Valikko
 

Lehtijuttuja vuosien varrelta

Väärät lääkkeet

83-vuotias Anni sai lääkehoidostaan vakavat haittavaikutukset. Kukaan ei tunnistanut haittoja ajoissa. Lääkärien koulutuksessa kiinnitetään vain vähän huomiota vanhustenhoitoon.

Teksti: Tuomo Björksten. Julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 28/2006.

Tuon lääkärireissun Anni muistaisi varmasti hyvin. Keväisenä päivänä huhtikuun lopussa 2003 hän joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle pahoinvoinnin ja oksentelun vuoksi. 83-vuotias Anni oli ikäisekseen virkeä ja omatoiminen vanhus, mutta lääkäri ei silti halunnut päästää häntä kotiin sairastamaan.

Anni asui kaksiossaan itsekseen ja kärsi ajoittaisesta yksinäisyydestä. Sekä puoliso että hänen lähimmät ystävänsä olivat kuolleet. Edellissyksynä hän oli joutunut hoitamaan sisarensa kuolinpesän asioita. Läheisiinsä hän piti silti jatkuvasti yhteyttä. He kertovat Annin sisäistäneen muun muassa vähän aikaisemmin käyttöön tulleen eurovaluutan.

Muutamassa päivässä Annin pahoinvointi helpottui. Lääkäri kirjasi vielä Annin sairauskertomukseen lonkkakivut, sillä röntgenkuvissa oli havaittu pitkälle edennyt nivelrikko. Anni valitti lääkärille, ettei lonkkakipujen kanssa elämisestä tule mitään. Lääkäri tulkitsi kivut ja synkeän mielialan masennukseksi ja päätti aloittaa masennuslääkityksen. Samanaikaisesti nivelrikon kipulääkitystä tehostettiin.

Anni yritti liikkua rollaattorin kanssa vuodeosastolla, mutta hänen vointinsa oli huono lääkityksestä huolimatta. Lonkkaa särki edelleen. Hänelle määrätty tulehduskipulääke yhdistettynä aikaisempiin lääkkeisiin alkoi pahentaa käynnissä olevaa munuaisten vajaatoimintaa.

"Olimme huolissamme aiemmin täysin kotona pärjänneen ihmisen tilasta", omaiset kertovat. "Syytä Annin tilaan tiedusteltiin toistuvasti myös lääkäreiltä. Meitä ei kuitenkaan informoitu riitävästi hoidon missään vaiheessa."

Lääkehaitat yleisiä

Erilaisten lääkkeiden sivuvaikutusten on todettu aiheuttavan jopa kolmanneksen vanhusten sairaalahoitoon joutumisista.

Turun yliopisto tutki Porissa laitoshoidossa oleville vanhuksille jaettavia lääkkeitä. Lääkkeet, jotka amerikkalaisen ns. Beersin kriteeristön mukaan on havaittu soveltuvan huonosti vanhuksille, olivat yleisesti käytössä. Yhteensä noin neljä kymmenestä potilaasta käytti jotain tällaista lääkettä.

Beersin kriteeristö on maailmalla yleinen menetelmä mitata vanhuksille sivuvaikutuksia aiheuttavien lääkkeiden käyttöä. Kriteeristö ei ole kuitenkaan täydellinen, jonka vuoksi Turussa on tutkittu myös lääkkeiden yhteiskäyttöä ja sen seurauksia. Professori Sirkka-Liisa Kivelän johdolla työtä tehneessä tutkimusryhmässä ovat olleet mukana lääketieteen kandidaatit Janne Nurminen ja Juha Puustinen.

Lääkärit perustavat hoitonsa paitsi pohjakoulutukseensa, myös jatkuvasti päivitettäviin käypähoitosuosituksiin. Käypähoitosuositukset ovat eräänlaisia ohjeita tai "reseptejä", joiden mukaan lääkärit määräävät potilailleen tautiin soveltuvan lääkityksen. Lääketieteen asiantuntijat kokoavat käypähoitosuosituksia lääkäreitä varten alan tutkimustiedon pohjalta.

"Jos vanhuksen kaikkia sairauksia ruvetaan hoitamaan käypähoitosuositusten perusteella, lääkelistasta tulee todella pitkä. Aika usein päädytään siihen, että turhiakin lääkkeitä on mukana", toteaa Janne Nurminen. "Erään tutkimuksen mukaan vanhusten hoidossa voisi lopettaa keskimäärin 1,5 lääkettä ilman, että asialla olisi mitään vaikutusta."

"Olen aika vahvasti kritisoinut käypähoitosuosituksia", sanoo professori Kivelä. "Nehän ovat yhden sairauden hoidon ja hämmästyttävän paljon työikäisten hoidon näkökulmasta lähteviä. Hoito-ohjelmat ovat hyvin lääkekeskeisiä. Jos yhteen sairauteen pitää käyttää useampaa kuin yhtä lääkettä, onhan ihan selvää, että lääkkeiden yhteisvaikutukset nousevat ongelmaksi."

Ruotsissa terveysviranomaiset ovat antaneet ohjeen, jonka mukaan iäkkäämmille potilaille ei pitäisi määrätä kahta samalla tavalla vaikuttavaa lääkitystä yhtä aikaa. Suomessa päällekkäisiä reseptejä jaetaan silti yleisesti.

Masennuslääkkeiden ja tiettyjen keskushermostoon vaikuttavien kipulääkkeiden yhteiskäyttö sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset lisäävät vanhuksilla ns. serotoniinisyndrooman riskiä. Syndroomalla tarkoitetaan sekavuustilaa, johon liittyy hikoilua, ripulia ja tajunnan häiriöitä. äärimmillään tällainen tila voi johtaa jopa kuolemaan.

"Vanhusten lääkehoito on melkoista palapeliä, useiden sairauksien ja lääkkeiden yhteisvaikutusten huomioimista", huomauttaa Juha Puustinen. Puustinen kertoo vuosi sitten julkaistusta katsauksesta, jonka mukaan 85 % lääkäreistä ei tunnista serotoniinisyndroomaa.

Anni näkee harhoja

Annille määrättyyn kokonaislääkitykseen liittyi jo varhaisessa vaiheessa suuria riskejä. Hänelle oli alkanut tulla lievän serotoniinisyndrooman oireita, eli levottomuutta, ripulia ja lämmönnousua, mutta hän kuitenkin kotiutettiin toukokuun puolivälissä 2003. Vielä samana päivänä Anni kaatui kotonaan ja hänet vietiin ambulanssilla takaisin terveyskeskukseen.

"Hyvin usein vanhusten kaatumisten syynä on lääkitys", toteaa Kaupin sairaalassa Tampereella vanhusten kuntoutusosastolla ylilääkärinä työskentelevä Pirkko Jäntti. Hän kokee yhdeksi tärkeimmistä tehtävistään lääkereseptien purkamisen.

Jäntin mukaan ongelman muodostavat myös psyykelääkkeet, joita määrätään herkästi vanhuksille, joilla havaitaan muistihäiriöitä tai käytösoireita. "Ennemmin pitäisi kuitenkin tutkia oireen syytä ja määrätä siihen sopiva lääkehoito."

Toukokuun puolivälin jälkeen Annin omaiset huolestuivat, kun hän alkoi puhua läheisilleen sekavia. öisin hän luuli käyneensä ruumishuoneella valitsemassa arkkuja. Päivisin hän näki seinien murtuvan ympäriltään ja toisen kätensä muuttuvan lampaan raadoksi.

Kesä-heinäkuun vaihteessa Anni asui terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hänen tilansa oli huono. Kesäkuun lopussa eräänä aamuna hän kaatui, menetti tajuntansa peseytyessään, kouristeli ja oli muutaman minuutin tajuton. Heinäkuun alussa vointi oli edelleen huonontunut. "Anni ei kyennyt enää puhumaan, nykiminen oli muuttunut jatkuvaksi, hän oli levoton ja ripuloiva", omaiset toteavat.

Lääkäri arveli aivoinfarktin tai -verenvuodon olevan oireiden taustalla ja uskoi Annin kuolevan pian. Lääkitykset lopetettiin ja Anni siirrettiin saattohoitoon.

Lääkityksen lopettaminen toi kuitenkin yllättävän käänteen Annin terveydentilaan. Seuraavan vuorokauden aikana hänen sekavuustilansa korjaantui. Omaiset kuvailevat hänen häilyneen aikaisemmin tajuttomuuden rajamailla. Nyt hän pystyi ottamaan vastaan viimeisen ehtoollisen ja nimeämään pappinsa.

"Annin sekavuuden selviämistä lääkärit pitivät ihmeenä, jota he eivät osanneet selittää", omaiset kertovat. "Lääkärit eivät tunnistaneet lääkehaittoja ongelmien taustalla, eikä niistä osattu myöskään informoida omaisia."

Geriatrit yleislääkäreiden avuksi

"On tärkeää, ettei lääkäreitä syyllistetä", sanoo Janne Nurminen. "Yleislääkäreillä on kädet täynnä töitä ja siksi vanhusten hoitoon erikoistuneita geriatreja pitäisi kouluttaa lisää."

Geriatreja Suomessa on noin 180, mikä on asukaslukuun suhteutettuna selvästi vähemmän kuin esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa. Nurminen, Kivelä ja Puustinen visioivat mallia, jossa yleislääkäri voisi halutessaan saada konsulttiapua vanhuksen hoidossa geriatrilta tai lähettää vanhus erilliselle geriatrian osastolle, jollaisia Suomessa ei vielä laajassa mittakaavassa ole.

Pirkko Jäntin mielestä vanhoille potilaille pitäisi kertoa selkeämmin, millaisia fyysisiä muutoksia vanhuus tuo tullessaan. "Unen laatu on huonompaa ja iän tähden heräillään öisin. Minulla on paljon potilaita, jotka ovat sanoneet, etteivät he häiriinny siitä, että heräilevät öisin. Joku keittää vaikkapa välillä kahvia tai lukee kirjaa. Pitäisi pyrkiä siihen, että muiden keinojen avulla hoidettaisiin vaivoja, sillä unilääkkeiden tuoma hyöty on minimaalinen."

Anni ei useiden kuukausien vuodelevon jälkeen enää kuntoutunut. Hän kuoli lopulta munuaistulehdukseen syyskuussa 2003. Hänen omaisensa surevat, ettei heitä kuultu kuolintodistusta kirjoitettaessa eikä riittäviä tutkimuksia tehty Annin kuoleman todellisista syistä. Viralliseksi kuolinsyyksi jäi dementia. Annin tytär toteaa: "Anni sai viimeisinä elinkuukausinaan maksaa lääkehoidon virheistä kalliin hinnan."

Annin omaiset ovat antaneet luvan käsitellä potilastapausta lääkehoidon asiantuntijoiden kanssa.