Teksti: Tuomo Björksten. Julkaistu Aamulehden SU Ihmiset -liitteessä 15.7.2007.
Rivitaloalueella Helsingin Maunulassa on rauhallista. Silti täällä puuhataan lähestulkoon vallankumousta. Yleisradion toimittaja, Linus Torvaldsin isä ja entinen taistolainen Nils Torvalds nousi kesäkuussa miltei vahingossa ruotsalaisen kansanpuolueen varapuheenjohtajaksi. Siitä lähtien hän on hautonut mielessään omanlaistaan mullistusta.
Miehellä on missio: hän haluaa politiikkaan lisää vaihtoehtoja.
Torvalds taistelee Star Wars -elokuvista tutun jediritarin tavoin imperiumia vastaan jo toista kertaa elämässään. Vielä 1980-luvun alussa hänen vihollisensa oli kapitalistinen yhteiskunta. Nykyään hänellä on uusi vastustaja, byrokraattinen poliittinen koneisto, joka tekee päätökset ilman avointa keskustelua.
- Politiikka on pitkään toiminut siten, että valtionvarainministeriöltä tulee ilmoitus, että näin on välttämätöntä tehdä. Sitten kaikki sanovat selvä. Kukaan ei esitä kysymyksiä. Kaikki moraaliset kysymykset jäävät taka-alalle. Olen täysin vakuuttunut, että huomattava osa ihmisistä on sitä mieltä, että päätökset ovat ihan päin seiniä.
Torvalds on liittynyt viime syyskuussa perustettuun Lokus-ajatushautomoon. Kyseessä on organisaation nettisivujen mukaan kansansivistykseen ja ruotsinkielisyyteen nojautuva liberaali think tank. Toimintaa rahoittavat valtio ja Svenska Folkskolans Vänner ry. Osa-aikaisia työntekijöitä on kaksi.
Asiat ovat vielä pahasti kesken, mutta Torvalds aikoo lähteä syksyllä luentokiertueelle esittelemään tutkimuslaitoksen toimintaa ja keräämään kannatusta.
Keskeinen tavoite on tuottaa jatkossa ajankohtaisiin poliittisiin päätöksiin vaihtoehtoja, joista olisi vara valita. Siinä samassa Torvalds haluaa ryhdistää omaa puoluettaan, rkp:tä.
Nils Torvaldsin yhteydessä ei voi olla puhumatta hänen menneisyydestään kommunistina. Vuonna 1980, lähdettyään vapaaehtoiseksi työntekijäksi Moskovan olympialaisiin, hän tajusi, että aatteessa on sittenkin jotain hämärää. Epäilys heräsi, kun hän joutui kiistaan moskovalaisen puoluejohtajan kanssa turisteille tarkoitetun bussin käytöstä.
- Vaikka tapaus on näin pieni, se paljastaa, että kysymys ei ole oikeudesta moraalisessa vaan hallinnollisessa mielessä. Palasin tapahtumaan monta kertaa. Mitä on vialla, jos puolueaktiivi ei halua käydä keskustelua bussin käytöstä kanssani puoluekoneistossa, vaan haluaa vain käyttää omaan valtaansa?
Moskova ei näyttänyt muutenkaan tutulta. Olympialaisten vuoksi kaikki epäkohdat oli siivottu taka-alalle.
Olympialaisten jälkeen hän päätti luopua kommunistilehti Enhetin päätoimittajuudesta. Vuonna 1982 hänet valittiin vielä Suomen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan. Torvalds yritti muuttaa puoluetta keskuskomiteasta käsin, mutta huomasi sen toiveajatteluksi. Hän jätti puolueen samana vuonna.
Vielä tunteja ennen valintaansa rkp:n varapuheenjohtajaksi Nils Torvalds oli valmis lyömään vuosipalkkansa verran vetoa siitä, ettei häntä valita. Onneksi hänen esimiehensä Ylessä sai Torvaldsin luopumaan aikeesta.
Yllättynyt Torvalds poseerasi sunnuntaina 10. kesäkuuta Route 66 -paita päällään ja ruusu kourassa yhteiskuvissa kahden muun varapuheenjohtajan, Monica Sirén-Auran ja Christel Liljeströmin kanssa. Torvalds oli päässyt puoluejohtoon vain puolentoista vuoden jäsenyyden jälkeen. Kiinnostus vaikuttamiseen oli herännyt uudelleen Ylen Washingtonin ja Moskovan kirjeenvaihtajapestien aikana. Lähes 25 vuoden hiljaiselon jälkeen jediritari oli palannut politiikan näyttämölle.
- Tulkintani puoluekokouksen varsin yllättävästä päätöksestä on, että ihmiset kaipaavat arvoja, Torvalds sanoo.
Hän uskoo, ettei nostetta ainakaan vähentänyt Linus-pojan ilmaisella Linux-käyttöjärjestelmällään perheelle hankkima maailmanmaine.
Isä-Torvaldsin arvot on valinnan jälkeen kyseenalaistettu moneen kertaan. Monille on ollut kova pala, että entinen kommunisti valitaan johtotehtäviin porvarillisessa puolueessa. Todistusaineistoa Enhetin ajoilta riittää.
- Osa niistä kirjoituksista on ihan hirveän typeriä, Torvalds naurahtaa.
- Aina ei ole kovin miellyttävää joutua kasvotusten omien kirjoitustensa kanssa. Osa niistä olisi ollut paljon mukavampi unohtaa, mutta minun mielestäni on silti hyvä, että käydään keskustelua.
Tämä asia onkin syytä käydä kunnolla läpi. Onko vanhasta taistolaisuudesta enää mitään jäljellä?
- Minä en usko sosialistiseen ratkaisuun. Kaikki tähänastiset yritykset osuustoimintaliikettä lukuunottamatta ovat johtaneet väärinkäytöksiin.
Torvalds haluaa käydä keskustelua. Ensimmäisenä kohteeksi joutuu itse rkp.
"Jos joku sanoo, että kaikki puolueet ovat yhtä vastenmielisiä, olen taipuvainen myöntämään, että näin on. Juuri siksi pitääkin tehdä jotain. Vaikka aloittaa puolueesta, joka monen mielestä on pahin mahdollinen. Rkp", Torvalds kirjoittaa omilla nettisivuillaan.
Hän on jälleen yhden puolueen sisällä muuttamassa politiikkaa.
Ensimmäinen tavoite, kuten Torvalds sen itse muotoilee, on saada rkp:lle kannatusta Sodankylästä asti. Ei niin, että Sodankylässä käytäisiin ahkerasti äänestämässä ruotsinkielisiä, vaan niin, että sielläkin hiljaisesti hyväksyttäisiin rkp:n arvovalinnat. Yksi tärkeä arvo Torvaldsille on kansalaisyhteiskunta.
- Mikä on meidän kontrollimme Brysselin päätöksiin? EU-parlamentissa istuu 650 edustajaa ja lisää tulee koko ajan. Aktiivinen euroedustaja voi saada minuutin puheenvuoron kaksi kertaa vuodessa. Se on demokratiaa, joka ei toimi minkäänlaisten järkevien sääntöjen puitteissa.
- Me olemme työntäneet päätösvaltaa pois, olemme menneet mukaan tasapaksuun politiikan jauhamiseen. Ihmiset äänestävät jaloillaan eivätkä tule mukaan.
Vallankumouksen aika on syksyllä, kun Torvalds palaa lomalta. Silloin käynnistyvät kuukausittaiset klubi-istunnot Helsingissä. Niin sanottuun keittoklubiin Torvalds on koonnut tavallisia ihmisiä keskustelemaan ajankohtaisista poliittisista aiheista.
Syksyyn mennessä hänelle on varmasti löydetty sopivia työtehtäviä myös Ylessä, jossa hän ei voi enää jatkaa poliittisten juttujen tekoa. Onneksi politiikalle jää sopivasti tilaa osa-aikaeläkkeen tarjoaman vapaa-ajan turvin.
Yksi ajankohtainen mielipide on vielä kysymättä. Kyllä, Torvaldskin kannattaa Stasi-arkistojen avaamista.