Valikko
 

Lehtijuttuja vuosien varrelta

Rakas äiti

HUUMEET | Tamperelainen perhe välitti ja salakuljetti yli 5 000 Subutex-tablettia Suomeen vuosina 2009–2011. Rikossarjan keskipisteessä on päihdetutkijana työskennellyt äiti, joka yritti auttaa poikiaan irti huumeista, mutta päätyi itse lopulta huumekauppiaaksi.

Teksti: Tuomo Björksten ja Miika Viljakainen. Juttu on julkaistu Aamulehden Asiat-liitteessä 1.7.2012.


Teppo torkkuu patjalla äitinsä olohuoneessa, kun kaksi tullimiestä tulee nykimään häntä hereille. On marraskuinen perjantaiaamu vuonna 2011.

Meteorologit ovat varoittaneet osuvasti nousevasta rajuilmasta: tästä alkaa Tepon ja hänen äitinsä Marjatan elämän suurin myrsky.

Tullin miehet tekevät kotietsinnän Marjatan asunnossa. Marjatta päästi heidät sisään miesten soitettua ovikelloa.

Teppo huutaa ja vastustaa miehiä aggressiivisesti. Hän heittää viranomaisia vesikannulla ja uhkaa vetää heitä turpaan. Turhaan.

Hän saa ranteisiinsa raudat. Teppo vastustelee sitkeästi ja selittää partiolle, että hän on loukannut kätensä. Se on turvoksissa, koska avopuoliso Saara löi siihen äskettäin pesäpallomailalla.

Kotietsintä käy nopeasti. Pöydältä löytyy kaksi Minigrip-pussia, joissa on 8,8 grammaa amfetamiinia. Eteisen lipastosta paljastuu seitsemän 22-millistä patruunaa peltirasiassa.

Marjatan vuosia sisällään pitämä salaisuus paljastuu. Hän on 72-vuotiaana sotkeutunut huumekauppaan. Hän, yliopiston lehtori, oman alansa huippuasiantuntija. Lastensa huolehtiva äiti.

Marjatta syntyy vuonna 1940 vain päiviä ennen talvisodan päättymistä Moskovan rauhaan. Seuraavien vuosikymmenten elämästä emme juuri saa tietoa.

Sen tiedämme, että hän saa kaksospojat Tepon ja Jonin 38-vuotiaana. Hänellä on muitakin lapsia, mutta he eivät ole osa tätä tarinaa.

Pojat syntyvät Urho Kekkosen Suomeen vuonna 1978. Perhe asuu Kangasalla. Joni oppii kutsumaan äitiään “äiteeksi". Suhde poikien isään ei kestä. 1990-luvun lamassa poikien elämä alkaa suistua raiteiltaan. Lastensuojeluviranomaiset setvivät poikien varkauksia. Aikuisiällä poikien rikosrekisteri pitenee vuosi vuodelta.

Lain tuolla puolen ei tunneta juhlapyhiä. Vuoden 2000 jouluaattona Teppo murtautuu Kangasalan terveyskeskukseen ja varastaa sieltä 12 000 markan (noin 2 000 euron) edestä lääkkeitä, esimerkiksi unilääke Dormicumia.

Marjatta jatkaa työskentelyään Tampereen yliopistossa. Hän tarkastaa opiskelijoiden lopputöitä kuten ennenkin. Työtoverit eivät utele mitään, vaikka osa on arvannut, ettei pätevänä ja huumorintajuisena pidetyn Marjatan perhe-elämä ole täysin kunnossa.

Vuonna 2006 Marjatta kirjoittaa artikkelin kirjaan, jossa käsitellään vanhemmuutta ja päihdeongelmia. Kaksi hänen poikaansa on siihen mennessä tehtaillut erään arvion mukaan jo satoja rikoksia, kaikki päihteiden takia.

Nyt kaksoset ovat jo aikamiehiä. Heillä on pitkä ja tyypillinen rikosrekisteri. Huumekaupan ohella he tekevät varkauksia ja muita rikoksia, mutta esimerkiksi väkivaltarikoksia löytyy heidän rekistereistään vain harvakseltaan.

Helsingin huumekaupasta väitöskirjan kirjoittanut huumetutkija Jussi Perälä selittää väkivaltarikosten pienen määrän kahdella eri tavalla.

Ensimmäinen selitys on, etteivät pojat sorru väkivaltarikoksiin, sillä se ei olisi viisasta. Väkivaltarikos takaa nimittäin yleensä sen, että virkavalta tulee paikalle. Silloin tulevat ilmi myös useat muut rikokset, kuten huumausaineen hallussapito.

Toinen selitys on kyynisempi. Narkomaanien keskuudessa väkivalta jää piiloon. Jos saa turpaansa huumekaupan yhteydessä, ei tule heti mieleen lähteä valittamaan siitä poliisiasemalle.

Nyt Marjatta on ollut eläkkeellä viitisen vuotta. Hänelle maksetaan eläkettä bruttona yli 4 000 euroa kuukaudessa. Hän kuuluu Pirkanmaan eläkeläisten joukossa rikkaimpaan viiteen prosenttiin. Rahoillaan Marjatta yrittää auttaa poikiaan.

Teppo ei ole koskaan hankkinut ammattia. Joni on opiskelija, joka ei opiskele mitään.

Teppo asuu itä-Tampereella avopuolisonsa Saaran kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi leikki-ikäistä lasta.

Lääkäri Pentti Karvonen alkaa käydä Tepon luona kerran kuukaudessa. Karvosta kutsuttiin 1990-luvulla Subutex- Karvoseksi, koska hänellä oli radikaali ja erikoinen näkemys narkomaanien hoidosta. Karvonen välitti huumeidenkäyttäjille Subutexia siinä toivossa, että nämä paranisivat heroiinikoukustaan.

Karvonen tuomittiin 1990-luvun lopussa useista huumerikoksista, ja myöhemmin hän menetti myös lääkärinlupansa. Vaikka hän oli yksille täysi roisto, toisille hän oli sankari ja edelläkävijä. Lääkärinlupansa menetettyään Karvonen on toiminut yksityisenä konsulttina ja kouluttajana.

Tepolle Karvonen järjestää paikan lontoolaisesta Stapleford Centeristä. Se on vieroitusklinikka, jossa voi saada Subutex-hoitoa. Paikka sijaitsee Eccleston Streetillä, ei kovinkaan kaukana taivaallisen kauniista Buckinghamin palatsin puistoalueesta.

Neljän viikon Subutex-kuuri vieroitusklinikalla maksaa 360 puntaa eli melkein 450 euroa. Itse Subutex ei maksa juuri mitään, kahdesta kolmeen euroa kappaleelta. Huumeidenkäyttäjien välisissä bisneksissä hinta moninkertaistuu.

Osa Tepon Lontoosta tuomasta Subutexista menee myyntiin ja osa omaan käyttöön. Tepon puolisolla Saaralla on myös huumeongelma ja hän saa korvaushoitona laillisesti tietyn määrän Subutexia. Sitäkin myydään. Molemmat hankkivat Subutexia myös laittomasti pimeiltä markkinoilta.

Subutexeja säilytetään kotona vessassa vaaleanpunaisessa Hello Kitty -laatikossa. Pariskunta riitelee vähän väliä siitä, onko jompikumpi varastanut toisen lääkkeitä.

Saara hoitaa usein nelihenkisen perheen ruokaostokset. Perheen tulot perustuvat täysin yhteiskunnan tukeen ja suuri osa siitä menee huumeiden laittomaan hankkimiseen. Siksi kaupassakaan ei ole aina varaa käydä, ja silloin pariskunta myy Subutexia kadulla. Ostajina ovat parkanolainen mies ja tamperelainen pariskunta.

Saaraa stressaa asunnossa oleva pistooli. Teppo on hankkinut pistoolin syksyllä 2011, koska häntä on uhkailtu huumekauppojen takia.

Ranskalainen Armes Unique -merkkinen, 22-kalibeerinen pistooli on aina ladattuna ja siinä on vähintään kaksi patruunaa. Välillä sitä säilytetään vaatehuoneessa, välillä komerossa keittiön vieressä.

Tepon ja Saaran perhe-elämä on rikkonaista senkin vuoksi, että välillä Teppo on viikkoja sekaisin. Hän saattaa myös viipyä Lontoon-matkoillaan odotettua pidempään.

– Teppo on varmaan ihan herpaantuneena, kun se tulee, Saara huokaa Marjatalle puhelimessa joulukuussa 2011, kun miestä ei ole vähään aikaan näkynyt.

– Poika itkee, että koska isä tulee. Kerkesin sanoa, että hän ei ehdi laskea kahteenkymmeneen, kun isä on jo kotona. Me mennään nyt kantamaan patjoja, kun lapset leikkivät tuolla Nuuskamuikkusta ja Pikku Myytä.

– Sano lapsille, että iskän kone on myöhässä tai se ei ehtinyt sille vuorolle, mille piti, Marjatta ehdottaa.

Pari päivää puhelusta Aamulehden Lyhyesti- palstalla ilmestyy juttu, jonka otsikko on "Satojen rikosten mies vangittiin huumeiden takia".

Marjatta näkee jutun ja soittaa Tepon puolisolle.

– Moi, vastaa Saara.

– No moi. Luen nyt täältä Aamulehdestä, että satojen rikosten mies vangittiin huumeiden takia. Siinä kerrotaan, että 33-vuotiasta Kangasalla syntynyttä miestä epäillään törkeästä huumausainerikoksesta, ja että hän aloitti rikollisen uransa samanikäisen veljensä kanssa jo alle viisitoistavuotiaana. Sitä vaan, että jompikumpi on nyt vangittu.

– Varmaan sitten Teppo, kun se ei oo tullut.

Saara on väärässä. Todellisuudessa vangittu mies on Marjatan toinen poika Joni.

Joni on jäänyt kiinni tullissa Viking Linen terminaalissa Turussa. Hänen matkatavaroidensa seasta löydetään vajaat 200 Subutex-tablettia ja peräsuolesta 300 lisää.

Kahdeksan milligramman vahvuiset Subutexit Joni on ostanut Pariisista, missä ne maksoivat yhteensä 1 700 euroa eli 3,4 euroa kappaleelta. Rahat Subutexien ostoon hän lainasi äidiltään.

Poliisin kuulusteluissa Joni vakuuttaa, että Subutexit olisivat tulleet omaan käyttöön. Suomen puolella niistä kuitenkin käärisi hyvän voiton, sillä hän oli aiemminkin myynyt Tampereella Subutexeja 25–35 euron kappalehintaan. Veljeltään hän on pyytänyt vain 20 euroa kappaleelta.

Kuulusteluissa Joni vakuuttaa, ettei äiti tiennyt, mihin hän lainaamansa rahat panisi.

Äiti tiesi. Hän oli saanut syksyllä pojaltaan postipaketin, joka näytti ja tuntui kääreen alla lehdeltä.

Lehti se olikin. Paksu aikakauslehti, jonka sisältö ei vastannut kantta. Lehti oli koverrettu keskeltä tyhjäksi ja kolo täytetty Subutex-pötköillä.

Myöhemmin Marjatta tapasi Kaukajärven grillillä poikansa tuttavan ja antoi tälle lehden sisältöineen. Vastineeksi hän sai 5 000 euroa. Äiti piti kirjaa kaikista myynneistä ja ostoista ja tilitti rahat pojilleen.

Se ei ollut ensimmäinen postin tuoma huumepaketti. Kerrankin erään paketin osoite oli väärin, hyvä että löysi perille. Hän ojensi poikaansa tekstiviestillä siitä, kuinka huolimaton tämä oli: "Kun seuraavan kerran lähetät postia, kirjoita osoite tikkukirjaimin lapulle, että osoite olisi oikein. Onneksi Suomen Itella selvittää osoitteet".

Vaikka äiti tiesi poikiensa huumebisneksistä, hän tuskin ymmärsi sitä, kuinka oli itse ajautunut niihin mukaan. Marjatta oli halunnut auttaa poikiaan huumevieroituksessa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Hän tiesi, että Teppo oli sortunut Lontoossa käyttämään nopeasti koukuttavaa crackia.

Murheita oli muitakin, sillä Marjatan veli oli menehtynyt kesällä.

Kaikesta huolimatta äiti yritti huolehtia pojistaan. Kun Joni lähti Espanjaan, äiti piti häneen yhteyttä sähköpostitse.

"Jos aiot siellä talvellakin olla, niin ota huomioon, että taloissa sisällä on hirveän kylmä. Ainakaan mistään tuulisesta paikasta ei kannata asuntoa hommata".

Luulisi, että tästä on pitkä matka huumeiden salakuljetuksen organisointiin. Tuskin Marjatta ajatteli missään vaiheessa käräjäoikeuden myöhemmin toteavan, että hänellä oli "olennainen rooli maahantuotujen Subutexien vastaanottamisessa ja myymisessä". Eihän hän edes tienannut huumekaupoilla, päinvastoin.

Hänhän oli vain äiti pojilleen.

Emme tiedä oliko Marjatta mukana huumebisneksessä aiemmin, mutta viimeistään vuonna 2009 hän astui rajan yli, lain kehnommalle puolelle. Hän hankki silloin katukaupasta Helsingistä Subutexeja pojilleen, yhteensä 9 000 euron arvosta.

Sen jälkeen hän jaksoi kauan ennen kuin menetti uskonsa siihen, että saisi autettua poikansa irti huumeista. Loppua kohden hän rahoitti poikiensa Subutexostoja enää siksi, että nämä pysyisivät erossa rikoksista ja vaarallisemmista aineista.

Marraskuussa 2011 Joni on taas Espanjassa – ja vaikeuksissa. Äidin saamassa sähköpostissa hän kertoo, että rahaa on jäljellä enää kolmekymppiä. Hän pyytää lainaksi 3 500 euroa Subutexien ostoon. Jonilla on systeemi: hän matkustaa usein Espanjaan ja sieltä junalla Ranskaan Pariisiin, jossa hänellä on tuttu Subutex- toimittaja.

"Saisin seitsemänsataa pilleriä ja minulla on osoite. Jouluposti menee ihan varmasti perille, koska oon ennenkin lähettänyt jouluna kahtatuhatta nappia."

Jo ennen rahan pyytämistä Joni lähetti äidilleen 150 Subutex-tablettia. Sillä kertaa hän pakkasi ne metallirasiaan, jonka kannessa on piirroskuva Eiff el-tornista ja toisiaan syleilevästä parista. Hän ei tiedä paketin jääneen kiinni tullissa, mutta viesti päättyy silti enteellisesti: "Anteeksi tuottamastani harmista rakas äiti".

Marjatta ei halua enää lähettää rahaa. Joko hän on väsynyt tai aavistaa, että poliisi on pääsemässä heidän jäljilleen. Kenties sekä että.

Marjatta vastaa Jonille, ettei hänellä ole sellaisia summia rahaa. "Äläkä lähetä minulle mitään."

Myöhemmin marraskuussa viranomaiset penkovat Marjatan asuntoa ja löytävät todisteet huumekaupasta.

Marjatta viettää joulun vankilassa. Käräjäoikeus kokoontuu huhtikuussa 2012 käsittelemään erikoislaatuisen perheen kohtaloa.

Teppo saa kolme vuotta vankeutta. Itsepuolustukseksi hankkimansa aseen hän menettää.

Joni saa rangaistukseksi neljä vuotta ja kolme kuukautta ehdotonta vankeutta. Saaran kahdeksan kuukauden vankeustuomio on ehdollinen.

Marjatan vankeustuomioksi tulee kaksi vuotta ja viisi kuukautta. Pirkanmaan käräjäoikeus päästää hänet poikkeuksellisesti vapaaksi. Vangitsemista pidetään kohtuuttomana.

Siihen on syynsä.

Marjatan kotitalo sijaitsee itä-Tampereella 1980-luvun lopussa rakennetussa kerrostalossa. Sen piha näyttää hoidetulta.

Alaovella lukee yhä Marjatan nimi. On aika kysyä, miksi hän ryhtyi tai ajautui huumerikoksiin.

Ovipuhelin soi pitkään. Marjatta ei ole aina kotona. Käräjäoikeuden papereiden mukaan hän sairastaa vakavaa, intensiivistä hoitoa edellyttävää sairautta. Siksi häntä ei myöskään ole vangittu.

Äkkiä puhelimesta kuuluu lämmin ääni:

– Kuka siellä?

– Aamulehdestä päivää. Pääsisimmekö sisään? Haluaisimme jutella.

– En välitä nyt jutella. Hei vaan.

Klik, kuuluu ovipuhelimesta. Sitten tulee hiljaista.

Juttu perustuu poliisin esitutkintamateriaaliin, Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomioon sekä Aamulehden tekemiin henkilöhaastatteluihin. Marjatan, Jonin, Tepon ja Saaran nimet on muutettu. Heidän keskenään käymänsä keskustelut poliisi tallensi telekuuntelulla. Todellisia keskusteluja on muokattu hieman, jotta esimerkiksi Saaran lasten henkilöllisyys ei kävisi ilmi.


Kun Subutex valloitti Suomen

Suomen Subutex-markkinat ovat Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen ilmiö. Sen ovat huomanneet niin tutkijat kuin poliisitkin.

– Mitä nyt ollaan virkamiesyhteistyötä tehty muiden maiden poliisien kanssa, niin missään ei ole samanlaista ongelmaa Subutexin kanssa kuin meillä, sanoo rikostarkastaja Petri Rainiala, joka on työskennellyt Helsingissä huumepoliisissa yli 20 vuotta.

Vaikka buprenorfiinia, jota siis Subutex myös on, käytettiin päihtymiseen jo 1980-luvun Helsingissä, varsinainen Subutex-huuma alkoi vasta toisen vuosituhannen alussa.

Subutexin maahantuontia kiihdytti heroiinin loppuminen, mikä puolestaan johtui Afganistanissa vuonna 2001 alkaneesta sodasta. Noihin aikoihin jopa 90 prosenttia Suomessa myytävästä heroiinista oli peräisin juuri Afganistanista.

Huumemarkkinoiden tutkijat eivät tarkkaan tiedä romahtiko heroiinin maahantuonti suoranaisista sodan vaikutuksista, vai alettiinko Afganistanissa silloin manipuloida heroiinimarkkinoita parempien tienestien toivossa.

Yhtä kaikki, jos heroiinia tuli vain vähän Keski-Eurooppaan sodan aikana, vielä vähemmän sitä tuli pohjoiseen.

Heroiinivirran ehtymisen lisäksi kadulla myytävästä heroiinista tuli auttamattoman huonolaatuista. Se saattoi olla puhtaudeltaan vain 2–4 prosenttista. Loput 96–98 prosenttia pulverihuumeesta saattoi sisältää mitä hyvänsä, hyvässä tapauksessa tomusokeria tai äidinmaidonkorviketta.

Niissä olosuhteissa Subutex oli käyttäjäystävällistä. Kun kadulta osti pillerin, tiesi saavansa tasalaatuista ja laimentamatonta tavaraa. Omalla tavallaan Subutex oli turvallinen huume.

Näin heroinisteista tuli Subutex-käyttäjiä.

Rikostarkastaja Rainiala kertoo, että 2000-luvun alussa Subutexia virtasi tasaisesti Suomeen ja tuontimäärät kasvoivat kerta toisensa perään. Reseptiväärennökset ja apteekkimurrot lisääntyivät, mikä on tyypillinen ilmiö aina silloin, kun heroiinin saanti vaikeutuu.

Samaan aikaan Subutex-Karvosenakin tunnettu lääkärismies oli vielä julkisuudessa.

Hän puhui Subutexista ja korvaushoidoista myönteiseen sävyyn, vaikka oli saanut tuomion Vantaan käräjäoikeudessa buprenofi inien laittomasta maahantuonnista.

– Voisi kuvitella, että kokeilemisen kynnys aleni ensikertalaisillakin. Joku saattoi kokea, ettei se ole huume vaan lääke, sanoo Rainiala.

Mutta mikä tärkeintä, Subutexista sai – ja saa yhä – kovan myyntivoiton. Niin kovan, että se houkutteli huumebisnekseen jopa sellaisia, jotka eivät olleet olleet koskaan tekemisissä huumeiden kanssa.

Esimerkki: Ranskassa Subutex-tabletti maksaa kadultakin ostettuna 2–4 euroa. Kun se tuodaan Suomeen, tukkuportaassa hinta on noussut 16–20 euroon.

Kun tukkuporras myy Subutexia Helsingissä, yhden pillerin katuhinta on helposti 20–50 euroa. Ja mitä pohjoisempaan pääkaupunkiseudulta mennään, sitä suuremmaksi myyntikate kasvaa.

– Ihan vastikään kuulin, että Oulussa pilleri maksaa parhaimmillaan 120 euroa. Se on sama hinta, mitä vankilassa saa yleensä pulittaa Subutex-tabletista, Rainiala kertoo.

Subutex on myös muita huumeita helpompi salakuljetettava: huumekoirat haistavat sen kehnommin kuin esimerkiksi amfetamiinin, jos pillerit on vain pakattu riittävän hyvin.

Kaikista perusteluista huolimatta, on edelleen mysteeri, miksi suomalaiset käyttävät Subutexia niinkin paljon kuin käyttävät. Heroiinia on saatavilla enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa, ja se on ottanut jalansijansa takaisin muualla Euroopassa, muttei Suomessa.

Vuonna 2007 arvioitiin, että noin 10 000–30 000 suomalaista on kokeillut Subutexia. Se tarkoittaisi puolta prosenttia väestöstä. Se on toki pieni osuus toki verrattuna siihen, että 17 prosenttia suomalaisista on käyttänyt joskus jotain laitonta päihdettä. Useimmiten kannabista.

Korostetaan nyt vielä: Suomessa on Subutex- ongelma. Se ei ole ongelma vain siksi, että aine on laitonta kadulta ostettuna. Se on myös vaarallista. Huumetutkija Jussi Perälä kertoo, että alkoholin ja lääkkeiden (esimerkiksi bentsodiatsepiinien) kanssa sekakäytettynä Subutexista voi tulla tappavaa ainetta.

Jos sekoitus on varomaton, se johtaa hengityselinten lamautumiseen ja kuolemaan. Vakikäyttäjät osaavat varoa tätä hieman, mutta moni ensikokeilu on jäänyt samalla viimeiseksi.

– Varsinkaan uudet käyttäjät eivät ymmärrä Subutexin sekakäytön vaaroja. Kannabiksesta jaksetaan varoitella, vaikkei siihen kukaan kuole. Jollei sitten kokonainen paali tipahda niskaan.

Jutussa on käytetty haastattelujen lisäksi lähteinä muun muassa Jussi Perälän väitöstutkimusta Miksi lehmät pitää tappaa? (2011) ja huumausaineiden seurantakeskuksen huumevuosiraporttia 2011.