Teksti: Tuomo Björksten. Julkaistu Aamulehden Asiat-liitteessä 6.5.2012.
Päiväkodinjohtaja Simo Pokkia harmitti. Elettiin 1990-luvun Vantaalla, ja kaupungin keskushallinto lähetti Pokille jos jonkinlaista ohjetta siitä, miten hänen pitäisi tehdä työnsä.
Pokki koki hallinnon viestit päivähoidon esimiesten ahdisteluksi.
- Ihmettelin, miksi päiväkodille ei voida antaa käteen tiettyä summaa ja sanoa: hoitakaa homma.
Siitä lähti liikkeelle ajatus, joka leviää nyt kuin tulvavesi Pohjanmaalla.
Pokki on kehitellyt mallin, joka kantaa nimeä SPB, suoriteperusteinen budjetointi. Se on tarkoitus ottaa käyttöön Ylöjärven peruskouluissa ensi vuonna. Mallia sovelletaan jo laajasti päivähoidossa ja kotihoidossa. Koulumaailmassa käyttöönotto on lähellä Sipoossa ja Jyväskylässä.
Koulun kannalta SPB tarkoittaa tätä: Nykyisin se rahamäärä, jonka koulu saa käyttöönsä, lasketaan opetustuntien määränä.
Ensimmäisellä ja toisella luokalla on 20 viikkotuntia, kolmannella ja neljännellä luokalla 24, ja viidennellä ja kuudennella 25. Jos koulu haluaa järjestää esimerkiksi yksilöllistä kielten opetusta, sen on anottava lisätunteja. Jos koulu haluaa hankkia vaikka viisi uutta pulpettia, niihin pitää anoa lupa opetustoimelta.
Jatkossa rahat laskettaisiin suoraan euroissa. Kaikki lisätunnit ja pöytähankinnat maksettaisiin samasta budjetista, jonka käytöstä rehtori saisi päättää itse.
Simo Pokki ei ole ollut ainoa, jonka mielestä tällainen malli toimisi. Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä kehitteli vastaavan järjestelmän Vantaan ja Espoon käyttöön.
Kuntia kiinnostavat tällaiset ideat, koska niissä pelätään niin sanottua Baumolin tautia.
Ylöjärven vs. sivistysjohtaja Hannu Kuusela haluaisi pysäyttää tämän taudin leviämisen Ylöjärven peruskouluissa.
1960-luvulla kehitellyllä taloustermillä Baumolin tauti viitataan tilanteeseen, jossa kaikkien kaupungin tuottamien palveluiden hinta nousee. Kun vastuu rahankäytöstä on vain harvoilla, kaikki muut ajattelevat, että resursseja tarvitaan lisää. Käytännön työtä tekevillä ei ole aitoa kiinnostusta tehostaa toimintaansa.
Kuusela keksii esimerkin: Ylöjärvellä on koko ajan tarvetta yhä uusille koulunkäynnin avustajille, joita kutsutaan kaupungissa virallisesti ohjaajiksi.
Hän toivoo, että uuden rahanjakomallin myötä koulut siirtyisivät käyttämään tuntien palkitusta. Esimerkiksi taideaineita voisi pitää yhtä aikaa usealle luokalle.
- Erilaiset työpajat opettaisivat taitoja, joita nykyaikainen työyhteisö vaatii, Kuusela visioi.
Työpajoissa opettajia ja koulunkäynnin avustajiakin tarvittaisiin ainakin hetkellisesti vähemmän. Se toisi säästöä.
SPB-mallin isä Simo Pokki uskoo vakaasti, että hänen mallillaan kuntataloudessa päästäisiin pois "niukkuuden jakamisesta".
Todellisuudessa on kuitenkin niin, että esimerkiksi Ylöjärven Vuorentaustan koulussa opettajien palkkamenot ovat arviolta 95 prosenttia koulun kaikista kuluista. Lopuilla rahoilla rehtori Tapio Alppi ostaa koulukirjat ja -tarvikkeet oppilaille.
Jos hän saisi kaikki koulun käyttöön varatut rahat hallittavakseen, palkkoihin menisi edelleen leijonanosa potista. Todellista pelivaraa jäisi hyvin vähän.
- Se on totta, että budjettiin jää vähän liikkumavaraa, myöntää kaupungin vs. sivistysjohtaja Kuusela.
- Olemme tällä matkalla vasta alussa. Tarkoitus on, että tulevaisuudessa liikkumavaraa jäisi enemmän.
Miten se tehtäisiin? Ylöjärvellä on puhuttu, että kouluilla on yksi kikka takataskussaan: nuorten opettajien palkkaaminen.
Kokeneille opettajille täytyy maksaa ikälisiä. Palkkaamalla lisää nuoria koulu voisi säästää palkkamenoissa ja kasvattaa summaa, joka jää yli koulun kehittämiseen.
- Ei tässä ole tarkoitus harrastaa ikärasismia, Kuusela torjuu.
Toistaiseksi kaikkien vakituisten opettajien palkkaaminen menee joka tapauksessa sivistysjohtajan kautta. Rehtoreilla ei ole asiassa lopullista päätösvaltaa.
Sen lisäksi, että pelivaraa jää budjettiin vähän, summat ovat pieniä.
- Hankin koulukirjoja muutamalla hassulla tonnilla, sanoo Ylöjärven Karhen koulun rehtori Rakel Pikkuvirta.
Yksi mahdollisuus olisi vuokrata koulun tiloja ulkopuolisille ilta-aikaan. Sitä tehdään paljon jo nyt. Rahat voisi käyttää koulun toimintaan.
51 oppilaan ja 11 esikoululaisen Karhen koulussa se ei ole valitettavasti mahdollista, koska kysyntää on vähän. Koulun käytössä oleva rahapotti ei siten juuri kasva uudessa mallissa.
Käsityötunneillakin käytetään paljon kierrätysmateriaalia.
Simo Pokin visiossa koulut, sairaanhoitajat tai lastentarhanopettajat saisivat toimintaansa tehostamalla palkintoja.
Ylöjärven päiväkodeissa palkitseminen tapahtuu niin, että jos sovitut laatukriteerit toteutuvat, opettajat saavat lisää rahaa esimerkiksi lasten kanssa tehtäviin retkiin.
Päivähoidon itäisen alueen aluejohtaja Tarja Järvinen kertoo, että vuosittain päivähoidon asiakkaille tehdään tyytyväisyyskysely, josta on tultava hyvät tulokset, jotta työntekijöitä palkitaan bonuksilla. Myös jokaista hoidettavaa lasta kohti pitää olla sopiva määrä opettajia. Ei liian monta, ei liian vähän.
Ylöjärvellä suunnitellaan, että opettajat saisivat samaan tapaan jonkinlaista bonusta toiminnan tehostamisesta.
- Se ei saa kääntyä sellaiseksi, että bonuksia saadakseen säästetään, vs. sivistysjohtaja Hannu Kuusela sanoo.
Hän pohtii, että sanalla bonus on muutenkin nykypäivän keskustelussa huono kaiku.
Simo Pokki on ehdottanut, että palkitseminen voi olla myös jotain muuta, esimerkiksi kakkukahvit.
Yksittäisen päiväkodin johtajan turhautumisesta alkanut idea on kasvanut nyt konsulttitoiminnaksi, joka yltää vuosittain muutaman sadantuhannen euron liikevaihtoon.
Simo Pokin yritys konsultoi kuntia tyypillisesti pari kolme vuotta SPB-mallin käyttöönotossa. Sen verran vie totuttaa työntekijät uuteen ajattelutapaan.
- Minun täytyy käyttää todella paljon mielikuvitusta keksiäkseni, mitä hyötyä uudesta järjestelmästä on, Vuorentaustan koulun rehtori Tapio Alppi sanoo.
- Ehkä hoksaan sen vielä. Kaikkeen uuteen pitää silti suhtautua lähtökohtaisesti positiivisesti. Ehkä tämä antaa vielä vapautta kouluille.