Teksti: Tuomo Björksten. Julkaistu Aamulehden Asiat-liitteessä 3.6.2012.
Aina kun istun saunan lauteilla, ajattelen Japania.
Komeita kirsikkapuita ja kansaa, joka häpeää. Kun japanilainen istuu atk-tunnille, hän ei kehtaa myöntää opettajalleen, jos ei ymmärrä mitään.
Japanissa kuuluu menestyä. Häpeällistä on lähteä töistä ennen esimiestä.
Aina kun istun saunan lauteilla, ajattelen myös Suomea. Sitä, kuinka samanlaisia me japanilaisten kanssa olemmekaan.
Täällä Suomessa lähestulkoon kaikki maanpäällinen kuuluu yksityisyyden piiriin. Naapurin perheriidat, kaikkien tunteman miehen syrjähypyt. Lottovoittajatkin piiloutuvat julkisuudelta.
Kun idiootti tarttuu aseeseen Hyvinkäällä, kiipeää katolle ja ampuu muun muassa poliisia, näen myöhemmin iltapäivälehdessä poliisin kasvot - sumennettuina. Olisi kai häpeällistä kertoa, kuka hän on. Otsikossa poliisia kehutaan sankariksi.
Nimetön sankari.
Uhreille annetaan rooli, joka muistuttaa ammuskelutietokonepelien kohteiden asemaa. Uhrit ovat nimettömiä, kasvottomia, massaa, jonka tarinan sankari tappaa.
Murhaajat eivät jää koskaan nimettömiksi. He saavat maksimimäärän julkisuutta ja runsain määrin ihailijoita. He ovat aktiivisia toimijoita, uhrit passiivisia vastaanottajia. Niin kuin tietokonepelissä, todellisuudessakin murhaajat pääsevät määräämään yhteiskunnan tahdin.
Me annamme heille kaiken vallan, koska väkivallanteon kohteeksi joutuminen on jotenkin häpeällistä, oli kyse sitten ampumatapauksesta tai raiskauksesta. Mustelmaa poskessa selitetään mieluummin portaissa kaatumiseksi kuin puolison lyönniksi.
Jos saisin yksin päättää, muuttaisin suomalaisen tavan suhtautua uhreihin. Täyttäisin sanomalehden koko etusivun Hyvinkään uhrien kuvilla ja tarinoilla. Näyttäisin tuleville joukkomurhaajille, että vaikka heistä tuntuu kiehtovalta ajatukselta kokeilla, miltä oikean ihmisen tappaminen tuntuu, sillä on aina katastrofaaliset seuraukset.
Saunan jälkeen ajattelen suihkussa Norjaa. Sitä, kuinka avoimesti norjalaiset käsittelivät viime kesän joukkosurman. Sitä, kuinka onnellinen se kansa lopulta on.