Mieleenpainuva karhuretki Kuhmoon

Teksti ja kuvat: Tuomo Björksten

Keväällä päätin, että lähden kuvaamaan karhuja, kun kesäloma alkaa. Halusin ottaa kuvan, jossa karhu olisi tupasvillojen ympäröimänä. Haaveilin salaa myös sumuisesta maisemasta, jossa karhu tepastelisi. 

Luontoilmiöiden ennakoiminen on todella vaikeaa, mutta kokemus hieman avittaa siinä. Laskeskelin, että ennen juhannusta Kainuussa voisi olla tarpeeksi viileitä öitä sumulle ja tupasvillan kukinta parhaimmillaan. Katselin Ilmatieteen laitoksen havaintohistoriaa saadakseni vahvistusta käsitykselleni. Oli varaa vain yhteen reissuun. Lukitsin ajankohdan.

Olin maanantain ja tiistain välisen yön kojussa Kuhmossa, kun alkoi tapahtua. Karhut olivat sinä yönä poikkeuksellisen aktiivisia. Arviolta neljä karhua kiersi suota piipahtaen yhteensä 10–20 kertaa näkyvillä. Pääsin kuvaamaan myös sutta.

Aamuyöllä suolle alkoi nousta edellisen illan sateiden vaikutuksesta sumua. Samaan aikaan nouseva aurinko värjäsi puustoa. Rukoilin mielessäni, että NYT kun karhu tulisi tuolta metsän laidasta…

Ei aikaakaan, kun sieltä tepasteli karhu arvokkaasti koko suon poikki. Sain haaveilemani kuvan, jossa on sumua ja hienot tupasvillat etualalla.

Olin kyennyt ennustamaan tulevaa, veikkaamaan olosuhteet oikein. Mielen valtasi suuri onnistumisen fiilis ja kiitollisuus.

Suomen luonnossa pääsee kokemaan tapahtumia, joita ei voi nähdä juuri missään muualla maailmassa. Meillä on täällä täysin ainutlaatuinen elinympäristö. Pidetään siitä huolta.