Valikko
 

Lehtijuttuja vuosien varrelta

Kuiskaava rambo

Pakomatka: Tämä mies livahti kerta toisensa jälkeen poliisin piiritysrenkaasta, harhautti viranomaisia kuukausikaupalla ja tehtaili melkein 50 rikosta ennen kuin jäi kiinni Raahessa. Salaperäisellä valkovenäläisellä miehellä oli Suomessa paljon onnea, mutta hänen menneisyydestään paljastuu yhtä paljon onnettomuutta.

Teksti: Tuomo Björksten. Julkaistu Aamulehden Asiat-liitteessä 6.3.2011.

Varastetun Volkswagenin renkaat ahmivat valtatie 5:tä Kuopiossa. Auto mutkitteli holtittoman näköisesti kostealla tiellä.

Nuori mies, takkuinen tukka ja olematon ajotaito. Hänen sydämensä hakkasi kiivaasti kuin käpytikka. Mitä tästä tulisi?

Pimeys oli vaihtunut aamun sarastukseen, mutta auringonnousuun oli vielä ainakin tunti. Oli syyskuun kolmanneksi viimeinen päivä vuonna 2010.

Ohikulkija pani mustan Volkswagen Jetan merkille. Hätäkeskukseen tuli ensimmäinen soitto kaahaajasta kello 6.12.

Poliisipartio ampaisi liikkeelle ja ajoi varkaan autoa vastaan vitostiellä ennen aamuseitsemää. Poliisit lähtivät takaa-ajoon.

Pakenija painoi kaasua ja ajoi liian lujaa Sonkajärventien ramppiin.

Auto syöksyi katolleen puiden keskelle. Etulasi iskeytyi rikki, ja turvatyynyt laukesivat. Koko auto ruttaantui rusinaksi.

Partio ehti nähdä, miten tummiin pukeutunut nuori mies juoksi kolaripaikalta metsään.

Paikalle kutsuttiin useita poliisipartioita. Alue eristettiin, ja poliisikoira lähti seuraamaan miehen jälkiä metsään.

Ketään ei löydetty.


Nuori mies ei välittänyt kolhuista. Hän oli juuri pelastunut kuolemalta rajussa kolarissa. Onneksi oli turvavyö.

Miehen ei tarvinnut taivaltaa metsässä kuin joitakin kilometrejä, kun hänen silmiinsä osui kesämökki.

Lautapaneelilla verhoiltu mökki sijaitsi lähellä pientä lampea. Ovessa oli Abloy-riippulukko, mutta siitä huolimatta mökki ei ollut kunnolla lukittu. Mies pääsi rakennukseen sisään ilman murtojälkiä.

Ulko-ovessa oli kaunis kukkakranssi ja koristeellinen teksti: "Tervetuloa".

Nuori mies koki todellakin itsensä tervetulleeksi, aivan omalla luvallaan. Mökki oli täydellinen piilopaikka!

Hän asettui taloksi.


Keittiökaapeista löytyi sipsipussi ja pikkuleipiä. Ne kelpasivat ateriaksi. Kaapissa oli myös spagettia, ja mies keitti sitä suurella halulla.

Hänellä oli aikaa tutkia ympäristöä. Pihan huvimajasta löytyi vodkapullo ja kaapista vielä kaksi pulloa yrttilikööriä.

Mies lämmitti saunan ja haki ulkovarastosta vihdan. Aah!

Löylyistä nautittuaan hän käynnisti varsinaisen suunnitelmansa.

Hän peitti kesämökin ikkunat kahtia leikatulla peitoilla ja pressuilla. Hän sitoi kaksi tuolia yhteen mökin ovelle ja asetti niiden päälle kaksi peltistä paistovuokaa. Jos joku avaisi oven, ryminän kuulisi heti.

Mies viihdytti itseään heittämällä tikkaa mökin tuvassa ja painui lopulta väsyneenä nukkumaan.


Viimeiset kilometrit kesäpaikkaansa Timo Niiranen ajoi omissa ajatuksissaan. Hän oli käynyt laittamassa kesämökin talvikuntoon puolitoista viikkoa aikaisemmin. Nyt piti vielä lakaista lehtiä ja roskia.

Niiranen käveli mökin ulko-ovelle ja yritti avata sen. Varmuuslukko oli laitettu kiinni sisältä päin. Niiranen riuhtaisi ovea ja sisältä kuului ryminää. Hälytinviritys toimi niin kuin oli tarkoituskin.

Niiranen kiersi mökkiä ja huomasi, että ikkunat olivat täysin peitossa.

Makuuhuoneen ikkuna oli auki.

Niiranen antoi katseensa kiertää ympäri huonetta. Äkkiä hän huomasi, että makuuhuoneen kerrossängyssä nukkui joku. Hän juoksi autolleen ja soitti hätäkeskukseen. Poliisit tulivat paikalle ja menivät mökkiin.

Nuori mies oli taas kadonnut.


Poliisi varoittaa asukkaita Sonkajärven alueella Pohjois-Savossa liikkuvasta ammuskelijasta. Poliisi jatkaa yhä haulikolla ammuskelleen etsintää. Poliisi kehottaa alueen asukkaita varovaisuuteen, kun he liikkuvat ulkona."

Suomen Tietotoimiston uutinen kiiri ympäri Suomen lauantaina 2. lokakuuta. Poliisilla oli vakava tilanne päällä.

Outo mies oli paennut poliisia liikenneonnettomuuden jälkeen ja murtautunut useisiin mökkeihin. Yhdestä hän oli varastanut Baikal-merkkisen haulikon ja 20 panoksen vyön.

Rikoskomisario Juha Korhonen kiinnitti poliisilaitoksen seinällä roikkuvalle kartalle kollegoidensa kanssa havaintoja ja tiedonmurusia. Aikajana näytti poliisille, mitä siihen mennessä oli tapahtunut.

Nuori mies oli perjantain ja lauantain vastaisena yönä varastanut Sonkajärven Kainuunmäestä tilavan Chryslerin. Se oli helppoa, sillä auton omistaja oli unohtanut auton avaimet kojelaudalle. Varas oli ajanut ojaan pihalta peruuttaessaan. Kainuuntielle päästyään auto oli heittelehtinyt voimakkaasti ja suistunut tieltä.

Mies oli kiepauttanut köyttä renkaisiin pidoksi ja yrittänyt saada auton pois ojasta. Ei onnistunut. Turhautunut rosvo oli ampunut auton ikkunat rikki.

Poliisin kartalle ilmestyi pisteitä: Polkupyörä varastettu, taloa ja liiteriä ammuttu, junaradan valo-opasteet tulitettu hajalle. Lisäksi joku oli sytyttänyt valkean autiotalon uuniin lauantaina 2. lokakuuta.

Kuka hän oli?

Poliisilla oli yksi silminnäkijähavainto. Slaavilaisen näköinen, hoikka mies oli polkenut pyörällä Pärekoskentiellä Sonkajärvellä.

Rikoskomisario Korhonen tiesi, että miehen löytäminen oli kuin etsisi golfpalloa Kallavedestä.

Jos etsitty todella oli ulkomaalainen, hänellä ei luultavasti ollut Suomessa yhtään kiintopistettä. Ei isovanhempia Pudasjärvellä, ei ex-vaimoa Kajaanissa eikä Facebook-kaveria Kuopiossa. Poliisilla ei ollut helppoa tietä pidätykseen.

Sitten kuvioihin ilmestyi muuan Saab.


Mies oli taas liikkeellä. Hän käänsi varastamansa auton Pörhön autoliikkeen pihaan Kajaanissa, kun kello tikitti 4.32 maanantaina 4. lokakuuta.

Pakeneminen näytti olevan Suomessa äärettömän helppoa. Tämäkin melkein 20-vuotias Saab 9000, jonka hän nyt oli kähveltänyt, oli jätetty kesämökin pihaan lukitsematta. Virta-avain odotti lukossa kuin tarjottimella.

Aamun valjettua mies kävi näpistämässä ruokaa muutaman sadan metrin päästä K-marketista ja S-marketista. Lisäksi hän piipahti R-kioskilla.

Sitten hän käveli valtatie 5:n varteen ja nosti peukalonsa pystyyn.

Ohi ajoi naisautoilija, joka arvasi heti, että kyseessä oli poliisin etsimä Sonkajärven ampuja.

Nainen kaivoi vauhdissa kännykkänsä esiin ja soitti hätäkeskukseen. Kun nainen ehti takaisin kohtaamispaikalle varmistamaan havaintonsa, mies oli jo kadonnut.

Ystävällinen paikallinen mies oli tarjonnut pakenijalle kyydin täysin tietämättömänä siitä, että poliisi etsi kuumeisesti juuri tätä henkilöä.

Pakenija pysyi mykkänä koko matkan ajan. Hän ei uhkaillut, ei liioin hymyilikään ja jäi pois autosta Kontiomäessä Paltamossa.

Jälkeensä hän oli jättänyt johtolangan.


Ylikomisario Arto Lumikari myhäili tyytyväisenä, kun poliisille selvisi, että etsitty mies oli käynyt kaupoissa, joissa on valvontakameroita. Lumikari ja hänen työkaverinsa lähettivät kuvat tiedotusvälineille.

Poliisi sai nopeasti vihjeen miehen olinpaikasta. Piiritysrengas oli salamana pystyssä Kontiomäessä.

Paikalle saapui puolustusvoimien panssarivaunu ja helikopteri lämpökameroineen sekä kaksi poliisikoiraa.

Lumikari tuskaili toiminnan hitautta. Mies nähtiin omin silmin kaksi kertaa, mutta koiran lähettäminen perään vei liian monta minuuttia.

Pakenija tuntui omituisen ammattitaitoiselta. Vaikutti siltä, että hän tiesi, miten kätkeytyä helikopterin lämpökameralta. Hän osasi jopa harhauttaa poliisikoiria. Lumikari ihmetteli, missä pakenija oli oppinut tämän kaiken.

Nuorella miehellä oli myös satumaista onnea.

Puoli tuntia ennen poliisin toista näköhavaintoa puolustusvoimien helikopteriin tuli teknistä vikaa, ja se joutui lähtemään pois etsinnöistä.

Poliisit sadattelivat huonoa onneaan.

Tietenkin mies ehti kadota.


Yö oli rauhaton Siikajoen Revonlahdella lokakuun kymmenentenä. Kova tuuli paukkui nurkissa, ja emolehmistä vieroitetut vasikat itkivät ikäväänsä.

Karjatilan omistaja Martti Patokoski säilytti pitkää haulikkoa ja Tikka-kivääriä asekaapissa navetassa. Aamun töihin tullessaan hän huomasi, että kaappi oli kadonnut. Lattiassa näkyi raahausjälkiä. Vaimo Anna-Maija Rahja huomasi, että ladosta oli viety kottikärryt. Kaappia oli siirrelty kärryillä, mutta ne oli palautettu kiltisti kompostin viereen.

Asekaapin katoaminen oli erikoista. Kaappi painoi viisikymmentä kiloa. Siinä ei ollut kädensijaa tai kahvaa, joten sitä oli vaikea liikuttaa. Kaapin lukko oli vahva, joten sen särkemiseen tarvittiin isoja työkaluja.

Tilan emäntä huomasi päivällä, että navetan pakastimesta oli kadonnut noin 80 kappaletta pusseihin pakattuja pullia. Peräti merkillistä!

Aseiden katoaminen ei Martti Patokoskea harmittanut, hän ei niitä enää tarvinnut. Pulliakin voi aina leipoa lisää. Eniten häntä suretti kaikkein yllättävin havainto.

13-vuotias bordercollie Joksa oli hävinnyt. Paimenkoirana pitkään toiminut kaveri oli jäänyt jo eläkkeelle. Se oli viettänyt koiranpäiviä omassa kopissaan pihalla. Joksa oli ärhäkkä kaikille tuntemattomia kohtaan. Ehkä tuuli oli hukuttanut sen haukut yöllä.

Nyt siitä oli jäljellä vain kettingin pää.


Rautaruukin vartijat saivat kaksi puhelinsoittoa torstaina 14. lokakuuta. Ensimmäisessä kerrottiin, että outo hiippari oli yrittänyt laivaan Raahen satamassa. Nuori mies ei ollut onnistunut pakenemaan maasta, joten hän oli kätkeytynyt Rautaruukin tehdasalueelle.

Hetkeä myöhemmin ohikulkija soitti, että hiippari pyörii tehtaan lähellä ja menee välillä piiloon pusikkoon.

Kolme vartijaa lähti etsimään miestä autoilla. He löysivät tämän kävelemässä suuri rinkka selässään tehdasalueen aitojen sisäpuolella. Yksi vartijoista, Reko Nätkin, lähti juoksemaan miehen perään ja huusi samalla pysähtymiskäskyä.

Pakenija ei välittänyt käskyistä, vaan heitti rinkan selästään ja juoksi metsään. Nätkin pysähtyi hetkeksi ja kysyi radiolla lisäohjeita muilta vartijoilta. He päättivät jatkaa takaa-ajoa.

Paikalle ajoi kaksi työmiestä. Nätkin hyppäsi heidän kyytiinsä ja pyysi ajamaan alueella toimivalle teollisuusoppilaitokselle. Etsitty mies tuli vastaan, kun he pääsivät keskusvaraston nurkalle. Mies juoksi aivan auton edessä.

Nätkin hyppäsi ulos liikkuvasta autosta ja juoksi perään. Hän huusi pysähtymiskäskyä, mutta mies ei totellut. Hän oli aivan muutaman metrin päässä pakenijasta. Nätkin huusi koko ajan radiopuhelimeen pakenijan sijaintia.

Vastaan tuli aita. Nuori mies hyppäsi sen yli.

Nätkin jäi toiselle puolelle. Hän kiersi aidan, mutta miehestä ei näkynyt vilaustakaan. Kun poliisi saapui paikalle, pakenijalta jäänyt rinkka tutkittiin. Sieltä löytyi kivääri.


Tilanne näytti turhauttavalta, mutta todellisuudessa Sonkajärven ampujalta alkoi aika käydä vähiin. Poliisi oli piirittänyt kymmenen partion voimin turhaan autiotaloa Raahen Piehingissä muutamaa tuntia Rautaruukin tapahtumien jälkeen. Kymmenet tai jopa sadat ihmiset olivat seuranneet, miten poliisi teki rynnäkön taloon, jossa ei ollutkaan ketään.

Vanhempi konstaapeli Mikko Sjöberg meni kolmen muun poliisin kanssa tutkimaan erästä mökkimurtoa vielä samana iltana ennen keskiyötä.

Sjöberg avasi työkaverinsa kanssa mökin oven avaimella.

Sisällä nukkui Sonkajärven ampuja, joka kirposi hereille, hyppäsi takaikkunasta karkuun ja juoksi läheiselle pellolle. Hän jäi makaamaan heinikkoon. Mökin kiuas jäi päälle.

Sjöberg ja muut poliisit tulivat pellolle luotiliivit ja kypärät päällä. Kaikki olivat valmistautuneet siihen, että pakenija tähtää heihin päin. Mies vain makasi maassa muutaman metrin päässä.

Poliisikoira Kujo alkoi haukkua.

Sonkajärven ampuja lähti äkkiä juoksemaan pakoon.

Sjöberg päästi neljävuotiaan saksanpaimenuroksen irti ja huusi sille ohjeen:

- Kiinni!

Pakenija hyppäsi viisi metriä leveään ja puolitoista metriä syvään vesiojaan, ja Kujo loikkasi perään. Neljä poliisia raskaassa suojavarustuksessaan kahlasi sekaan hikisenä.

Sonkajärven ampuja ehti jo seuraavalle rannalle, mutta kääntyi äkkiä takaisin. Mies, koira ja poliisit rämpivät perässä uudestaan ojan yli.

Kujo saavutti pakenijaa metri metriltä. Lopulta se tarrasi miehestä kiinni vahvoilla leuoillaan ja varmisti, ettei matka jatkunut enää askeltakaan. Poliisit saapuivat hengästyneenä paikalle.

Pako oli päättynyt. Paha jätkä makasi maassa.


Kuka kumma hiippari on? Ensimmäisen rikoksensa hän teki Suomessa toukokuussa 2010. Hän murtautui omakotitaloon Vantaalla ja varasti 10 000 euron arvosta koruja.

Sen jälkeen hän pysyi maan alla kuukausia, kunnes varasti Volkswagenin ja ajoi ulos Sonkajärven rampissa Iisalmessa.

Alussa mies anasti arvo-omaisuutta. Pakomatkan edetessä ja väsymyksen lisääntyessä hän keskittyi varastamaan ruokaa ja huolehtimaan itselleen välttämättömästä.

Osan ryöstösaaliistaan mies piilotti maastoon. Silti hän kuljetti mukanaan kilokaupalla tavaraa. Pakotilanteissa useampikin reppu tai rinkka piti hylätä rikospaikoille, joten niitä piti varastaa uusia. Ennen kiinni jäämistä miehen rinkka painoi niin paljon, että hän horjahti ottaessaan sitä maasta selkään.

Iisalmessa hän varasti kottikärryt, huopakaton palasia ja hallitunkin. Siikajoelta mies vei räsymaton, kattilan, marjoja, viisi lautasta, puukon, kaksi kuivunutta leipää katonrajasta ja pakastetun hanhen.

Raahesta lähti hammasharja ja -tahnaa, Kuopiosta hätäraketteja, ruokailupakki, kynttiläsarja, kölipaino, ongenkoukkuja, kitarankielipaketti, kalavaaka, aurinkolasit ja kumisaappaat.

Häneltä löydettiin myös suomalaisia 1990-luvulla ilmestyneitä pornolehtiä, puukkoja, kompassi, karttoja, marjahilloa ja sorkkarauta.

Moni miehen varastama esine saatiin toimitettua takaisin omistajilleen. Martti Patokosken Joksa-koiraa ei valitettavasti löydetty.

Mies ei suostunut kertomaan oikeaa henkilöllisyyttään. Poliisikuulusteluissa hän väitti nimekseen Marius Vovkkevikus ja syntymämaaksi Liettuan. Poliisi piti tarinaa epäuskottavana, koska mies puhui koko ajan venäjää eikä näyttänyt osaavan yhtään liettuaa.

Valehtelulla mies kenties yritti välttää palautuksen Venäjälle.

Tutkimuksissa oikea nimi selvisi. Emme kuitenkaan kerro sitä tässä, koska miehen saama tuomio on vähemmän kuin kaksi vuotta ehdotonta vankeutta, mitä pidetään rajana nimen julkaisemiselle.


Suomessa seikkaillut mies syntyi 19. elokuuta 1984 Minskissä Valko-Venäjällä.

- Olen viettänyt koko lapsuuteni lastenkodissa, mies kertoi kuulusteluissa.

Hän väitti myös kierrelleensä töissä rakennustyömailla ja maatiloilla Keski-Euroopassa.

Se voi hyvin olla totta. Varmaa on, että mies on taparikollinen. Hän asui vuoden 2009 paikkeilla Minskin laitakaupungilla ja syyllistyi ainakin 15 murtovarkauteen. Hänet pidätettiin ja heitettiin vankilaan, josta mies pakeni junalla Moskovaan. Karkulainen jäi kiinni heti juna-asemalla.

Venäläisessä vankilassa mies ei puhunut paljoa, mutta veti leukoja sitäkin enemmän. Hän oli teräskunnossa.

Maaliskuun alussa 2010 mies yritti vankilassa itsemurhaa. Käänne on merkittävä, sillä useiden poliisien mielestä mies vaikutti Suomessakin olevan poissa tolaltaan. Hän saattoi murtautua tyhjään taloon vain ryhtyäkseen ammuskelemaan sisällä päättömästi.

Itsemurhayrityksen jälkeen mies siirrettiin maineikkaaseen moskovalaiseen Butyrkan vankilaan.

Eräänä päivänä häntä oltiin viemässä pesulle toisen vangin kanssa ilman käsirautoja. Aivan pesutuvan kynnyksellä vartija tuupattiin nurin, ja mies juoksi raollaan olleesta ovesta vankilan pihalle. Hän hyppäsi ketterästi vankilan 4,5 metriä korkean aidan yli. Piikkilangat repivät miestä, ja verta valui maahan asti.

Viranomaiset eivät tiedä, miten mies pääsi Suomeen, mutta mukana olleet Viron kruunut kielivät jotain. Hän on ehkä ujuttautunut Venäjän rajan yli Viroon ja tullut sieltä kenenkään estämättä Suomeen.

- Otin jonkun halvimman laivan ja maksoin käteisellä. En ole koskaan aiemmin ollut Suomessa. Totesin, että Helsinki on kaunis kaupunki, mies kertoi kuulustelussa.


Mies oli käräjäoikeudessa Raahessa lähes äänetön. Asianajajansa välityksellä hän kiisti syyllistyneensä yhteenkään rikokseen.

Puolustusasianajaja Altti Lepoluoto piti syytteitä liioiteltuina.

- Kyse on suoraan sanoen pelkästään omaisuusrikoshötöstä. Tässä ei ole esimerkiksi väkivaltarikoksia, Lepoluoto sanoi.

Julkisuudessa Sonkajärven ampuja nimettiin ramboksi, mutta oikeudessa mustahiuksinen mies näytti lähinnä apealta telinevoimistelijalta. Vihreä vankihaalari peitti voimakkaan vartalon.

Hänen ilmeensä näytti lannistuneelta. Rambo olikin reppana.

Kun istuntopäivä oli ohi, mies avasi suunsa. Hiljaisella, lähes kuiskaavalla äänellä mies kääntyi kohti asianajajaansa.

Hänellä oli yksi toive. Voisiko sellissä katsoa televisiota?