Havaintovihko - Tuomo Björkstenin blogi

Ajatuksia, havaintoja ja kommentteja siihen, mitä tuolla ulkona tapahtuu

Month: Joulukuu 2013

Kirjoita kirja vain, jos sinulla on paljon rahaa

Ala-asteella ollessani halusin kirjailijaksi. Onneksi intohimoni kohde vaihtui pian journalismiin, sillä muuten olisin varsin rahaton.

Aikuisiällä olen julkaissut pari kirjaa, mutta ne ovat olleet luontokuvausharrastuksesta kummunneita sivujuonteita kaikessa siinä, mitä teen työkseni.

Kirjan kirjoittaminen tai kuvaaminen on monelle unelmien täyttymys. Minullekin kustannussopimuksen saaminen oli tuuletuksen paikka molemmilla kerroilla. Harmi vain, että kirjailija saa paremmin tuloja oikeastaan mistä tahansa muusta paitsi varsinaisen kirjan kirjoittamisesta. Joillekin kirjojen tekemisestä on tullut pelkkää markkinointia, jolla myydään varsinaista tuotetta eli esimerkiksi konsulttipalveluita.

 

Kirjabisnes on siitä erikoinen markkinatalouden laji, että se ei ole bisnestä ollenkaan, jos ajatellaan suurinta osaa niistä kirjoista, joita vuosittain ilmestyy. Enemmistö kirjoista tuottaa kustantajille vain taskurahoja ja kirjailijalle pelkkiä roposia.

Tyypillinen ennakkopalkkio kirjailijalle valmiista teoksesta on haarukassa 2 000–5 000 euroa. Sen lisäksi tekijä saa pienen prosenttiosuuden kirjan verottomasta myynnistä. Myyntiprovisio alkaa juosta kirjailijan tilille kuitenkin vasta, kun provision määrä ylittää ennakkopalkkiosumman. Toisin sanoen jos kirja myy huonosti, tekijä ei saa muuta kuin ennakkopalkkion.

Aikaa kirjan kirjoittamiseen menee kuitenkin paljon. Vähintään kuukausia tai joskus kokonainen mies- tai naistyövuosi. Pari tonnia siitä on aika pieni korvaus.

 

Tehdäänpä pieni laskutoimitus. “Harry Potter – legenda” oli vuonna 2012 Suomen 20. parhaiten myynyt tietokirja, jota ostettiin 10 500 kappaletta. Kirja on käännösteos, mutta kuvitellaan, että sen olisi tehnyt joku suomalainen innokas Harry Potter -fani. Myyntiprovisio on yhdestä kirjasta pari euroa. Hän olisi saanut teoksen kirjoittamisesta karkeasti laskien 21 000 euroa. Se on vain noin puolet siitä, mitä keskimääräinen suomalainen tienaa vuodessa tavallisessa päivätyössä, eikä tässä laskussa ole vielä huomioitu edes kirjailijan eläke- ja muita kuluja.

Vuonna 2012 julkaistiin yli 1 600 tietokirjaa. Jos kirjailija onnistuu pääsemään teoksellaan kaikkien kilpailevien kirjojen joukossa parhaiten menestyvään prosenttiin, hän tienaa silti reilusti vähemmän kuin keskimääräinen palkansaaja.

Kuulostaako hyvältä diililtä?

Tilannetta paikkaavat apurahat. Tyypillisesti kuitenkin vain noin joka kymmenes apurahahakemus hyväksytään.

 

Yksi tämän kirjasyksyn mielenkiintoisia uutuuksia on ollut Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajan Heikki Aittokosken paikoitellen synkkä ja samalla humoristinen kirja Narrien laiva, jossa Aittokoski kiertää maailmaa rikkaiden ja köyhien parissa.

Aittokoski ryhtyi tekemään apurahahakemuksia kirjaansa varten vuotta ennen kuin hänen oli määrä jäädä vuorotteluvapaalle kirjaa kirjoittamaan. Hän laati yli 20 apurahahakemusta ja sai yhteensä 31 000 euroa neljältä säätiöltä.

Kirjan suoriin kustannuksiin upposi matkoineen, työhuoneineen, vakuutusten sotariskilisineen – Aittokoski kävi muun muassa Somaliassa – ja muine kuluineen 26 500 euroa.

Oman toimeentulonsa Aittokoski maksoi omista säästöistään ja vuorotteluvapaan korvauksesta. Vaikka kirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun muutamassa viikossa, Aittokoski jää silti taloudellisesti tappiolle verrattuna tilanteeseen, että hän olisi käynyt säännöllisesti töissä tuon vuoden aikana. Aittokoskea ei silti harmita, sillä hän halusi vain kirjoittaa, kirjoittamisen ilosta.

Kun keskustelin Aittokosken kanssa näistä kuluista, hän tuumi osuvasti:

– Useimmat kirjailijat haluaisivat elää kirjoittamisellaan. Toive on enemmän kuin kohtuullinen, mutta sen toteuttaminen kohtuuttoman vaikeaa.

Muistinko jo mainita, että yleisten kirjojen myynti laski vuonna 2012 7,5 prosenttia ja tietokirjojen myynti 11,8 prosenttia?

Rikastuminen kirjoittamisella on suotu tällä erää vain muutamalle hittitehtailijalle, kuten Sofi Oksaselle.

Kirjojen kirjoittamisesta ei kannata unelmoida, ellei taskussa satu olemaan omien säästöjen tai muhkeiden apurahojen muodossa paljon rahaa. Kirjojen tekeminen on vähän kuin hauska harrastus tai kulttuuriteko.

No, näyttäähän se toki hyvältä myös ansioluettelossa.

Työ on valmis

Luontokuvaajan matkaopas saapui painostaUtön tunnelmaaSiinä ne nyt ovat.

Posti toi tänään 15 kilon edestä Luontokuvaajan matkaopasta eteiseeni. Selailin kirjan läpi ja olin jopa hieman yllättynyt, miten hienoa työtä kirjapaino on tehnyt. Kuvat näyttivät teräviltä ja värit olivat kohdallaan. Muutamassa kuvassa tumma pää oli hieman tummempi kuin näytölläni, mutta erot olivat aika marginaalisia.

Seuraavaksi vuorossa onkin kova työ, kun signeeraan pinon kirjoja ja postitan ne ennakkotilaajille ja nyt kirjan ilmestyttyä teoksen tilanneille. Huhhuh. Tässähän tuntee itsensä ihan Korvatunturin tontuksi!

Luontokuvaajan matkaopasta voi tilata edelleen nettisivujeni kautta.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén