Havaintovihko - Tuomo Björkstenin blogi

Ajatuksia, havaintoja ja kommentteja siihen, mitä tuolla ulkona tapahtuu

Month: Helmikuu 2013

Helppo ratkaisu kiistaan avioliittolaista

Olen seurannut hieman hämmentyneenä väittelyä tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Ensimmäisen ryhmän mielestä homojen oikeus mennä naimisiin on “luonnotonta”. Toisen ryhmän mielestä nykyinen laki on “kivikaudelta”. Halukkuutta ymmärtää toisen osapuolen ajatus- tai arvomaailmaa ei löydy.

Kiistaan on helppo ratkaisu. Poistetaan avioliittolaista sana “avioliitto”. Tehdään kaikista virallisista liitoista rekisteröityjä parisuhteita.

Jokainen voi sen jälkeen kutsua omaa rekisteröityä parisuhdettaan avioliitoksi, jos haluaa. Ei ole kuitenkaan pakko. Jos virallinen rekisteröinti tehdään maistraatissa, kukin pari voi silti järjestää vihkiseremonian kirkossa, jos haluaa. Kirkko voi myös itse päättää, kenet se vihkii alttarilla.

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ja kannattajat voivat määritellä tässä mallissa avioliiton käsitteen haluamallaan tavalla, koska se on irrotettu lakitekstistä ja on enää subjektiivinen ilmaisu.

Toisaalta osa niistä yhdessä asuvista heteropareista, jotka eivät halua avioon, saattavat rekisteröidä parisuhteensa, koska se ei ole enää “avioliitto”.

En silti usko, että Suomessa siirrytään ehdottamaani malliin, koska keskustelu avioliittolaista ei tarkalleen ottaen koske avioliittoja, vaan se on arvovaltataistelu, jossa osa porukasta yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni viimeisestä rippeestä konservatiivista Suomea ja toinen porukka ajattelee, että Suomen kivikautisuus tai modernisuus ratkeaa tällä yhdellä ainoalla lailla. Taitavatpa olla vähän hakoteillä molemmat ryhmät.

Tänään on viimeinen päiväni Aamulehdessä

Tänään on viimeinen työpäiväni Aamulehden toimittajana ja tamperelaisena. Muutan Espooseen ja aloitan uuden elämän.

Sain kesällä potkut Aamulehdesta yt-neuvotteluiden päätteeksi niin kuin moni muistaa. Päätin sen jälkeen palata lehteen puoleksi vuodeksi äitiysloman sijaiseksi. Sain hyvin aikaa järjestää asiani.

Monet ovat kysyneet, mitä teen seuraavaksi. Keväällä julkaisen asiakkaan piikkiin sähköisiä oppikirjoja. Kesällä olen töissä Ylen uutisissa Pasilassa. Ensi vuoden alussa ilmestyy uusi matkaopaskirjani.

Jos olisin viime keväänä tiennyt kaiken, mitä tiedän nyt, olisin itse irtisanoutunut Aamulehdestä. Tein virheen ajatellessani, että työpaikkani Aamulehdessä olisi pysyvä ja yhteinen missiomme avoimen yhteiskunnan puolesta niin tärkeä, että minuakin siinä tarvitaan.

Ei. Aamulehti ei enää tarvitse minua. Hyvä niin. Uusi elämänvaiheeni on kuin mahdollisuuksien puutarha täynnä toinen toistaan paksumpina pullottavia omenapuita.

Aloitan urani tavallaan alusta. Pääsen opettelemaan sähköistä mediaa. Aamulehdessä olen harjoitellut tarinankerrontaa tekstin muodossa. Seuraavaksi treenaan tv- ja radioilmaisun sekä kehitän nettiuutisointitaitojani. Nämä kaikki ovat tulevaisuudessa erittäin tarpeellisia taitoja.

On kutkuttavaa ajatella, että melkein kuusi vuotta kestänyt Aamulehden aika oli minulle journalismin korkeakoulu, ja nyt alkavat tosi kovat hommat. Ylen pääuutislähetystä katsoo päivittäin noin 800 000 ihmistä. Jos saan joskus juttuni ujutettua sinne, sanomani keräämä yleisö on melkein kolminkertainen Aamulehden lukijamäärään nähden.

***

Kun tulin Aamulehteen keväällä 2007, Laura Mattila otti minut ensimmäisenä vastaan. Olin aivan pihalla kaikesta. Ensimmäiset viikot menivät siinä, että kysyin neuvoa joka asiaan. Pikku hiljaa kyselyt vähenivät ja kesän lopuksi Aamulehden sunnuntaitoimituksen esimies Matti Posio tuumi, että kehitys on kohdallani ollut nopeampaa kuin hän uskoikaan.

Olin Aamulehdessä ensin työharjoittelussa. Sain heti perään vuoden määräaikaisen työsopimuksen. Sen päätyttyä minut vakinaistettiin. Tarvitsin noita onnistumisia silloin paljon. Työ opetti ihmisenä olemista ja toi itsevarmuutta.

Muutama aivan erityinen tapahtuma koulutti minua eniten Aamulehden vuosinani.

Jokelan kouluammuskelu oli ensimmäinen opetus. Yhtään sellaista rikosta ei ollut Suomen historiassa ennen nähty. Kun haastattelin tapahtuneeseen liittyneitä ihmisiä Jokelassa, opin paljon siitä, miten kriisejä kohdataan.

Kolme keikkaa Romaniaan olivat todella mielenkiintoisia. Romania on maa, jossa voi tapahtua mitä hyvänsä. Haastattelin myymälävarasta. Jututin poikia, joiden elanto perustui Bukarestissa muun muassa kesken jääneen sillan metallirimojen varastamiseen ja myymiseen. Näin, mistä kerjäläiset lähtevät muualle Eurooppaan. Se oli vaatimaton bussipysäkki Bukarestin keskustassa.

Yksi hauskimmista keikoista oli erään tamperelaisen naisen haastattelu. Nainen oli ottanut pulun lemmikikseen. Pulu katseli olalla, kun nainen laittoi ruokaa.  Nainen myös suukotteli pulua.

En ole unohtanut myöskään eräästä ruokajutusta alkanutta kansainvälistä kohua.

Kaikkein nolointa oli kirjoittaa lehteen vahingossa väärin erään pojan nimi. Kirjoitin lehteen Palikka, mikä ei tietenkään ollut hänen oikea nimensä. Voitte vain kuvitella kuinka häpesin, kun mietin, miten paljon poikaa kiusattiin jutun takia koulussa.

***

Tutustuin Aamulehdessä urani parhaaseen esimieheen. Hän on iloinen, suorasanainen ihminen, joka johtaa joukkojaan edestä ja luo fiiliksen, että me pystymme ihan mihin tahansa.

Tutustuin myös urani huonoimpaan esimieheen. Hän näytti päälle päin tehokkaalta, mutta jätti asioita hoitamatta. Hänen kanssa työskennellessä kaikesta tuli hirvittävän vaikeaa ja jopa tuskallista.

Yhtä kaikki, molemmat pomot opettivat minulle paljon elämästä. Siitä heille kiitos.

Kiitos Aamulehti, kiitos Tampere. Olitte minulle tärkeitä. Seuraavaksi jotain ihan muuta.

Irtisanomisjärjestys potkii kaikkia päähän

Kun sain Aamulehdestä potkut, minua suututti eniten se, että irtisanomismenettelyssä oli noudatettu Suomessa vallitsevaa käytäntöä, virallista irtisanomisjärjestystä.

Se on järjestelmä, joka potkii kaikkia päähän ja muistuttaa lottoarvontaa.

Irtisanomisjärjestys määräytyy kahden seikan mukaan. Ensin katsotaan, kuinka paljon työntekijällä on alaikäisiä lapsia. Sen jälkeen mitataan, kuinka pitkään hän on ollut saman firman palveluksessa.

Ihminen, joka on vasta tullut taloon ja on lapseton, saa kenkää ensimmäisenä.

Paitsi että.

Missään ei kerrota, miten nämä kaksi seikkaa suhteutuvat toisiinsa. Entä jos on juuri aloittanut uudessa työssä, mutta on jo neljän lapsen äiti? Entä jos lapsi on 17,5 vuotta? Onko se todellisuudessa hirveän paljon erilainen tilanne kuin se, että lapsi on 18-vuotias? Entä jos on ahkera työntekijä mutta vaikkapa biologisista syistä lapseton?

Järjestelmä on kohtuuton myös palvelusvuosia mitatessa. Aamulehdessäkin potkuja jaettiin pitkäaikaisille työntekijöille.

Irtisanomiset kohdennetaan vain niille osastoille, joilla työ työnantajan laskujen mukaan vähenee. Aamulehdessä sattui käymään niin, että työ väheni osastolla, jossa oli hyvin pitkään yrityksen palveluksessa olleita.

Onko palvelusvuosilla oikeasti merkitystä, jos työntekijä A on ollut töissä vaikkapa 29,5 vuotta ja työntekijä B 30 vuotta? Onko silloin oikeasti reilua kohdistaa irtisanominen ensimmäisenä taloon tulleeseen?

Irtisanomisjärjestys on menettely, jota ay-liike tukee ja josta työnantaja ei halua kiemurrella irti oikeusjuttujen pelossa.

Ainoa kohtuullinen tapa irtisanoa olisi katsoa työsuoritusta. Siihen meistä jokainen voi vaikuttaa. Ay-liike sanoo, että jos työnantaja saisi vapaat kädet, “hankalat” irtisanottaisiin ensimmäisenä.

No, jos tarkkoja ollaan, hankalan maineen saa olemalla hankala. Välit työnantajaan voi säilyttää olemalla asiallisen kriittinen tai työyhteisöä kehittävä.

Harva työnantaja haluaa luopua kultakimpaleistaan.

Nykyinen irtisanomisjärjestys ei suojaa vanhoja eikä nuoria. Se suojaa keski-ikäisiä, pienten tai nuorten lasten vanhempia. Mutta hei, hehän ovat juuri parhaita ammattiliiton jäsenmaksujen maksajia!

Olisin halunnut, että minut olisi irtisanottu Aamulehdestä huonojen tai riittämättömien työsuoritusten takia. Nyt minut irtisanottiin siksi, että satuin olemaan (toistaiseksi) lapseton nuori mies ja vieläpä väärällä osastolla.

Onneksi se ei haittaa enää henkilökohtaisesti. Aamulehden jälkeen koittaa vielä nykyistä parempi elämä.

Keskisuuri journalistipalkinto: paras lyhyesti-pätkä MikroPC-lehdessä – katso kuvat!

Keskisuuren journalistipalkinnon parhaan lyhyesti-jutun sarjassa saa MikroPC-lehti lokakuun numerossaan ilmestyneellä pätkällä.

Kiitän Ossi Jääskeläistä vinkistä.

Keskisuuri journalistipalkinto: paras otsikko MTV3:lla – katso kuvat!

Lupasin tammikuussa palkita media-alan ammattilaisia Keskisuurella journalistipalkinnolla. Sarjoja oli useita. Ehdotuksia eri sarjojen voittajiksi tuli vain kaksi, mutta molemmat ehdotukset olivat sitäkin timanttisempia.

Keskisuuren journalistipalkinnon vuoden parhaasta otsikosta saa MTV3:

Avaruudesta löytyi valtava asia

Kiitos Uunolle vinkistä.

(Juuri tuli mieleeni, että Ultra Bra teki aikoinaan hienon kappaleen Laulu asioista.)

Keskisuomalainen menee huhti-toukokuussa maksumuurin taakse

Keskisuomalainen aikoo ottaa huhti-toukokuussa käyttöön maksumuurin. Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan mukaan koko lehden sisältö ei tule verkkoon luettavaksi, vaan nettiin tehdään nettimäistä sisältöä. Maksumuurista tulee avoin eli lukija pääsee lukemaan tietyn määrän lehden juttuja, ja sen jälkeen palvelusta pitää maksaa.

Myös Aamulehti suunnittelee parhaillaan aktiivisesti nettisivujen maksullisia palveluita.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén