Tuttavani Suzanne Plunkett Reutersilta oli viime syksynä kuvaamassa amerikkalaista jalkapalloa Lontoossa. Hän kirjoittaa silloisessa blogimerkinnässään:

“One colleague working for a national newspaper told me that he had been sent to the Wembley game specifically to shoot the cheerleaders. He wasn’t expected to shoot any sporting action.”

Että semmoista.

Kentälle ilmestyi muuten myös orava.

Toimittaja Ari Helminen kirjoittaa tänään Etelä-Suomen Sanomissa:

“Minua oli seurattu ja olin päätynyt VRLeaksin sivustolle, tosin nimettömänä, kun osallistuin VR:n lähiliikenteen lehdistöseminaariin.

(…)

Toimittajana olen avoimuuden puolestapuhuja. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, ketä edellä mainitusta lehdistöseminaarista kertominen palvelee. Populismi on huipussaan, kun lukee VRLeaksin sivulta kommentteja asiasta.

Sidosryhmätoiminta ja erilaiset taustatilaisuudet ovat kuuluneet aina yritysten, järjestöjen ja puolueiden arkeen. Ammattitaitoinen toimittaja ei ole johdateltavissa ja osaa poimia tarvittavat tiedonjyvät.

Onko ilmapiiri muuttumassa sellaiseksi, ettei ketään saisi tavata? Sitten ihmetellään, ettei tunneta kunnolla asioita.”

Helmisen kirjoituksesta voi tehdä muutaman johtopäätöksen:

• Etelä-Suomen Sanomissa on sallittua osallistua maksetuille matkoille.
• Ari Helmisen mielestä hän saa paljon hyödyllistä tietoa VR:stä hiihtämällä Lapissa yhtiön piikkiin.
• Julkinen keskustelu VR:n lehdistöseminaarista ei ole järkevää.
• Helmisen ja Etelä-Suomen Sanomien mielestä lahtelaisen toimittajan on järkevää osallistua seminaariin, jossa VR selostaa pääkaupunkiseudun lähiliikenteen asioita.

Vai niin. Taidan olla vähän eri toimittajasukupolvea.

Suomessa alkoi tänään historiallinen muutos, kun Helsingin Sanomat ilmoitti julkisesti, että se siirtyy tabloid-kokoon ensi vuoden alussa.

Muutos tarkoittaa, että kaikki Suomen lehdet seuraavat pian perässä. On luultavaa jo pelkästään ilmoitusyhteistyön (Kärkimedia) takia, että tabloid-uutisia seuraa useasta lehtitalosta lähiviikkoina ja viimeistään ensi vuonna.

Oma työnantajani Aamulehti on seurannut jo pitkän aikaa muiden lehtien kokemuksia uudesta paperikoosta ja on valmis painamaan tarvittaessa tabloid-kokoista lehteä, kunhan Tampereelle saadaan uusi painokone vuonna 2013.

Ilahduttavan moni kirjasto on hankkinut Kaakkurin tarinan kokoelmiinsa. Esimerkiksi Pirkanmaan kirjastoissa lainauskertoja on viimeisen parin viikon aikana kertynyt yhteensä seitsemän. Kirjasta on tällä hetkellä yksi varauskin jonossa. Sama tilanne on myös Jyväskylän kaupunginkirjastossa, jossa kaikki kolme kappaletta teosta ovat menossa.

Jos haluat ostaa kirjan omaan hyllyysi, sen voi tehdä verkossa.

Helsingin Sanomat tekee tällä viikolla “reaaliaikaisen” seurannan Mäntsälän kapinasta, joka tapahtui oikeasti tasan 80 vuotta sitten, eli talvella 1932. Kapinahenki kytee blogin lisäksi Facebookissa ja Twitterissä.

Virroilla on nykyään niin vähän poliiseja, että jos pyssymies haluaa piiritystilanteen, kytät on soitettava ihan itse paikalle.

Stephen Elop paljastaa lehtihaastattelussa katsovansa asioita:

“Me katsomme näitä asioita ja sanomme, että pojat, jos tässä on tilaisuus, me katsomme sitä hyvin tarkasti.”

Lähde: Kauppalehti

Ks. myös aiempi kirjoitus: Pentti Arajärvi katsoo asioita.

Sanoma Magazines taistelee avustajiensa kanssa free-sopimuksen ehdoista. Yhtiön kustantajan, ex-päätoimittaja Riitta Pollarin mielestä Journalistiliitto on vääristellyt sopimuksen yksityiskohtia julkisuudessa.

Sanoma Magazines edellyttää esimerkiksi, että avustaja ottaa haastateltavalta tai kuvattavalta nimen sopimukseen, jossa SM:lle annetaan oikeus käyttää kuvia rajattomasti mainonnassa.

STT raportoi:

Pollarin mielestä kyse on alan normaaleista käytännöistä, ja asiasta on syntynyt väärinkäsityksiä. Hänen mukaasa esimerkiksi lehtiä pitää voida mainostaa lehtijuttujen kuvilla.

Sopimus antaa lehtitalolle oikeuden myydä kuvia minne vain ja mihin tahansa markkinointikäyttöön. Eikö jokainen järkevä lehtitalo silloin hyödynnä oikeutta, jonka se on sopimuksella hankkinut?

Miksi yksikään järkevä freelancer olettaisi, että kuvat päätyvät vain yksittäisen lehden irtonumeromainontaan?

Kustannuspäällikkö Harri Haanpää on kiitettävän suorapuheinen aamun Aamulehdessä:

“[Sofi] Oksasen tekstin kanssa on ongelmia. Lähetin sen hänelle ja käskin kirjoittamaan alusta uudestaan.”

Rosa Liksomin kirjakaan ei valmistunut hetkessä:

“Poistin siitä puolet, muun muassa kaikki sivuhenkilöt saivat lähteä Hytistä. Käsikirjoitus oli kuin risukasa, se törrötti moneen suuntaan, fokus oli kateissa. Aikamoista perkaamista se oli.”

Kari Kuukka palkattiin ottamaan Iltalehdelle erilainen kuva uudesta presidentistä Sauli Niinistöstä. Tehtävänanto oli:

Palkkaamme neljä muuta valokuvaajaa Finlandia-taloon. Haluan, että otat sieltä jotain aivan erityistä ja vinkeää, minkä sinä osaat. Unohda rutiinit. Ota yksi kuva, joka summaa kaiken.

Tällainen siitä tuli.

Kunpa samanlaista rohkeutta olisi muillakin kuvatoimituksilla.