Havaintovihko - Tuomo Björkstenin blogi

Ajatuksia, havaintoja ja kommentteja siihen, mitä tuolla ulkona tapahtuu

Month: Syyskuu 2011

Kirjailoja

Kirjan teossa parasta on se, kun aineisto alkaa olla valmis. Juuri nyt omassa projektissani on menossa vaihe, jossa editoidaan tekstiä, taitetaan, suunnitellaan markkinointia ja tehdään muita kirjan julkaisua edesauttavia töitä.

Nautin suuresti valokuvaamisesta ja pidän kirjoittamisesta, mutta siinä vaiheessa, kun kirjan teksteistä on vain 10 prosenttia tehtynä, hiipii joskus mieleen pieni puurtamisen tuska.

Vielä keväällä mielessäni pyörivät seuraavat kysymykset:

  • Onko tuleva kirja pahinta moskaa, mitä kirjapainosta on koskaan päästetty pihalle?
  • Miksi menin tähänkin lupautumaan?
  • Tuleeko tästä koskaan valmista?
  • Kelpaavatko nämä kuvat kenellekään?
  • Entä jos kukaan ei osta tätä?

Nyt kun olen luetuttanut tekstiä muutamalla ystävällä ja kustannustoimittaja on tehnyt korjauksia materiaaliin, alan uskoa, että pelkoa kirjan floppaamisesta ainakaan taiteellisessa mielessä ei ole. Myyntiluvut selviävät sitten aikanaan, kun kirja on saatu levitykseen.

Lisäksi nyt olen varma siitä, etten itse hyydy kesken kaiken, vaan kirja oikeasti valmistuu aikataulussa.

Kaakkurin tarina piti alun perin julkaista syksyllä 2012, mutta kustantaja päättikin aikaistaa sitä kevättalveen.

Toisin sanoen kaikkein hauskin osuus, valmiin kirjan esitteleminen suurelle yleisölle, on enää alle puolen vuoden päässä!

Oho!

Maria Veitolan itsesensuuria

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään:

“Viime keväänä Veitolalla oli vieraana poliitikko Ilkka Kanerva (kok). Veitola kertoi Kanervalle etukäteen, että aikoo kysyä tämän tulevasta lahjusoikeudenkäynnistä.

‘Kanerva sai hirveät raivarit. Hän uhkaili minua ja tuottajaporrasta ja uhkasi lähteä lätkimään kesken lähetyksen, jos kysyn aiheesta. Ajattelin, että olen huono toimittaja, jos en kysy siitä. Tein kuitenkin päätöksen, etten kysynyt. Vaikka olisihan se ulosmarssi ollut hyvää telkkaria.’

Veitola ei halunnut, että Kanerva kertoo lukuisille ystävilleen, kuinka ilkeä hän on. Kanervan ystävissä on kuitenkin paljon potentiaalisia tulevia lähetysvieraita.”

 

Facebookista kopioitu tarina

Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi:

“Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, itsesääli, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys ja valhe. Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus.”

“Kumpi susi voittaa?” kysyi lapsi.

“Se, jota ruokit”, vastasi vanhus.

Helsingin Sanomat ilmaiseksi

Helsingin Sanomat tarjoaa tänään aamun lehden ilmaiseksi netissä seuraavilla tiedoilla:

“Kirjautuessasi digilehteen webissä tunnus on fb-fanit ja salasana jo20000

iPadin, iPhonen, Androidin ja Symbianin HS-sovellusta käytettäessä tunnus on fanit@hs.fi ja salasana kiitos”

Vielä yksi uusi uutiskriteeri

Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa uuden journalismin uutiskriteereistä. Päättelin, että niitä on vain kaksi, yllätys ja tunne. Jussi Tuulensuun inspiroimana ja häntä tällä viikolla kuunnelleena listaan on pakko lisätä vielä yksi: ratkaisut. Journalismi, joka tarjoaa vain ongelmia ratkaisujen sijaan ei ensinnäkään paranna tippaakaan maailmaa mutta ei myöskään ansaitse tulevaisuudessa enää leipäänsä.

Kirja sai nimen “Kaakkurin tarina”

Voin sanoa rehellisesti, että kaikkein vaikeinta esikoiskirjan tekemisessä on ollut nimen keksiminen. Kustannussopimuksen tekeminen, kuvaaminen tai tekstin tekeminen olivat kaikki aivan lasten leikkiä nimen keksimisen rinnalla.

Ensimmäiset nimiaihiot kehittelin vuosi sitten, mutta ne olivat ihan surkeita. Pitkin talvea pohdin välillä, mikä voisi olla kirjalle sopiva nimi, mutta yhtään hyvää ajatusta ei syntynyt. Tällä viikolla pallottelimme kustantajan kanssa eri vaihtoehtoja ja loppusuoralla oli kaksi ehdokasta.

Yksi hauskimmista oli ystäväni Jannen keksimä nimi: “Totta kaakkurilammella”. Sehän on laina Riikka Pulkkiselta. (Sain kuulla juuri, että ei olekaan. Nimiehdotus viittaa erääseen Ernest Hemingway -nimiseen kirjailijaan. No niin, olisihan tämä pitänyt tajuta!)

Lopulta kirjan nimeksi valikoitui “Kaakkurin tarina”. Kansikuvakin on jo valmiina, käy vaikka katsomassa!

 

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén