Havaintovihko - Tuomo Björkstenin blogi

Ajatuksia, havaintoja ja kommentteja siihen, mitä tuolla ulkona tapahtuu

Month: Kesäkuu 2011

Luin sittenkin Veljen vaimon

En oikeastaan koskaan ajatellut lukea Veljen vaimoa. Sitä mainostettiin viihdekirjana, ja vaikka Henna Helmi Heinonen on hyvä tyyppi, ajattelin, että minulla ei ole aikaa sotkeutua genreen, jota en normaalisti kuluta. Minä luen näet etupäässä faktaa: ajankohtaiskirjoja, historiallisia romaaneja, lehtiä, nettiä, mitä milloinkin. En viihdekirjoja. Olen siis elitistinen lukija, joka verhoaa lukutottumuksensa kiireen kaapuun. Ei ole muka aikaa lukea muuta kuin sellaista, joka kehittää ajattelua ja on kenties hyödyksi myös töissä.

Sitten kävi niin, että Heinonen mainosti blogissaan kohdistaen sanansa juuri minulle, että Veljen vaimosta on tarjolla myös digitaalinen versio. En voinut enää kieltäytyä.

Ostin kirjan Elisan sähköisestä kirjakaupasta, joka muuten toimii näin sivumennen sanoen aivan erinomaisesti.

Veljen vaimosta julkaistiin netissä lukunäyte ennen kirjan ilmestymistä. Se on suorastaan hassua, koska ennakkoon julkaistu ensimmäinen luku on surkea.

Siinä on vivahde tai oikeastaan aimo annos ylikirjoittamista, joka on siis samaa kuin yliyrittäminen tai ylipelaaminen. Veljen vaimossa tätä on muuallakin, mutta ensimmäisessä luvussa erityisesti.

“‘Kovastikin’, Antti sanoi jaksamatta enää vastustella sanoja, jotka tahtoivat tulla sanotuiksi. ‘Nuorilla ja näteillä ei pitäis olla noin vakavaa naamaa.'”

“Vastustella sanoja, jotka tahtoivat tulla sanotuksi”. Yäk!

Heti toisessa tai kolmannessa luvussa Henna Heinonen pääsee rytmiin kiinni. Kirjasta tulee mielenkiintoinen, imevä, erittäin hyvä.

Heinosella on käytössä enimmäkseen cliffhanger-tekniikka, jossa kiinnostava juonenkäänne viedään käännekohtaan ja siirretään kirjallinen kamera aivan toiseen kohtaukseen. Tällä lukija pidetään koukussa koko ajan, kun odottaa ratkaisua kesken jääneeseen tarinanpätkään.

Kirjan dramaturgiassa on paljon klassisia aineksia. Juoni etenee kuitenkin lopulta melko ennalta-arvattavasti, mutta mielestäni se ei haittaa ollenkaan, päinvastoin. Heinonen osaa tämän kirjan tyylilajin suvereenisti. Jos verrataan urheiluun, ei ole mitään pahaa siinä, että vetää kiekkoa keskiviivalta päätyyn, jos sen seurauksena lätkä kimpoaa maalille ja verkkoon.

Maalin Henna Heinonen todellakin tekee.

Minun oli tarkoitus tehdä miljoonaa muuta asiaa, paitsi lukea Veljen vaimoa, mutta päädyin järjestämään itselleni aikaa lukea kirjaa. Söin tavallista pidempään, jotta sain lukea pitkään ruokapöydässä. Valvoin pikkutunneille ahmien sivuja.

Veljen vaimon henkilöhahmot on rakennettu hyvin uskottaviksi. Se on taito, joka puuttuu monilta ammattikirjailijoilta. Santtu, Antti, Marja ja Heidi ovat vereviä henkilöitä, kuin aitoja ihmisiä. Kristianin kanssa epäröin, onko vähän liian kliseistä alleviivata tarinan pahiksen roolia. Se näet syö yllätyksellisyyttä, josta kaikki draaman hehku ja kiinnostavuus kumpuaa.

Joissakin kohdin kirja vaipui epäuskottavuuteen. Yksi sellainen juonenpätkä oli Kuusikon perheen tapa järjestää “uusintahautajaiset” isän kuolinpäivänä kymmenen vuoden jälkeenkin. En jaksa uskoa, että kukaan oikeassa elämässä toimisi niin.

Toinen oli kirjan henkilöiden runsas alkoholinkäyttö. Eivät kai sentään kaikki vedä jatkuvasti päiväkännejä? Eivät ainakaan siinä todellisuudessa, jossa minä elän.

Josta päästäänkin siihen, että kirjassa tuntuu olevan paljon sellaista, jota Henna Heinonen ammentaa edellisestä ammatistaan psykologina. Elämän nurjaa puolta. Esimerkiksi kohtaus Torremolinoksessa oli hyvin vahva.

Tarinan yksityiskohtien vahvuus ja uskottavuus ovatkin parasta Veljen vaimossa. Kykenin kuvittelemaan täsmällisesti monet tilanteista ja kokemaan jopa useaan otteeseen samaistumista: Minäkin olisin sanonut noin! Minäkin olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa!

Jostain syystä Henna Heinosella on kyky tavoittaa jotain olennaista kertoessaan kolmekymppisten tarinaa.

Ensin mietin, että kirjassa ei ole kunnon rajausta lainkaan. Sitten jossain viimeisellä kolmanneksella rajaus tuli Heidin hahmossa. Kirjan teema, aihe, sai täsmälliset puitteet ja erilaiset tarinat sidottiin selvästi yhteen. Rajaaminen on vaikeinta kirjoittamisessa, ja Heinonen on tässä onnistunut hyvin.

Sitten muutama kielellinen helmi:

  • Kultaiset kaaret = McDonald’s. Uusi läppä minulle.
  • Humalan jumala.
  • “Seinät antoivat läpi sängyn natinan, uupuneen tuhinan”.

Näitä oli muitakin. Varsinkin kirjan alkupuolella kielellinen iloittelu helli lukijaa.

Kerroin alussa, että luen etupäässä sellaisia kirjoja, jotka kehittävät ajattelua. Yllättäen Veljen vaimo on sellainen teos. Kirja sai pohtimaan pitkään omia elämänvalintoja ja voimia, jotka saavat minut tekemään asioita.

Jään kiinnostuneena odottamaan Henna Helmi Heinosen seuraavaa kirjaa. Nyt tiedän, että luen sen varmasti.

Päivitys: Korjasin pari kirjoitusvirhettä.

Söpöjä linnunpoikasia ja muuta alkukesän huumaa

Värkkäsin itselleni uudet valokuvaussivut. Aiempia oli raskasta päivittää, joten suurin motiivi uudistukseen on se, että jatkossa minun tarvitsee klikata vain muutaman kerran saadakseni uusia kuvia kotisivuille.

Uudet sivut ovat (toivottavasti) myös helpommat käyttää kuvien katsojalle. Ainakin yritin parantaa navigointia entisestä.

Avajaisten kunniaksi uusilla sivuilla on kevään ja alkukesän uusia kuvia: söpöjä linnunpoikasia ja muuta kesän huumaa!

Pääset tutustumaan sivuihin täällä: http://www.bjorksten.fi/kuvat.

Luontokuvaajan murheita

Kaakkurikirjaprojektini on ikävässä vastatuulessa. Haluan teokseen mukaan myös sellaisia lintulajeja, jotka elävät kaakkureiden naapureina tai muuten lähistöllä. Istuin Kouvolassa kaksi päivää kojussa kytäten kanahaukkaa. En saanut yhtään kuvaa. Kuulin kyllä haukan monta kertaa ja näinkin, mutta kameran eteen linnut eivät vaivautuneet.

Kahdessa päivässä ehtii ajatella paljon, kun ei tapahdu mitään. Luin uusimman Kuukausiliitteen. Torkuin. Tapoin miljoona hyttystä. Kuuntelin käpytikan poikasten jatkuvaa vikinää. Tylsistyin todella pahasti.

Mutta koska kirjaan tarvitaan kuva kanahaukasta, pitää vielä yrittää sellainen saada.

Valitettavasti sää ei suosi nyt. Olen kytännyt myös muuatta kalatiiran pesintää, mutta senkin kuvaaminen on vaikeaa, kun sataa koko ajan. Huokaus.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén