Ainoan syyskuun terrori-iskussa kuolleen lehtikuvaajan Bill Biggartin muistolle on perustettu www-sivusto, joka esittelee Biggartin työtä. Hän kuoli ns. Ground Zero -alueella jäätyään World Trade Centerin sortuvien talojen alle.

Moneen kertaan haudattu ja uudelleen henkiin herätetty LIFE lopettaa jälleen toimintansa. Useiden sanomalehtien viikonloppuliitteenä ilmestyvä LIFE lopettaa huhtikuussa. Time-yhtiö on ilmoittanut siirtävänsä lehden 10 miljoonaa kuvaa käsittävän kuva-arkiston nettiin myöhemmin tänä vuonna, kertoo Editor & Publisher -lehti.

Tällä kirjoituksella on kurttuotsainen otsikko, mutta tarkoitukseni on vain ihmetellä, kuinka tässä nyt näin on päässyt käymään. Huomasin ilokseni, että Suomen Kuvalehden Jari Lindholm ajattelee kanssani samalla tavalla, Lindholmilla on asiaan vieläpä syvällisempi näkökulma jo siksikin, että hän on työskennellyt aikaisemmin Helsingin Sanomissa NYT-liitteen esimiehenä.

Se ei kai tule kenellekään yllätyksenä, että suomalainen lehdistö alkaa varautua kriisiin. Siihen, että levikit laskevat ja yllättävän suuri osa ihmisistä ei lue sanomalehteä. Tähän joukkoon kuuluu myös hyvin älykkäitä ja koulutettuja ihmisiä, joten kyse ei ole vain syrjäytyneistä ja vähävaraisista. Tälle lehtiä lukemattomalle joukolle aamun sanomalehti ei nyt vaan satu sopimaan päivärytmiin. Uutisensa he poimivat muualta, kuten verkosta, tv:stä tai radiosta.

Osa toimittajista on sitä mieltä, että lehtien pelastamisessa netti ja sen yhteisöllisyys ovat avainsanoja. Tätä mieltä on ollut vahvasti esim. Tietokone-lehden toimituspäällikkö Kari Haakana.

Toiset ovat todenneet – ja tässä kohdassa minä usein alan vaipua epätoivon partaalle – että varmin tapa maksimoida levikki on lisätä viihdettä. Esimerkkejä on mahdollista hakea läheltä ja kaukaa. Keskisuomalainen profiloitui muutama vuosi sitten uudelleen tekemällä ensin etusivun jutun Matti Nykäsen ravihevoskaupoista ja sen jälkeen reilun sivun jutun silloisen Miss Suomen uudesta talosta (talo oli iso ja kallis, ohhoh!). Sitä ennen Keskisuomalainenkin oli pysytellyt enimmäkseen asialinjalla.

Helsingin Sanomat päätti jo 1990-luvulla puuttua havaitsemaansa ongelmaan, eli nuorten lukijoiden vähenevään määrään lanseeraamalla oman nuorisoliitteensä. NYT oli räväkkä ja rienasi estoitta kaikkea mikä liikkui. Ensimmäisten vuosien jälkeen lehti on välillä ollut asiapitoinen reportaasilehti, toisinaan poliittisen agitaation väline, välillä taas huumorilla höystetty viihdejulkaisu. Juttujen taso on vaihdellut kovasti, mutta koska en periaatteessa pidä rääväsuista edes lehtien palstoilla, olen tietenkin pitänyt huonoimpina niitä juttuja, joissa on selvästi hypätty metsään asialinjan kaidalta polulta.

Minun ahtaassa maailmankuvassani viihde vie sitä paitsi turmioon. Viihde ei kuulu pyhään journalismiin. Tuulen heilutellessa välillä silmälappujani olen väistämättä nähnyt ympäröivään maailmaan ja havainnut, että viihde lehdissä on silti aika problemaattinen asia.

Helsingin Sanomat reagoi muutokseen alun perin ulkoistamalla viihteen NYT-liitteeseen. Emolehden sisältöön ei ole paljoa koskettu ja Kuukausiliitekin on säilynyt ilmoituksiaan myöten eleganttina lehtenä – kunnes viime lauantaina HS avasi Pandoran lippaan.

Lehden Nimiä tänään -palsta kirjoittaa nyt julkkiksista ja lehti on lanseerannut oman julkkismittarinsa, jossa HS:n toimittajat lukevat Ilta-Sanomista, Iltalehdestä, Annasta, Me Naisista, Katsosta, Oho!:sta ja 7 Päivää -lehdestä kaikki viihdejutut ja lisäävät niistä otsikot HS:n www-sivuille.

Helsingin Sanomien avausta olisi voinut pitää eräänlaisena vitsinä, sillä tekstit Nimiä tänään -palstalla sisälsivät lauantaina paljon itseironiaa. Julkkismittarin ja tällaisen palstan toimittaminen vie kuitenkin lehdeltä paljon resursseja eikä näitä ratkaisuja tehdä pilke silmäkulmassa – ei ainakaan voittoa tavoittelevassa pörssiyhtiössä. Niinpä on kummasteltava, mihin Helsingin Sanomat tällä lopulta pyrkii.

Mitä hyötyä kenellekään, edes viihdelehtien lukijoille, on siitä, että julkkiksen esiintymisiä eri viihdelehdissä lasketaan tilastoon? Jos olisin kiinnostunut viihdeuutisista, ei minulle riittäisi pieni maininta siitä, että Jere Karalahti on tapellut kapakassa. Kuitenkin tuo on kaikki, mitä Julkkismittari tarjoaa. Itse juttu ja sen keskeinen sisältö on luettava alkuperäisestä lehdestä, tällä kertaa Iltalehdestä. Erikoista.

Hesari ikään kuin haluaa poiketa vähän viihteen puolelle, mutta ei tee sitä kunnolla. Lopputulos näyttää kummajaiselta, kauneusvirheeltä isossa laatulehdessä, mutta ei kuitenkaan ominaisuudelta, jonka kanssa olisi kovin helppo oppia elämään.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen kirjoitti lauantain lehdessä:

“Mustasukkaisuusdraamat, nettiheilat ja tekstiviestiromantiikka ovat liuottaneet yleinen-yksityinen-rajan. Liuotustyöhön on osallistunut julkisuudessa toimivia ihmisiä. Verkossa raja on lähes olematon. (…)

Vakavamielinenkin sanomalehti joutuu miettimään, voiko se jättää kertomatta valtakunnan ykköspuheenaiheen. Tarkoittaako puritaanisuus pyllistämistä lukijoille? Pitääkö vakavamielisen sanomalehden tyytyä kuikuilemaan sivusta, kun muilla on hauskaa?

Toisaalta lukijoilla on käsityksensä siitä, mikä sopii sanomalehdelle. He tuntuvat odottavan, että lehti säilyttää kunnioittavan välimatkan esimerkiksi ministerien ja yritysjohtajien yksityiselämään. ‘Aikooko Helsingin Sanomatkin alentua juoruamaan…’, kirjoitti lukija ja kyseenalaisti lehden tarkoitusperiä.”

Tämän laajemmin Hesari ei ole perustellut uusia julkkisjuttujaan, mikä on todella sääli, sillä Suomen suurimman lehden kohdalla viihteellisempi linjaveto kiinnostaa lehden kilpailijoita, toimittajakolleegoita ja erityisesti lukijoita.

Vanha viisaus toteaa (ja todella harmikseni en enää muista, keneltä olen tämän lainannut), että lehden lukijoilla on sunnuntaiaamuisin parempaakin tekemistä kuin paneutua lehden pitkiin juttuihin. Heillä on kiire ulos aurinkoon. Niinpä jutuista pitää tehdä niin hyviä, etteivät lukijat malta lähteä. Luulen, että toimittajat välillä unohtavat viisauden ja luottavat sokeasti Merikukka Forsiuksen hymyn tenhoon.

Anteeksi, mutta olisiko mitenkään mahdollista, että voisin katsoa televisiota ja tilata sanomalehtiä ilman, että minun tarvitsisi tietää mitään Matti Vanhasen loputtomista naissuhteista? Näillä jutuilla taitaa olla poliittista vaikutusta ainoastaan sillä tapaa, että mitä enemmän Vanhasen naisseikkailuita käsitellään julkisuudessa, sitä suuremmaksi hänen kansansuosionsa kasvaa.

Arvoisat toimittajat, entä jos olisimme vain ihan hissukseen näistä? Katsokaas, kun minua ei oikeasti vähempää voisi kiinnostaa.

Käsiini osui Euroviisukarsinnoissakin mukana olleen Johanna Kurkelan demo. Kolme kappaletta, “Mustaa kahvia”, “Valoa maailmaan” ja “Valvotaan” kuulostavat näin kauniisti sanottuna aika latteilta iskelmiltä eikä ole ihme, ettei näitä ole virallisesti koskaan levytetty. Mutta Kurkelan upea ääni kantaa silti – eikä ole myöskään ihme, että hän on saanut valtakunnallista menestystä laulajana. Kurkelaa voidaan pitää niin loistavana laulajana, että hänen tulkinnassaan huonompikin kappale alkaa kuulostaa yllättävän hyvältä. Tämän osoittaa myös hänen suosiota saavuttanut Euroviisukappaleensa “Olet uneni kaunein”, joka tuskin toimisi yhdenkään toisen artistin esittämänä.

Demonsa Johanna Kurkela teki oikealla sukunimellään, joka ei ole Kurkela. Jääköön tuo oikea nimi silti salaisuudeksi, kun artisti ei ole sitä julkisesti lähtenyt levittelemään.

Jyväskylän keskellä sijaitsevan Jyväsjärven ympäristöön kaavaillaan yhä uusia asuintaloja. Viherlandian, Rauhaniemen ja Rauhalahden alueelle on tarkoitus kaavoittaa ja rakentaa 600 asunnon verran uusia taloja. Asuintalot rakennetaan rantaan ulottuvan luonnonsuojelualueen ulkopuolelle.

Samassa yhteydessä kaupunki rakentaa rullaluisteluun, lenkkeilyyn ja muuhun liikuntaan aivan erinomaisesti soveltuvan rantaraitin koko Jyväsjärven ympäri. Aikataulu rantaraitin uudistumiselle on tämän vuoden tai ensi vuoden kesä.

Jyväsjärven tuntumassa sijaitsevan Paviljongin aluekin uudistuu. Entisen messukeskuksen tiloissa toimiva karting-halli puretaan ja vapautuva tila käytetään Paviljongin laajentamiseen. Tarkoista yksityiskohdista ei ole minulla tässä vaiheessa tietoa.

Jyväskylä on ensimmäisenä kaupunkina Suomessa toteuttamassa vanhan Cygnaeuksen lukion tontilla tontinluovutuskilpailun, jossa kaupunki määrittelee tonttimaalle kiinteän hinnan ja pyytää rakennusliikkeiltä alustavia suunnitelmia tontin käytöstä. Tontti luovutetaan ennakkoon määritellyllä hinnalla parhaan suunnitelman laativalle rakennusliikkeelle. Mukana kisassa ovat ainakin Jyväskylässä ennestäänkin runsaasti rakentaneet YIT ja Skanska.

Internetissä kiertää jälleen yksi sähköpostiviestihuijaus, jossa Nordean asiakkailta yritetään kalastella tunnuslukuja. Viestissä ilmoitetaan epämääräisestä “asiakkaan tunnistusprosessista”. Käyttäjää pyydetään klikkaamaan linkkiä, joka näyttää vievän Nordean omille kansainvälisille sivuille, mutta joka tosiasiassa ohjautuu palvelimelle Hong Kongiin.

Huijareiden pystyttämällä vähän sekavan oloisella sivulla pyydetään käyttäjätunnusta ja vaihtuvia tunnuslukuja. Jos asiakas täyttää kaikki pyydetyt tiedot, huijarit pääsevät käsiksi pankkitiliin ja voivat tehdä haluamansa suuruisia rahansiirtoja huiputetuksi tulleen Nordean asiakkaan tililtä.

Huijausviesti Nordean asiakkaille
Ruudunkaappaus huijareiden sivusta

Suomessa on turha puhua jääkiekon kaukaloväkivallasta, jos meininkiä SM-liigassa vertaa vaikkapa siihen, mitä NHL:ssä tapahtuu. Toronto Maple Leafsin Wade Belak ja New Jersey Devilsin Cam Janssen tappelivat 20. maaliskuuta joukkueiden välisessä ottelussa itselleen viiden minuutin rangaistukset. Kuten oheisesta videosta käy ilmi, tappelut ovat siellä silkkaa hyvää viihdettä. Yleisö huutaa villinä, selostajat hehkuttavat ja hidastukset ovat kunnossa.

Lienee turhaa puhua mitään esikuvista.

Varusmies on tehnyt itsemurhan Porin prikaatissa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta – tavallisesti itsemurhayritykset vain sattuvat epäonnistumaan. Varusmiesten sosiaaliseen hyvinvointiin pitäisi puuttua, kuten Varusmiesliitto toteaa kannanotossaan. Asiaa vaikuttaa kuitenkin se, että Puolustusvoimat ei suhtaudu näihin tapauksiin tiedottamisen osalta erityisen avoimesti. Tietoa jopa samaan aikaan palveluksessa oleville varusmiehille jaetaan vähän. Aiheesta on omakohtaista kokemusta, sillä suorittaessani varusmiespalvelusta 2002 muuan varusmies yritti itsemurhaa saman varuskunnan ampumaradalla. Yritys epäonnistui. Tuolloinkin tapaus siivottiin julkisuudesta nopeasti maton alle, omaisten pyynnöstä tietenkin.

Se, että aiheesta ei keskustella, aiheuttaa vain lisää samankaltaisia tapauksia.

“Aurinkoisena iltana kesämökillä asteleva kaupunkilainen voi pelästyä kumeata, lähestyvää pörinää, kun musta, iso kovakuoriainen lentää ohitse. Sittiäinen on matkalla kohti mehevää lehmänlantakasaa. Sen siiveniskut aiheuttavat ilmaan pikkuruisia pyörteitä ja paineaaltoja, jotka kuulemme äänenä. (…) Pieniä pyörteitä on ilmakehässä (…) aivan suunnaton määrä. Niiden yhteisvaikutuksella on tärkeä osa esimerkiksi pystysuuntaisessa lämmön ja kosteuden kuljetuksessa. Niinpä sittiäisen siiveniskujen synnyttämät pyörteet vaikuttavat omalta vähäiseltä osaltaan mökin pihalta sekä sitä ympäröivistä metsistä ja järvistä ilmakehään siirtyvän lämmön ja kosteuden määrään. Samanlaisia ilmapyörteitä on koko kesämökkikunnan, Suomen ja Pohjois-Euroopan alueella. Pyörteiden tuottaman lämmönsiirron vaikutuksesta ilma voi puolestaan hieman voimistaa Lapin yli itään yhdeksän kilometrin korkeudella kulkevaa suihkuvirtausta. Kun sitten kahden vuorokauden kuluttua kyseinen suihkuvirtaus taipuu mutkalle Siperiassa ja synnyttää sinne syvenevän matalapaineen, ei voida todistaa, etteikö sittiäisellä olisi ollut osuutta asiaan.”

Ilmatieteen laitoksen tutkija Jarmo Koistinen: “Miten sää syntyy” teoksessa Rinne, Koistinen ja Saltikoff: Suomalainen sääkirja etanasta El Niñoon, Otava 2005.

Niin, kaikella on tarkoituksensa!

Sain sääkirjan viime jouluna lahjaksi. Aivan loistava lahja, kiitos siitä.

SDP:n viime kauden kansanedustaja Susanna Rahkonen ei tullut valituksi uuteen eduskuntaan. Näin hän kirjoittaa blogissaan:

“Olen pahoillani äänestäjieni puolesta, että äänisaaliini yhdessä puolueen heikentyneen saldon kanssa ei riittänyt valituksi tulemiseen.”

Tai niin kuin tavallinen kaduntallaaja sanoisi tuon suomeksi: putosin eduskunnasta. Minulla ei ole pätevyyttä arvioida Rahkosen toimia kansanedustajana muuten kuin sanomalla, että hän vaikutti hyvin asialleen omistautuneelta ja aktiiviselta kansanedustajalta. Silti neljä vuotta Arkadianmäellä riitti näemmä kangistamaan kielen. Jos poliitikko puhuu kansalle yksinkertaisetkin asiat koukeroisesti, ei ole ihme, että politiikkaa vierastetaan.