Hiljattain perustamani hitaan journalismin puolesta -ryhmä on saanut vakavan kilpailijan. Kari Haakana perusti tiistaina Facebookiin ryhmän nopean journalismin puolesta.
Ryhmän perustelut kuuluvat:
“Toimittajakunnassa on viime vuosina yleistynyt käsitys, jonka mukaan jutuista tulee parempia hauduttamalla. Koneen ääressä istutaan päivä- tai jopa viikkokausia ‘kehittämässä jutun kaarta’, ‘terävöittämässä dramaturgiaa’ ja muuta täydennyskursseilla opittua scheissea.
Nopeita juttuja halveerataan. Yleisön odotetaan haluavan monimutkaisia rakenteita, vähintään seitsensivuisia maratonjuttuja ja syvällistä kerrontaa. Joskus näin onkin, mutta lähtökohtaisesti journalismi on nopeaa ja lyhyttä, uutismaista hommaa. Jos pidempi muoto kiinnostaa, niin olisi ehkä parempi kokeilla kuitenkin sitä romaanin kirjoittamista eikä hyvää journalismia haluavan yleisön rasittamista loputtomalla koukeroinnilla.
Tässä ryhmässä tekijät ja lukijat symppaavat nopeaa journalismia. Keskeisiä ajatuksia ovat:
- Nyt ********* se juttu valmiiksi!
- Joskus ne viisi lisäminuuttia vaan ovat liikaa.
- Tärkeintä ei ole toimittajan itseilmaisu vaan juttu. Juttu! Kässäätkö?
- Joo, mutta kato Ilkka Malmberg on vähän eri juttu. Ja sä et ole Ilkka Malmberg.”
Mitäpä tähän voisi enää lisätä kuin että en halunnut ryhtyä kirjailijaksi. Se tarkoittaa yksinäistä puurtamista jopa vuoden verran jonkin teoksen eteen, jonka kriitikot kumminkin lyttäävät saman tien.
Toimittajan hommissa näkee sentään ihmisiä – jos ei muulloin niin gallup-keikoilla!
Nopeaa ja hidasta journalismia kannattavien jäsenet ovat osittain samoja. En malta olla sanomatta, että KOITTAKAA NYT PÄÄTTÄÄ. Tämä alkaa hiljalleen muistuttaa keskustelua sanomalehden aamupalaverissa. Ensin kaikki ovat yhtä mieltä, sitten kaikki ovat toista mieltä, kunnes kaikki ovat sitä mieltä, mitä pomo on.
P.S. Yhden kirosanan sensuroin.
4 kommenttia artikkeliin “Kari Haakana perusti ryhmän nopeille”
t kirjoittaa:
10.7.2009 klo 8.18Älä huoli, pysyn puolellasi.
Maija Aalto kirjoittaa:
10.7.2009 klo 9.25Minä liityin molempiin ihan siksi, että tarjolla ei ollut laadukkaan journalismin puolesta liputtavaa ryhmää – vaikka kummassakin nimenomaan sitä laatua selvästi kaivataan. Uutismaailmaan kuuluu myös nopeus, eikä se vielä yksin riitä määrittelemään sitä tehdäänkö uutisia laadulla vai miten sattuu. Enkä näe kovin hedelmällisenä sellaista vastakkainasettelua, jossa toiselle puolelle on asetettu se sähäkkä uutisjournalismi ja toiselle puolelle vaikka laadukas feature tai tutkiva journalismi. Molempia tarvitaan, ja ajankäytöstä riippumatta kummatkin voi sössiä, kun unohtaa ajatella. Eikä esimerkiksi tavallisten ihmisten aktiivisemman roolin tarvitse merkitä hyvien tarinoiden kuolemaa.
Minustakin olisi mukava ajatella, että kyseessä on enemmän tahto- kuin talouskysymys. Mutta kyllähän journalismin saa tuhottua liiallisilla tehokkuuden vaatimuksilla ja resurssien karsimisella minimiin myös.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
10.7.2009 klo 18.12Maija: Kaiken saa sössittyä. Siinä olet oikeassa. Perustin ryhmän hitaalle journalismille, koska nykyään nopeaa sähkeuutisointia painotetaan niin paljon, joskus suorastaan liikaa. Sillähän ei ole oikean elämän kannalta mitään merkitystä, julkaiseeko lehti Y kovan uutisen 5, 10 vai peräti 15 minuuttia myöhemmin kuin lehti X. Kuitenkin minuuttikilpailulle lasketaan paljon painoarvoa mediataloissa.
Nopeaa ja hidasta journalismia tarvitaan, se on selvä. Minusta kuitenkin tuntuu omien kokemusteni pohjalta, että mediataloista, eli meistä kaikista toimittajista on tullut hirveän kärsimättömiä. Juttu haluttaisiin ulos heti ja oikeastaan jo viisi minuuttia sitten, vaikka usein paneutumalla saisi esiin parempia tuloksia.
erkka kirjoittaa:
14.7.2009 klo 20.09Kas, en ollutkaan liittynyt taannoisen kutsusi seurauksena, nyt olen… ja kyllä, kuulun molempiin.
Enkä näe ryhmiä edes erityisen vastakkaisina.
Pidän hitaasta journalismista, mutta vain jos se tarjoillaan sille sopivassa paketissa. Itse nauttisin mielelläni viikolla hieman nopeampaa ja viikon lopulla hieman hitaampaa journalismia.
Olen huomannut, että ma-to Hesareista kaikki pitkät jutut jäävät lukematta pari nopeaa silmäystä lukuunottamatta.
Kommentoi artikkelia