Petri Kosunen kirjoittaa:

Näin se menee – ikävä kyllä!
Yksi kaikkien puolesta ja kaikki yhden puolesta. Ikävää on se millä tavalla asioita lähi-idässä hoidetaan, tai pikemminkin se millä tavalla niitä yritetään hoitaa.

Itse pähkäilin kriisin ekana päivänä jo tuota tapaa lähteä ratkomaan tilannetta. Se tosin on niin helppoa täältä koto-Suomesta käsin ajatella asiaa kun se ei koske läheisiä. Eri tunne olisi varmaan jos Tampere tai Maarianhamina olisi kidnapannut lapset. Silloin voisi olla herkässä ajatus että kaikki matalaksi että saadaan kakarat kotia. No, vähän väärä vertauskuva mutta kuitenkin.

Diplomatia tuntuu lähi-idässä olevan sama kuin pommi, hyökkäys, teloitukset ja raa’at videot. Ja ehkäpä se ns. vakiolause puolustukselta – siviiliuhrien kohdalta kun kysellään päättävältä taholta. Mitenköhän se nyt meni, pahoitellaan mutta painotetaan että uhreilta ei voi välttyä koska pahuuden pesäkkeet käyttävät heitä kilpinään tai tuon tyyppistä keskustelua.

Erittäin ikävää on tuo tilanne tuolla – varsinkin kun allekirjoittaneella oli suunnitelmia suunnata ensi vuonna Israeliin. Taitaa jäädä se matka tekemättä jos tilanne siellä jatkuu ja pahenee.

Toivotaan nyt että sotakoneet vaihtuisi aitoon diplomatiaan ja rehelliseen keskusteluun sekä avoimeen ajatteluun yhteisen edun nimissä. Tämä taitaa kuitenkin olla vain päiväuni ;(