Radiosta tuli yllättäen päivän puheenaihe, kun liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen päätti alaisineen viedä MTV Oy:n omistamalta Sävelradiolta toimiluvan ja luovuttaa sen SanomaWSOY:n käyttöön. Ratkaisu vaikuttaa mediapoliittisesti tasapuoliselta: Sanoma pääsee nyt samoille radiomarkkinoille, joilla MTV on toiminut vapaasti jo vuosikausia. Päätös ei tietenkään miellyttänyt MTV:n toimitusjohtajaa Pekka Karhuvaaraa, joka koki ratkaisun jopa sananvapauden loukkauksena.

Samaisella hakukierroksella oli mukana myös amerikkalainen Emmis International Broadcasting Corp., jonka ulkomaantoiminnoista vastaava johtaja Paul Fiddick ihmetteli Keskisuomalaisen haastattelussa lauantaina, miksi toimilupa annettiin Sanoman kaltaiselle mediajätille, muttei esimerkiksi heille.

“Ymmärtäisimme paremmin, jos tällaisia päätöksiä tehtäisiin vasta demokratiansa takaisin saaneissa Itä-Euroopan maissa, mutta Suomen osalta tämä oli kyllä yllätys”

Aika kovaa tekstiä Fiddickiltä. Yritys olisi hänen mukaansa ollut tuomassa Suomeen rock-musiikkiin keskittyvää kanavaa, jonka ohjelmistosta 45% olisi ollut puheohjelmia, näistä osa ruotsiksi.

Suomalainen radiotoiminta on jo pitkään ollut vähän kuin toivekirjeen kirjoittamista joulupukille. Yritykset vakuuttavat olevansa kilttejä ja kuuliaisia ja edistävänsä laadukasta journalismia. Vastapalveluksena he ovat toivoneet toimilupaa ja tietysti mahdollisimman laajaa sellaista.

Toisin kuin joulupukin pajassa, suomalaisessa ilmatilassa ovat resurssit vähissä. Vaikka paikallisradiotoiminta ei ole ollut missään vaiheessa erityisen kannattavaa bisnestä ja ala on voimakkaasti kilpailtua, innokkaita radiokanavan omistajia on kertynyt maahamme niin paljon, että vapaat taajuudet alkavat olla vähissä.

Ratkaisu olisi tietysti digitaaliradio, joka on kaikessa hiljaisuudessa haudattu hanke. Siinä missä digi-tv ei varsinaisesti tuo kaupungeissa ja muilla hyvän lähetyssignaalin alueilla mitään mullistavaa uutta tv-toimintaan, digiradio olisi ratkaisu jatkuviin kuuluvuusongelmiin autoradioissa: ei niemeä eikä notkelmaa, jossa nykyinen analoginen radio toimisi sadan kilometrin tuntivauhdilla kiitävässä autossa ongelmitta.

Digiradion myötä kuuluvuus paranisi huomattavasti ja taajuuksille saataisiin lisää kanavia. Kaikkien voitto siis?

Vaikka kanavien lukumäärä Suomessa kasvaisikin, tarjonta näyttää tällä hetkellä valitettavan yksipuoliselta. Rehellinen ja riippumaton radiojournalismi taisi kuolla kaupallisilta kanavilta jo 1990-luvulla useiden paikallisradioiden konkurssien yhteydessä. Osasyyllinen heikkoon sisältöön on liikenne- ja viestintäministeriö, joka ei valvo tarpeeksi toimilupahakemuksissa mainittujen sisältöjen toteutumista.

Esimerkiksi Radio Novaa tuottaa edelleen Oy Suomen Uutisradio Ab. Toimilupa kanavalle haettiin alunperin uutisradion nimikkeellä. Ja mitä meille kuulijoille sitten tarjoillaankaan? Usein ilman ponnisteluja tuotettua höpötystä, joiden välissä soitetaan äärimmäisen niukkaa soittolistaa. Journalistisesti arvelluttavinta ovat kuitenkin erilaiset kilpailut, joista mainittakoon esimerkiksi aivan hiljattain käynnistynyt “Hinta kohdallaan”-visa, jossa kuulijoiden pitää arvata yhden Radio Novan yhteistyökumppanin tuotteiden hintoja voittaakseen palkintoja. Vielä ennen piilomainonnasta joutui Julkisen sanan neuvoston eteen, muttei kai enää nykyään.

Radion toimilupahakemuksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. Niissä valehdellaan. Tai oikeammin niissä leikitään kilttiä ja kuuliaista, jotta joulupukki antaisi lahjoja.

Olen myös itse harkinnut ryhtymistä radiobisnekseen. Toimilupahakemuksessa kaavailisin kanavaa, joka tarjoaisi suurella rahalla toteutettua, laadukasta lastenohjelmaa, dokumentteja, ikääntyvää yleisöä miellyttävää musiikkia, taidokkaasti tehtyjä musiikkiohjelmia nuorten makuun, älykästä puhetta, hyvää musiikkia ja tietysti uutiset laajasti ja täsmällisesti. Saatuani toimiluvan soittaisin tauotta vanhoja 1970-luvulla Euroviisukarsinnoissa pudonneita kappaleita teille kaikille. Ähäkutti!