Mikä siinä on, että kun soitan tärkeässä virassa olevalle haastateltavalle, hänellä on yleensä aikaa vastata asiallisesti kysymyksiini. Mutta kun puhelun lopussa kiitän ja kerron, milloin juttu tulee ulos, hyvin harva jaksaa enää kuunnella minua. Haastateltavan ääni muuttuu välittömästi ja viesti rivien välistä on selvä: voisitko jo lopettaa puhelun, kiitos?
Se, jos mikä, on varsin hämmentävää.

3 kommenttia artikkeliin “Ei meitä kiinnosta, mihin tää tulee”
Pasi K. kirjoittaa:
3.9.2008 klo 21.12Jos tuo reaktio on toistuva eikä vain omaa vainoharhaasi, vika on haastattelutekniikassasi. Jaaritteletko, kestääkö asiaan ja asiasta pääsy pitkään, puhutko Lipposmaisen hitaasti vai soperratko epäselviä kysymyksiä? Tai ehkä uuvutat haastateltavasi liian perinpohjaisilla keskusteluilla tai sitten vain satut aina soittelemaan heille mahdollisimman hankalaan aikaan. Tiedä häntä, pitäisi ensin kuunnella hetki narinaasi, niin voisin antaa tarkemman diagnoosin.
Oman kokemukseni mukaan haastateltavia kutakuinkin aina kiinnostaa hyvinkin paljon, milloin juttu on lehdessä, jotta he voivat käydä ostamassa sen kioskilta ja mainostaa kaikille tutuilleen. Poikkeuksen tekevät jotkut virkansa puolesta haastateltavat, jotka suoltavat lausuntoja liukuhihnalta.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
3.9.2008 klo 23.32Olen kokonaisuutena aika harhainen henkilö, mutta luultavasti kyse ei ole vain kuvitelmastani, sillä näin on käynyt aika usein. Vika saattaa hyvinkin olla haastattelutekniikassani. Ehkä jaarittelen viimeisen kysymyksen jälkeen liikaa yrittäessäni mukavasti kiitellä haastattelusta. Ihmiset, joita jututan puhelimessa, ovat pääsääntöisesti virkansa puolesta haastatteluja antavia, kuten poliitikkoja ja vastaavia virkamiehiä. Tavisten kanssa ei ole vastaavaa ongelmaa, koska hehän nyt puhuisivat toimittajan kanssa vaikka viikon, kun sellainen ihmemies nyt sattuu kerran elämässä soittamaan.
Olli K. kirjoittaa:
6.9.2008 klo 22.20Usko tai älä, mutta haastateltavilla voi ihan oikeasti olla kiire – jopa julkishallinnossa. Haastattelupyyntöihin vastataan koska se on tiedonvälityksen kannalta tärkeää, mutta sillä ei juurikaan ole merkitystä koska juttu tulee ulos. Välillä tosin toimittajien referoinnit haastatteluhetkestä saavat painettuna surrealistisiakin piirteitä, otsikkotoimittajien lööppihakuisuudesta puhumattakaan.
Kommentoi artikkelia