“Yritin suunnistaa auringon ja äänten mukaan. Hyvä merkki alkumatkasta oli ollut kaukaiselta ampumaradalta kuulunut pauke. Kello 14 se loppui kuin seinään, koska televisiossa alkoi keihäskisan finaali.
Jatkoin kulkemista. Lopulta oli pakko myöntää, että kiersin ympyrää vailla hajuakaan siitä, mihin pitäisi mennä.
Istuin puun rungolle ja soitin nolona hätäkeskukseen. Toivoin saavani yhteyden esimerkiksi vapaaehtoisen pelastuspalvelun jälkikoiriin. Voisin hyvin odotella keihäskisan loppumiseen asti, kunhan joku sen jälkeen saapuisi jäljestämään eksynyttä.”
Työkaverini Marjaana Karhunkorpi Aamulehdessä.
Kommentoi artikkelia