YLE:n Pirkka Aunola kysyi tämän blogin kommenteissa sekä omassa blogissaan, miksi sanomalehden ruokasivut ovat journalismia, mutta ruokablogi ei. Jäin kovasti pohtimaan kysymystä. Ensinnäkin ruokablogi voi olla journalismia. Itse määrittelisin asian näin:
Journalismi voi kertoa hyvin yksityisistäkin tapahtumista tai asioista, mutta pohjimmiltaan journalismi kertoo vain merkittävää yleistä kiinnostusta herättävistä aiheista ja asioista. Lause vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta antakaa kun perustelen.
Journalismin tarkoitus ei ole kertoa esimerkiksi toimittajan kauppareissusta, mutta silti hyvä lehtijuttu voi kertoa kauppareissusta, jos elävän elämän esimerkillä on jotain yleistä merkitystä tai jos se toimii symbolina laajemmalle ilmiölle.
Kertomus siitä, kuinka naapurin Matti liukastui pihalla ja katkaisi jalkansa ei ole journalismia, ellei Matin liukastuminen toimi esimerkkinä sille, kuinka helppo hiekoittamattomilla pihateillä on liukastella näinä lämpiminä talvina. Tämä on siis sitä journalismia, jota yleensä tekevät ammattikirjoittajat.
Harrastuksena ylläpidetyt blogit sen sijaan usein kertovat kauppareissuista, poikaystävistä, sukan kutomisesta, uuden tietokonepelin testaamisesta ja niin edelleen. Tämä kaikki voi olla kiinnostavaa, mutta se vain harvoin on kiinnostavaa muille kuin kirjoittajalle itselleen ja tämän lähipiirille.
Entäs sitten ammatilliset blogit? Ne voivat olla journalismia, jos blogi keskittyy asioihin, jotka ovat yleisesti kiinnostavia. Havaintovihko on usein journalismia, mutta ei aina. Välillä minäkin kirjoitan asioista, jotka ovat kiinnostavia vain minulle itselleni ja ehkä pienelle joukolle muita ihmisiä.
Määritelmäni ei ole täydellinen eikä kaikkea netin tarjontaa voi lokeroida tämän määritelmän kautta. Tässä kuitenkin oma yritykseni johtaa keskustelua syvemmälle tasolle. Erkka teki jo oman osuutensa.
5 kommenttia artikkeliin “Blogikeskustelun jatkot”
OlliS kirjoittaa:
18.3.2008 klo 0.57Ihan hyvä määritelmä. Tosin tässä tullaan taas vanhaan kunnon binääriongelmaan, että missä vaiheessa yleinen merkittävyys katoaa.
Siis kun amerikkalaiset vouhkaavat hyperlokaaleista asioista, mitkä voisivat ihan hyvin käsitellä vaikka yhden korttelin asioita, ja pitävät sellaista potentiaalisesti ihan puhdasverisenä journalismina.
Hankalia nämä.
Kirsi kirjoittaa:
18.3.2008 klo 9.43Olen kiinnostuneena seurannut kummityttöni Hellapoliisin kehitystä. Hänen Vuodatus-blogissaan oli muistaakseni jo noin puolitoista miljoonaa käyntiä, kun hän siirtyi astetta ammatillisempaan suuntaan ja perusti oman domainin, kuten sinäkin, Tuomo, olet tehnyt. Ja hellapoliisi.fi-sivujen myötä hänellä näköjään heräsi halu tehdä kansalaisjournalismia kokkaamisesta.
Jami kirjoittaa:
18.3.2008 klo 11.37Esim. Keskisuomalainen (Keski-Suomi) harrastaa sellaista journalismia,että paperilehdessä on useita toimittajien toistuvia kolumneja, jotka käsittelevät toimittajan OMAA elämää! Siis paperilehdestä on tehty heille paperinen blogi.
Näitä omasta elämästään kirjoittavia toimittajia, vai ovatko he kolumnisteja on useita eikä vain yksi Ksml:ssä. Olen harkinnut lehden tilauksen lopettamista juuri siitä syystä. En toki vielä. En tunne muita lehtiä, mutta asian voi tarkistaa helposti Ksml:n osalta sen paperiversiosta.
Ihmettelen sitäkin, että koulutetaanko journalisteja tosiaan siihen, että he kirjoittavat itsestään lukijoille? Joka tapauksessa Keskisuomalaisessa se on silmiinpistävää ja toistuvaa.
Vai onko paikallisia kynäilijöitä on kerätty lehteen kirjoittamaan jotta hekin saisi jostain vähän sivutienestiä?
Pirkka kirjoittaa:
18.3.2008 klo 23.05Määrittelyt ovat aina aika hankalia, mutta olen valmis ostamaan tuon.
Minusta asetelman voisi silti myös kääntää päälaelleen ja todeta, etteivät toimittajatkaan aina tee journalismia…
Aaro kirjoittaa:
19.3.2008 klo 19.15Terveisiä Nopolan nurkilta. Ei riitä meiläläisen rahkeet määrittelemään kansalais- tai mitään muutakaan jounalismia, mutta joitakin havaintoja voisin heittää. Suviko tuolla Hesarin puolella totesi, että Nopola News ei uhkaa Hesaria. Aivan totta, eikä se uhkaa myöskään 100 milj. liikevaihtoon yltänyttä maakunnan ykköstäkään täällä Keski-Suomessa. Visusti kuitenkin esimerkiksi maakunnan ykkönen ja muut pienemmät vaikenevat kansalaisten sisällöntuotannosta, vaikka uutisen paikka joskus olisi saattanut ollakin. Vai mitä mieltä olette, MindTrek 2006 -finaali, Suomen edustuspaikka World Summit Award 2007 -kilpailussa, Eu-tasolla Hyvien käytäntöjen tietokanta ja sieltä edelleen Eu:n Best Practises kirjaan tuhansien ja taas tuhansien hankkeiden joukosta, kansainvälinen Leader -konferenssi Unkarissa, josta edelleen unkarinkielinen käännös toimintamallista ohjenuoraksi sukulaiskansalle jne.) Ei uutiskynnyksen ylittävia asioita perinteisen median puolella. Tiukka on seula, mistä lie johtuu
Kommentoi artikkelia