Huokaus. Helsingin Sanomat julkaisi tänä aamuna mielestäni aika harmittoman ja mielenkiintoisen jutun blogeista. Ja kuten aina ennenkin, koko blogosfääri on täynnä hapanta tilitystä siitä, kuinka Hesarin juttu on jälleen täynnä virheitä.
Tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että bloggaajien mielestä olisi oikeastaan parempi, jos blogeista ei kirjoitettaisi lehdistössä mitään. Blogiharrastajien kyky nähdä oma toimintansa kriittisessä valossa – tai ylipäätään missään valossa – selvästi ontuu. Mitä tahansa blogeista kirjoittaakaan, se on aina väärin.
Tällä kertaa bloggaajia närästää huomio siitä, että blogit sisältävät enimmäkseen viihdettä. Tätä ei saa ilmeisesti sanoa ääneen, koska printtimediakin sisältää viihdettä. En ymmärrä bloggaajien kritiikkiä.
Vuosia sitten blogit olivat henkilökohtaisia päiväkirjoja, joissa ihmiset kertoivat esimerkiksi siitä, miltä tänään tuntuu. Ilmiön toisessa aallossa tulivat idealistit, jotka halusivat luoda vastavoiman valtamedialle. Ja kuten Hesarin Esa Mäkinen minusta hyvin osoittaa, vuonna 2008 Suomen blogeista puuttuvat laajassa mittakaavassa todelliset vakiintuneiden tiedotusvälineiden vaihtoehdot. Yhteiskunnallisia blogeja on, mutta niitä on kovin vähän.
Tietokone-lehden Tero Lehdon mielestä tällä ei ole merkitystä:
“Nettisensuuri, tekijänoikeuskeskustelu, Lex Nokia (työntekijöiden urkintalaki) ja moni muu aihe ovat olleet ensin juuri blogien käsittelyssä ennen kuin ns. valtamedia on ottanut ne kriittiseen käsittelyyn.
Sanoisin, että tässä asiassa tärkeämpää on keskustelun taso ja viestien perillemeno kuin se, kuinka moni on asiasta kirjoittamassa.”
Jos kuitenkin rehellisesti katsotaan vallitsevia trendejä, tällainen vaihtoehtoisten näkökulmien esille tuominen on aika pienessä vähemmistössä olevien bloggaajien puuhaa. Otetaan vertauskuva: ei kaikkia suomalaisia voi kutsua ruotsinkielisiksi vain siksi, että meillä on 5,5% ruotsinkielinen vähemmistö.
Ihmiset keskittyvät blogeissa edelleen suurelta osin vapaa-aikaan, jota voi kutsua myös viihteeksi. Mitä pahaa siinä on, että blogeja kutsutaan viihteeksi?
Esimerkiksi Sedis haluaa tuntuvasti korostaa kansalaisjournalismin asemaa:
“Kansalaisjournalismin määrittely journalistisesti määritellyn sisällön kautta on mielestäni virhe: kyse ei ole kilpailusta, kuten pöljimmät toimittajat ajattelevat, vaan uusin asioiden keksimisestä, täydentämisestä, puutteiden ja virheiden korjaamisesta. Tässä mielessä neuleblogit ja arkipäivän kommentaarit ovat julkaisuina mitä mainioin kansalaisjournalismin muoto.”
Journalismi-sanalla on kuitenkin oma merkityksensä. Esimerkiksi Wikipedia määrittelee sanan näin:
“Journalismi on opinala, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja analysoida tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa. Sen kohteena ovat erityisesti tärkeät, ajankohtaiset ja kiinnostavat asiat ja ihmiset. Journalismia harjoittavat journalistit eli toimittajat.”
Kansalaisjournalismi on tätä analogiaa käyttäen siis tavallisen rivikansalaisen tuottamaa sisältöä, joka edes auttavasti täyttää ammattijournalismin kriteerit. Mielipidekirjoittelu ajankohtaisista uutisaiheista voisi olla kansalaisjournalismia. Nopola News on erityisesti sitä.
Neuleblogit eivät täytä näitä kriteereitä, mutta eihän niiden tarvitsekaan. Blogosfääri on täynnä viihdettä ja siinä kategoriassa muun muassa neuleblogeille on oma paikkansa.
Päivitys: Kannattaa lukea toimittaja Esa Mäkisen vastaus keskusteluun.
20 kommenttia artikkeliin “Blogeista ei saa kirjoittaa”
Sedis kirjoittaa:
16.3.2008 klo 15.08Sinä teet juuri niin kuin minä kehotan olemaan tekemättä: kaivat journalismin määritelmän ja sovitat sitten verkkokirjoittelun suhteessa siihen. Yritin sanoa, ettei se niin mene.
Kansalaisjournalismi voidaan tietysti määritellä tuonkin journalismin käsitteen kautta, mutta silloin käy niin, että kovin harva kirjoittaja tämän määritelmän edes voi täyttää. Jos tältä pohjalta sitten määritellään koko blogosfääri, ollankin jo ajatuksellisesti, loogisesti ja tuloksellisesti metsässä.
Kansalaisjournalistisessa mielessä blogien tehtävänä on mm. korjata tiedotusvälineiden virheitä. En ymmärrä, mitä ongelmaa siinä on ja miksi siitä valitat.
Kirjoitat: “Tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että bloggaajien mielestä olisi oikeastaan parempi, jos blogeista ei kirjoitettaisi lehdistössä mitään.” Tämä on yksinkertaisesti väärin tehty johtopäätös. En muista ikinä nähneeni missään tätä ajatusta ennen sinun kirjoitustasi. Ei kannata sanoa nokkelasti asioita, jotka ovat vähänkään tarkemmin ajateltuna väärin.
“Blogiharrastajien kyky nähdä oma toimintansa kriittisessä valossa – tai ylipäätään missään valossa – selvästi ontuu. Mitä tahansa blogeista kirjoittaakaan, se on aina väärin.” Sama kuin edellä: miksi omaan kirjoitteluun pitäisi suhtautua niin kriittisesti – teet sen virheen, että ajattelet blogia jonkinlaisena instituutiona, jossa on jonkinlainen sisäänrakennettu kontrollijärjestelmä – blogin kirjoittaja samastuu näin vastuulliseen päätoimittajaan – juridisesti totta, mutta sisällöllisesti ei. Jälleen kerran virhe on siinä, että ulkopuoliset standardit tuodaan määrittelijöiksi asioihin, joihin ne eivät kuulu kuin poikkeustapauksissa.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
16.3.2008 klo 15.16Sedis: Jos kansalaisjournalismia ei voi määritellä journalismin kautta, sanaa journalismi ei pitäisi käyttää kansalaisjournalismin yhteydessä ollenkaan. Olkoon se sitten jotain muuta, vaikkapa kansalaiskirjoittelua. Siinä, että blogit toimivat vastavoimana valtamedialle ei ole minusta mitään pahaa. Se on itse asiassa terve merkki toimivasta sananvapaudesta.
Kaikista sanomalehtien blogijutuista on tähän mennessä syntynyt niin suuri älämölö, että ilmeisesti aika harva juttu bloggaajille kelpaa. Siten voisi bloggaajien näkökulmasta olla parempi, jos valtamedia ei kirjoittaisi ilmiöstä mitään.
Koo kirjoittaa:
16.3.2008 klo 15.56Kerrankin olen hra Björkstenin kanssa tismalleen samaa mieltä. Sama kaava toistaa jälleen itseään: vakiitunut media kirjoittaa blogeista -> bloginpitäjät alkavat parkua, oli jutussa sitten sitä tai tätä.
Joko itketään, että blogi-sana on väärin käännetty, moititaan mediaa ylimielisyydestä, takerrutaan pilkkuihin tai sitten korostetaan, jokseenkin perusteetta, että blogikirjoittelu on nyt jotain aivan uutta ja ihmeellistä, eikä siihen sovi käyttää vanhoja määritelmiä vaan jotain uusia, joita eivät kumminkaan saa määritellä ketkään muut kuin bloggaajat itse.
Miksi edes lähteä sekoittamaan “alustaa” ja “sisältöä”? Journalismi kun on journalismia verkossa, lehdessä tai tv:ssä. Jokaisella välineellä on toki omia erityispiirteitään, mutta ei se merkitse sitä, että journalismi voitaisiin aina vääntää itselle mieleiseen muotoon tapauskohtaisesti.
Eikä se, että siihen eteen lätkästään sana “kansalais”, ole mikään jäniksen passi, joka oikeuttaa mihin vaan – eikä anna immuniteettia kritiikiltä. Kovasti toitotetaan blogeissa journalistien kyvyttömyyttä ottaa vastaan kritiikkiä, mutta eipä ole omena kauas pudonnut kansalaisjournalistienkaan kohdalla.
Koo
Sedis kirjoittaa:
16.3.2008 klo 16.00Eikös juuri se älämölö ole hyvä asia. En ymmärrä näitä johtopäätöksiäsi, jotka vain yrittävät olla raflaavia, mutta eivät ole, kun asiaa vähän enemmän ajattelee. Mielipiteenäsi ne tietysti ovat ok, mutta bloggaajien näkökulmaksi esitettynä eivät.
Kansalaisjournalismia ei pitäisi käyttää näissä yhteydessä, jos
a) ei määrittele mistä on kyse
b) jos ei muuten sitä ymmärrä
Kansalaisjournalismi ei välttämättä ole journalismin alagenre, kuten tunnut ajattelevan. Sillä ei ole samoja tavoitteita eikä ideaaleja.
Yritin kirjoituksessani sanoa, että se voidaan ja oikeastaan pitäisikin määritellä toisin.
Journalismi ei ole muuttumaton käsite. Se muuttuu käytännön kautta. Ehkä kansalaisjournalismin käytännöt – toteutuneet ja mahdolliset – ovat jo muuttaneet journalismia.
Jostakin syystä uutisjournalismi näyttää olevan se journalismiin liittyvä “määritelmä”, jota blogeihin halutaan väen vängällä soveltaa. Vaan harvoin sopii.
Journaali on monessa kielessä asia, johon blogit soveltuvat, journalismi on sitten jo vähän toinen juttu. Blogismia ei onneksi ole.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
16.3.2008 klo 16.09Sedis: Minulle sopii mainiosti, että kansalaisjournalismi ei ole journalismin alalaji, vaan jotain aivan muuta. Silloin siitä ei vain pitäisi käyttää nimitystä kansalaisjournalismi.
Journalismille on perinteinen vakiintunut määritelmänsä. En näe syytä, miksi bloggaajien pitäisi vääntää sen merkitys aivan uuteen uskoon.
erkka kirjoittaa:
16.3.2008 klo 16.36Sinä Tuomo puhut nyt ihan eri asiasta, mistä ne/me suivaantuneet bloggaajat. Tutustuppas siihen keskusteluun uudelleen.
Journalismin määritelmästä:
Eikö sinustakin olisi mielekästä, että journalismin määritelmää johdetaan yksittäisestä sisällöstä, eikä siitä onko julkaisija massiivinen mediaorganisaatio ja onko sisällön tuottaja organisaation palkkalistoilla? Kuten tuo Wikipediakin muistuttaa, niin toimittajan ammatti on vapaa, eli sisältöä saa nimikkeellä suoltaa vaikkei olisi opiskellut alaa opintopisteenkään vertaa.
Eli jos esim. bloggaajan yleisö saa jostain postauksesta samanlaista tietoa kuin se saa ammattijournalistin tuotoksista, niin miksei niitä yksittäisiä sisältöjä voida kutsua kansalaisjournalismiksi?
Kansalaismedian sisällöt heijastuvat myös epäsuorasti ammattimedian toimintaan tuottamalla havaintoja, ideoita ja tietoja, joita esim. toimittajilla ei ole – tämä aspekti sivuutetaan Hesarin jutussa täysin, mikä on hieman kummallista.
Tuo kansalaiskirjoittelu on hyvä kuvaus suurimmalle osalle blogien sisältöä. Ihan samalla tavalla sanomalehdissäkin on paljon ammattilaiskirjoittelua vailla
Tuomo Björksten kirjoittaa:
16.3.2008 klo 16.48Erkka: Kommenttisi viimeinen lause jäi kesken. Harmi.
Jos kerran valtavirta blogosfäärissä kirjoittaa mieluiten muodista ja vaatteista, eikö Hesarin jutun näkökulma ollut kuitenkin ihan hyvä?
Sitä paitsi pääjutun kainalossa Jyrki J. Kasvi kertoo, että hänen oma bloginsa on kuin tiedotusväline pelkästään lukijamäärilläkin mitattuna.
Pirkka kirjoittaa:
16.3.2008 klo 17.09Asioista saa ja pitää olla montaa mieltä – pelottavampaa on se, jos konsensus syntyy välittömästi ja liian nopeasti.
Minusta yksi ongelma on se, että perinteisen median edustajat katsovat asiaa uutissilmälasit päässä, vaikkei perinteinen mediakaan ole yhtä kuin uutiset. Jokainen sanomalehtikin on nykyisin sekoitus uutisia ja viihdettä.
Eli onko toimittajan tuottama sisältö sitten aina automaattisesti journalismia? Ovatko esimerkiksi Hesarin ruokasivut journalismia, koska sitä tekevät toimittajat, mutta ruokablogit eivät?
erkka kirjoittaa:
16.3.2008 klo 20.26Tapahtui copy-paste turma. Loppu meni jotenkin niin, että “ammattilaiskirjoittelua vailla erityistä journalistista katetta” tms.
Hesarin pointit viihteen suosiosta ovat ihan jees, mutta muut oudot johtopäätökset ovat vähän siinä ja siinä.
Esim. Hesarin jutussa on kohta:
“…teknolähetyssaarnaajat povasivat blogeista haastajaa perinteiselle journalismille: sinnikkäät kansalaisjournalistit voisivat paljastaa ruohonjuuritasolla kaiken sen, mistä Yleisradion, STT:n ja Helsingin Sanomien kaltaiset valtamediat vaikenevat. Neljä vuotta myöhemmin näyttää siltä, että blogien lupaus ei täyttynytkään.”
On pakko ihmetellä, että mikähän se lupaus oli ja kuka sen on antanut ja kenen puolesta?
Kukaan vakavasti otettava puhuja ei ole koskaan väittänyt, että kansalaismedia kaataisi edellämainittuja välineitä. Kukaan vakavasti otettava kirjoittaja ei leikkisi hämmästynyttä kun niinkin sci-fi skenaario ei toteutunutkaan lyhyemmässä ajassa mikä menee “akateemisesti pätevän” journalistin kouluttamiseen
Toisekseen povattu skenaario – jossa huomattava osa (kymmenettuhannet suomalaiset) kansasta tuottaa ja välittää verkossa erilaisia sisältöjä omille nanoyleisöilleen, jotka eivät muodostu vain heidän ystävistään – on toteutunut tai koko ajan toteutumassa. Olisi aika kohtuutonta olettaa, että ihmiset pystyisivät tai edes haluaisivat jotenkin kisata tiedonvälityksessä tasolla, jota jutussa haikaillaan.
Ja se perinteisen median haastaminen tarkoittaa sen sparraamista, ei tyrmäämistä. Viimeksi tällainen toiminta nosti valtakunnalliseen julkisuuteen verkkosensuurin problematiikan, joten kriittistä massaa kyllä löytyy kun tarve ilmenee, mutta on epärealistista odottaa, että yksittäiset blogit tai edes bloggaajaverkostot pystyisivät päivästä toiseen venymään vastaavaan.
Koo kirjoittaa:
16.3.2008 klo 21.39Erkalle ja Sedikselle:
Muuten hyvä, mutta kun journalismi tarkoittaa käsitteenä muutakin kuin vain jutun (ilmi)sisältöä. Journalismiin kuuluvat myös mm. sen tekemisen eettiset säännöt, jotka tiivistetysti ilmaistaan JO:ssa. Ja toisekseen, journalismi sellaisena kuin se ymmärretään vaikkapa alan tutkimuksen parissa ei ole sidottua mihinkään organisaatioon tai julkaisijaan. Eli tässä suihteessa toive on jo toteutunut.
Lisäksi laajemmassa mittakaavassa voidaan ajatella, että yhteiskunnallinen relevanssi on olennaista journalismista keskusteltaessa six tähden, että journalismi itse legitimoi omaa asemaansa yhteiskunnassa sillä, että se sanoo kertovansa kansalle tärkeitä tietoja ja toimii kansalaisten foorumina (ks. vaikkapa Risto Kunelius). Kenties keskustelua blogien merkityksellisyydestä pitäisikin käydä sen peilin kautta, että mitkä ovat ne asiat, joilla bloggaajat legitimoivat itseään – ts. miksi tällä on väliä. Tällöin arviointia tehtäisiin arvioitavan ehdoilla, ja vältyttäisiin vuoren laelta huutelulta.
Komppaan Tuomoa edelleen siinä, että jos on sitä journalismi-sanaa pakko roikottaa mukana, niin silloin sitoudutaan tiettyihin journalistisiin konventioihin, jos nimenomaan kansalaisjournalismista halutaan puhua. Jos ei, niin kutsutaan sitä sitten joksikin muuksi. Koska muuten näyttää siltä, että halutaan vain nauttia journalismi-sanan prestiisistä (jos sitä nyt on) noudattamatta kuitenkaan pelisääntöjä.
Kansalaisjournalismin olemusta on pohtinut ainakin Jaana Hujanen, muistanekseni.
erkka kirjoittaa:
16.3.2008 klo 23.51Koo: Jesh, tarkoitukseni ei missään nimessä ole kinata siitä miten journalismi määritellään, vaan kyseenalaistan vain juuri tuon, että sanan “journalismi” käyttö termissä “kansalaisjournalismi” sitouttaisi niin moniin konventioihin kuin edellä esität.
Olen tätä mieltä, koska vaikka termille “kansalaisjournalismi” ei ole vielä tarkkaa ja vakiintunutta määritelmää, käytetään sitä jo hvyin laajasti kuvaamaan sellaisia ilmiötä, joissa ei välttämättä noudata niitä konventioita, jota tuo sinun määritelmäsi tuo mukanaan.
Tahdon sanoa, että jos “kansalaisjournalismin” määrittelyssä tukeudutaan liian tiukasti “journalismin” määrittelyyn, saadaan käsite, joka ei kuvaa sitä ilmiötä, jota sillä oli alunperin tarkoitus kuvata.
Ymmärrän todella hyvin sen riskin, että sana journalismi legitimoi helposti enemmän kuin on tarpeen. Siksi juuri kannatankin, että kansalaisjournalismin määritelmä pitäisikin tehdä juuri lopputuloslähtöisesti, jotta kansalaisjournalismia ei voitaisi käyttää mielivaltaisesti oman toiminnan legitimiointiin.
Minusta onkin siis väärin, että termejä “kansalaisjournalismi” käytetään apuna kuvailtaessa blogeja tai bloggaajia, sillä mikään blogi ei muodosta siinä mielessä yhtä ehyttä kokonaisuutta kuin vaikkapa sanomalehti. Mutta jos jokin yksittäinen sisältö ja sen tekotapa käy yksiin journalismin sääntöjen kanssa, niin en näe mitään vikaa siinä, että sitä nimitetään journalismiksi – tosin lisään mielelläni siihen sen “kansalais” etuliitteen ihan vain korostamaan sitä, että tapaus poikkeaa siitä ammattimaisesta journalismista.
Kannatan siis määrittelyä, joka korostaa, että kansalaisten suorittama bloggaaminen tai muu sisällön tuottaminen verkkoon ei automaattisesti tarkoita “kansalaisjournalismia”.
Tässä tämänpäiväisessä keskustelussa bloggaamisen kuvaukseen liittyvä tyytymättömyys ja kansalaisjournalismin määrittelyyn liittyvä tyytymättömyys menenvät iloisesti sekaisin. Lisäksi monet älähtäjät ottivat “kansalaisjournalismia” käsitelleen kritiikin kritiikkinä “kansalaismediaa” kohtaan, tosin myös itse jutussa sotkettiin näitä kahta käsitettä.
Esimerkiksi minua itseäni v****ti aivan armottomasti kun Jkl:n maalaiskunnan valtuustokokouksesta tekemääni videostriimilähetystä nimitettiin blogeissa “kansalaisjournalismiksi” ja YLE Keski-Suomen uutiset nimitti minua perustellusta kiellosta huolimatta “kansalaisjournalistiksi”, sillä toimintaani voisi kuvaavammin nimittää “kansalaismediaksi”.
Myönnän kyllä auliisti, etten itsekään käytä aina termejä johdonmukaisesti, mutta sekin johtuu siitä, etten ole vielä nähnyt määritelmiä, jotka olisivat yleisesti hyväksyttyjä. Tunnustan myös sen, etten ole myöskään hakannut vielä kiveen mitä mieltä näistäkin asioista olen.
Siinä mielessä tämäkin keskustelu on varsin tervetullut, enkä kieltäisi blogeista kirjoittamista, enkä sen puoleen kirjoituksista bloggaamista. Toki tätä samaa jauhantaa käydään tämän tästä, mutta joka kerta asiassa mennään hiukan eteenpäin. En tietenkään väitä, että se metabloggaajien joukko, joka tästä aiheesta aina riemastuu, olisi se taho, joka päättää näiden määrittelystä.
Pitääpä muuten kysellä noita Hujasen pohdintoja, kiitos vinkistä.
Daniel Schildt kirjoittaa:
17.3.2008 klo 0.40Sen enempää olematta puolesta tai vastaan journalismin nimikkeistä täytyy todeta, että onpa tosiaankin aikalailla mielenkiintoista keskustelua.
erkka kirjoittaa:
17.3.2008 klo 0.44Linkkan tähän postaukseen blogissani.
Sedis kirjoittaa:
17.3.2008 klo 8.00Komppaan aika pitkälle erkkaa (joka näyttää tekstistään päätellen myös komppaavan aika pitkälle mm. minua).
Toistan vielä sen toisen asian. Journalismi muuttuu koko ajan.
Ehkä kannattaisi vakavasti kysyä, kuinka paljon verkkokeskustelut ja blogit ovat jo muuttaneet journalismia (ja sen käytännön mukaisesti määritelmää).
Aika paljon sanoisin.
Se on eri asia, että monet toimittajat eivät enää muutu.
Onneksi tilalle tulee uusia. Tietysti monilla heillä on omat puutteensa: yleissivistyksen puute, nokkavuus ja sisäänrakennettu ylenkatse vähäpätöisiksi katsomiinsa asioihin ja haluttomuus tehdä viimeisteltyä työtä sekä ylenkorostettu halu tempautua mukaan viihteellisiin visiointiin ja muihin hallusinaatioihin.
Näistä ominaisuuksista koituu enemmän vahinkoa silloin, kun ne sattuvat laajan levikin eduista nauttivan journalistin kohdalle. Myös tässä kansalaisjournalismikeskustelussa nuo haittapuolet ovat esillä: siinähän iso valtamedian edustaja lyö pientä bloggaria, vaikka jälkimmäinen ei edes etuile.
Kriisi kirjoittaa:
17.3.2008 klo 11.26Kaikesta tästä mekkalasta jäi jotenkin päälimmäisenä mieleen pohdinta siitä, että suuttuisikohan Modan tai Suuren käsityölehden toimittajat, jos niille sanoisi ettei ne ole journalisteja?
Panu J kirjoittaa:
17.3.2008 klo 15.07Mielenkiintoista.
yksi asia, joka kielii blogikulttuurin lapsenkenkäisyydestä, on tämä jatkuva rajankäynti ja “semanttinen hölynpöly”, jota asian ympärillä käydään. se juuri on aitoa pioneerimeininkiä, että mielenkiintoisimmat blogit käsittelevät sitä, mikä blogien rooli on ja tulisi olla (oma kiinnostukseni ohjaa kyllä lukemaan/pitämään mielenkiintoisina juuri näitä blogeja).
blogien määrittelyhän on hankalaa. yhteistä tehtävää niille lienee mahdotonta määrittää, kun tekijöitä on potentiaalisesti yhtä monta kuin lukijoita.
ymmärrettävää on myös valtamedioiden tarve ymmärtää ja niputtaa blogit 3000 merkin juttuun. käsitän myös, että rahansa journalismilla ja lehtikuville ansainneille voi olla hankalaa tajuta mitä journalismia se ilmaiseksi annettu on.
jatkuva yksilöllistymis-/itsekeskeistymiskehitys ajaa ihmiset tuottamaan sisältöjä niistä asioista, jotka itseä kiinnostavat. se ei ole paha tai hyvä juttu, se vaan on.
ei blogikulttuuri eroa vaihtoehtolehdistöstä paljoltikaan. se ei myöskään syntynyt yksin teknologisen alustan myötä, vaan kyllästyneisyydestä mediakonsernien syytämään, muka objektiivisesti tärkeimpien asioiden itsevaltaiseen esittelyyn. tässä mielessä Koon mainitsemia journalismia rakentavia käytäntöjä, kuten uutiskriteereiden vakiintuneita tulkintatapoja, lienisi hyvä olla tarkastaa myös ammattijournalismin sisällä.
Koo kirjoittaa:
18.3.2008 klo 9.55Erkka, Sedis:
Etten nyt leimautuisi kamalaksi änkyräksi, niin myönnän auliisti, että journalismi on elävä otus, joka tosiaan muuttuu ajan kuluessa. Ja allekirjoitan hyvin mielelläni sen näkökannan, ettei kaikki etabloituneissa medioissa ilmestyvä sisältö ole journalismia. En laskisi siihen mukaan esimerkiksi iltapäivälehtien viihdepuolen kamaa (Britney näytti tissit – katso kuva!), joka on viime vuosina degeneroitunut ulkomaisten viihdesivustojen siteeraamiseksi ja yleiseksi pällistelyksi. Urheilussakin liikutaan aika ajoin niillä rajoilla.
Toisaalta en lähtisi heti liputtamaan rinta kaarella blogien merkitsevän nyt jotain aivan uutta murrosta journalismissa, ottaen huomioon senkin, että laajassa mitassa ilmiö on vasta muutaman vuoden ikäinen. Kansalaisjournalismi-käsite tosiaan kaipaisi kipeästi jonkinlaista määrittelyä.
Tämä oivallinen keskustelu herätti muuten ajatuksen siitä, että onko mitenkään järjellistä enää edes käyttää kattotermiä “blogi”, kun kerran niitä on niin paljon laidasta laitaan ja ylikin. Meinaan että jos sanotaan blogi, niin näyttää olevan mahdotonta tietää, mitä sillä tarkoitetaan. Termi viittaa enää alustaan eikä kerro sisällöstä juur yhtikäs mitään.
Jami kirjoittaa:
18.3.2008 klo 11.40Blogilista.fi on SanomaWSOY:n omistama palvelu. Ja hyvinhän puffi toimi, koukku nieltiin ansiokkaasti. Blogilista.fi sai julkisuutta, mutta onko se hyvää journalismia, että tekstimainostetaan oman yrityksen palvelua, mutta ei kerrota siitä lukijoille?
Tuomo Björksten kirjoittaa:
18.3.2008 klo 18.05Jami: Helsingin Sanomat kertoi sekä alkuperäisessä blogijutussaan että tämänpäiväisessä jatkojutussa, että Blogilista.fi on Sanoma-konsernin omistuksessa.
erkka kirjoittaa:
18.3.2008 klo 20.59Koo: Ihan totta, jos jokin oli murros pitäisi nostaa esiin, niin se oli tämä netti ylipäätään. Blogit tuovat vain vanhaan kotisivumalliin verrattuna tukea ja jäsennystä niin julkaisuun kuin lukutapoihin, joten konsepti sinänsä on huomionarvoinen, mutta ei siitä valtamediaan verrattavaksi instituutioksi ole.
En kuoppaisi “blogi” sanaa, vaikka käsite onkin niin epämääräinen. Kuten monissa muissakin sanahirviöissä, ajan myötä ihmiset oppivat kyllä blogi-puheidenkin kohdalla tulkkaamaan kontekstin perusteella viitataanko termillä tekniikkaan, kirjoittamisen lajityyppiin, sosiaalisen median alakulttuuriin, yksityisiin journaaleihin vai voimakkaasti verkottuneisiin sananlevittäjiin tai yleisöjä syleileviin julkaisuihin.
Kommentoi artikkelia