Daniel Schildt pohtii blogissaan kirjoittamista:

“Lähiaikoina on tullut myös aktivoiduttua kirjoittamisen suhteen mikä sinänsä on ihan hyvä myös tähän uuteen hommaan liittyen sillä sujuvasta kirjoittamisesta ei ole haittaakaan. Kirjoittamisen osalta on tavoitteena oppia tuottamaan entistä selkeämpiä tekstejä ja ymmärtää, että selkeys ja pelkistäminen on usein yksi avaimista ymmärrettävämpään sisältöön.”

Minulle on ollut avartavaa tehdä töitä isossa sanomalehdessä, jossa olen oppinut, että kirjoittaminen on muutakin kuin selkeyttä ja pelkistämistä. Se on myös tyyliä. Pelkkä perusvarma kirjoittaminen ei usein riitä, vaan tekstiin pitää saada vielä yksi ylimääräinen potku, jotta se herättää mahdollisimman monen lukijan mielenkiinnon ja on siten myyvä.

Kirjoittajana satsaan aloitukseen ja lopetukseen. Läheskään aina en saa niistä kutkuttavia tai edes siedettäviä, mutta yritys on kova. Joskus rakennan aloituksen aivan keinotekoisista aineksista. Esimerkiksi Romania-reportaasini aloituslause syntyi, kun satuin juttua kirjoittaessani kuuntelemaan Aki Sirkesalon vanhaa biisiä. Kiitän ideasta siis iTunesia, joka arpoi minulle juuri tilanteeseen sopivaa musiikkia.

“Kun auto kääntyy piskuiselle hiekkatielle, tajuntaan iskee tykin lailla Toijala.”

Lause on aika pitkä ja ollakseen täydellinen sen olisi ollut syytä olla lyhyempi. Käytin lauseessa kuitenkin kikkaa, jonka Jari Lindholm havainnollisti minulle parhaiten eräässä koulutustilaisuudessa.

Romania-repparissa lukija tiesi jo valmiiksi, että juttu kertoo Romaniasta. Niinpä Toijalan yhdistäminen aiheeseen loi ristiriidan, joka toivottavasti sai lukijat perehtymään tekstiin ainakin summittaisesti.

Mietin pitkään, oliko lause sittenkin liiallista kikkailua. Yritin tietoisesti hakea kielestämme sanoja, jotka rimmaisivat yhdessä. “Tajunta”, “tykin lailla” ja “Toijala” alkavat kaikki T:llä.

Oliko lause korni vai toimiva? Oliko se hauska tai yllätyksellinen? Ratkaisun tekee lukija, eli juuri sinä.