Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi kiireiset ihmiset kantavat hirvittävän suurta huolta siitä, etteivät ole ehtineet päivittää blogiaan. Näin tekee esimerkiksi eilisiltana blogiaan tauon jälkeen päivittänyt Helsingin Sanomien Reetta Meriläinen.
Eikö henkilökohtaisen blogin pitäisi nimenomaan olla alusta, johon voi kirjoittaa silloin kun on aikaa ja siltä tuntuu? Miksi tehdä bloggaamisesta(kin) asia, joka aiheuttaa ahdistusta? Eikö meillä kaikilla ole kiire ja stressi jo ihan ilman yhtä ylimääräistäkin stressiä?
9 kommenttia artikkeliin “Älä stressaa, oi bloggaaja!”
erkka kirjoittaa:
17.12.2007 klo 10.54Joo, niinhän sen pitäisi.
Olin tuolla Meriläisen mainitsemassa tilaisuudessa läsnä ja hän kyllä vaikutti ihan oikeasti harmistuneelta. Hän tekee tietenkin hommaa eräänlaisen edustustehtävänä, joten ymmärrän hyvin jos ahdistusta lisää tunne velvollisuudesta työnantajalle.
Välillä minusta tuntuu myös, että hesarilaiset eivät oikein osaa blogata pienesti. Ei osata rikkoa sitä kolumnin formaattia ja “opittua pituutta”… Hesarilla on tosin käytössä moderointi, joka heidän tapauksessaan taitaa moninkertaistaa blogiin käytetyn ajan ja vaivan.
Maija Aalto kirjoittaa:
17.12.2007 klo 15.31Henkilökohtainen blogi muuten vain huvikseen on ehkä kuitenkin vähän eri asia kuin henkilökohtainen blogi osana laajempaa julkaisua. Ainakin itse koen, että työblogissa olen lukijoillekin jotenkin velkaa sen, että blogi päivittyy edes suht koht säännöllisin väliajoin. Siviiliblogissa sen sijaan voi päivittää silloin kun itseä sattuu huvittamaan tai kun on asiaa. Hyvin harjoitellut stressiperhonen toki osaa ottaa stressiä ihan mistä tahansa.
En ehkä sanoisi, etteivät kaikki hesarilaiset osaa blogata pienesti, mutta olen kyllä ainakin itse juuri tässä huono. Pitäisi opetella tokaisemaan.
-rh kirjoittaa:
17.12.2007 klo 15.53Ymmärtääkseni,
blogistressi saattaa juontaa niinkin yksinkertaisesta ilmiöstä, että kävijälaskurista näkyy, että jengiä käy kääntymässä ja tsekkaamassa, eikä ole mitään uutta pistetty sinne.
joku,
Kemppinen ansaitsi tästä lukijauskollisuudesta melkein mitalin.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
17.12.2007 klo 19.33Toisaalta laatu korvaa edelleen määrän. Minä ainakin luen mieluummin hyviä ajatuksia harvoin kuin huonoja useasti. Ei minua ole koskaan vaivannut esim. Hesarin blogien päivitystahti, vaikka välillä Uutispöytälaatikossakin on ollut hiljaista. Oletan, että tartutte näppikseen silloin, kun teillä on oikeasti jotain asiaa.
Vaatisin säännöllistä ilmestymistä ainoastaan, jos maksaisin erikseen blogien lukemisesta.
Reetta Meriläinen kirjoittaa:
17.12.2007 klo 21.52Olin erkan mainitsemassa tilaisuudessa ihan oikeasti harmissani päivitystahdistani. En kyllä niinkään velvollisuudesta työnantajaa kohtaan, vaan uskollisten lukijoiden puolesta. Ovat kyselleet sähköpostitse, mitä emäntä oikein puuhailee.
Maija Aallon kanssa olen samaa mieltä: Pitäisi oppia tokaisemaan – blogissakin.
-rh kirjoittaa:
18.12.2007 klo 17.26Tuomo:
Toisaalta laatu korvaa edelleen määrän …
ei välttämättä, jos otetaan kolmas muuttuja, aika, mukaan – kun/jos aikaa vaan on, ei tässä asiat kyllä lopu.
Pauliina Grönholm kirjoittaa:
20.12.2007 klo 18.58Hmm, tokaisun taito on hankalaa. HS:n blogeja (Uutispöytälaatikkoakin) kun moni lukee yhä kuin piru raamattua ja tokaisut saatetaan helposti ymmärtää liian kärjistetysti. Myönnän ainakin itse, että tulee ehkä siksi helposti väännettyä vähän liikaakin rautalangasta ja kirjoitettua pitkää sepustusta. Historialla on kieltämättä painolastinsa.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
20.12.2007 klo 19.19Pauliina: Haluaisin nostaa esiin Uutispöytälaatikon perinteisen joulukalenterin, joka edustaa nimenomaan lyhyitä blogikirjoituksia ja on silti (tai siksi) hauska. Mitä jos teillä olisi samanlaisia lyhyitä tekstejä muulloinkin kuin jouluna?
Siltä ei voi muuten millään, ei kerrassaan millään välttyä, että ihmiset lukevat teksteistä kaikki pilkunalusetkin, kirjoittipa sitten mitä hyvänsä, pitkästi tai lyhyesti.
Maija Aalto kirjoittaa:
20.12.2007 klo 23.30Krhm, mehän emme siis pyri olemaan mitenkään hauskoja vaan äärimmäisen vakuuttavia ja vakavia mediavaikuttajia.
Ei vaan, oikeasti olemme nimenomaan noita lyhyitä tekstejä koettaneet lisätä muutenkin kuin joulun aikaan – joulukalenterissa tokaiseminen on helpompaa, kun saa lainata muita, muulloin jaaritteluvaihde jää helposti päälle. Mukavaa muuten, että olemme jo toisena jouluna perinteinen…
Kommentoi artikkelia