“Psykologien avoimen kirjeen mukaan sokissa olevalla ihmisellä ei useinkaan ole voimaa suojata itseään tai ajatella juurikaan välitöntä tilannetta pidemmälle.

Mahdollisuus kieltäytyä haastattelusta saattaa sokissa olevalle tulla mieleen vasta jälkikäteen. Haastattelut voivat myöhemmin tuntua hyvin häpeällisiltä.”

Minulle on näiden tapauksien yhteydessä tästä puhuttaessa kuitenkin jäänyt epäselväksi se, että kohdistuuko psykologien paheksunta haastatteluihin ylipäänsä vai onko kyse siitä, että niitä haastatteluita tai niiden osia käytetään julkisessa sanassa sellaisinaan.

Ainakaan minusta (edelleen täysin vailla mitään asiantuntijuutta) siinä ei ole mitään väärää, jos vaikka shokissakin olevia ihmisiä haastatellaan, kunhan se tehdään pelkästään taustatyöksi. Haastateltavan kertomiin asioihin voidaan sen jälkeen viitata toisen käden tietona toimittajan omassa raportissa sen sijaan että se shokissa oleva pannaan omalla naamallaan valtakunnan verkkoon puhumaan.