Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tänään ottanut kantaa median Jokela-uutisointiin. Liiton mielestä Julkisen sanan neuvoston pitäisi arvioida, tulisiko Journalistin ohjeita muuttaa, jotta isojen tragedioiden uutisointi olisi ohjeissa paremmin huomioitu.
Jari Lindholm ja Kari Haakana kommentoivat JSN:ää koskevaa osuutta MLL:n kannanotossa, joten en puutu siihen tarkemmin. Sen sijaan huomioni kiinnittyi Markkinointi & Mainonta -lehden uutisessa tähän:
MLL:n ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautavan mielestä järkyttäviä tapahtumia kokeneita ihmisiä ei pitäisi haastatella.
- Traumaattisten tapahtumien uutisoinnissa tarvitaan erityistä hienotunteisuutta. Erityisesti tämä koskee lapsia ja nuoria. Kriisitilanteissa ihmiset tarvitsevat läheistensä tukea ja rauhaa käsitellä tapahtunutta. Lapsilla on oikeus sekä fyysiseen että psyykkiseen koskemattomuuteen ja suojeluun myös tiedotusvälineiden lähteenä, Rautava sanoo tiedotteessa.
Jokelassa oli todella paljon uhreja. Heitä olivat paitsi joukkosurmassa kuolleiden läheiset, myös kaikki koulun oppilaat ja heidän läheisensä. Marie Rautavan ajatus siitä, että järkyttäviä tapahtumia kokeneita ihmisiä ei lainkaan haastateltaisi, olisi Jokelan tapauksessa tarkoittanut sitä, että toimittajat olisivat uutisoineet ainoastaan ensimmäiset tiedot tapahtumapaikalta, jotka tulivat epämääräisinä ja summittaisina poliisilta sekä keskiviikkoillan tiedotustilaisuuden. Seuraavan kerran uutisia olisi tullut torstaina klo 15, kun KRP järjesti tiedotustilaisuuden.
Media oli Jokelassa erittäin suurelta osin silminnäkijälähteiden varassa – ja tässä tapauksessa silminnäkijät olivat järkyttävän tapahtuman kokeneita ihmisiä.
Lisäksi minun on pakko kysyä tämä kysymys, vaikka arvelenkin sen loukkaavan joitakin ihmisiä: mitä haittaa uhrille on siitä, että toimittaja haastattelee häntä kriisitilanteessa? Ymmärrän kyllä, että järkyttyneen tai shokissa olevan ihmisen haastatteleminen ei ole hienotunteista, mutta mitä konkreettista haittaa ihmisille on haastattelusta? Eihän haastattelu pahenna henkilön traumaattista kokemusta vai pahentaako?
1 kommentti artikkeliin “Kärsiikö uhri haastattelusta?”
Jani kirjoittaa:
21.11.2007 klo 12.10Mitään omaa asiantuntijuutta minulla ei tästä ole, mutta Psykologien sosiaalinen vastuu ry:n vuosi Konginkankaan jälkeen antamassa tiedotteessa valotettiin tätä hieman:
Minulle on näiden tapauksien yhteydessä tästä puhuttaessa kuitenkin jäänyt epäselväksi se, että kohdistuuko psykologien paheksunta haastatteluihin ylipäänsä vai onko kyse siitä, että niitä haastatteluita tai niiden osia käytetään julkisessa sanassa sellaisinaan.
Ainakaan minusta (edelleen täysin vailla mitään asiantuntijuutta) siinä ei ole mitään väärää, jos vaikka shokissakin olevia ihmisiä haastatellaan, kunhan se tehdään pelkästään taustatyöksi. Haastateltavan kertomiin asioihin voidaan sen jälkeen viitata toisen käden tietona toimittajan omassa raportissa sen sijaan että se shokissa oleva pannaan omalla naamallaan valtakunnan verkkoon puhumaan.
Kommentoi artikkelia