Riitta Vainio kommentoi Helsingin Sanomissa Jokela-adressia Hesarin osalta. Voin melkein kaikilta osin yhtyä kommenttiin: toimintamme Aamulehdessä oli samanlaista. Kysyin ihmisiltä kerran, jaksavatko he puhua meille. Useimmat eivät halunneet ja yksi “ei” riitti. En alkanut neuvottelemaan kenenkään kanssa asiasta. Kuulin huhuina uhrien nimiä, mutta en lähtenyt selvittämään niitä keneltäkään, koska uhrien nimiä ei voi kuitenkaan julkaista huhuina lehdessä eikä KRP halua julkistaa nimilistaa. En sitä paitsi muutenkaan usko, että nimien julkaiseminen edesauttaa mitään.

Olin hyvissä ajoin paikalla torstaiaamuna ennen yhdeksää Jokelan koulun oppilaiden tiedotustilaisuudessa kriisikeskuksessa. Alkuperäinen tarkoitukseni oli katsoa tiedotustilaisuus ja yrittää haastatella ihmisiä sen jälkeen. Vain vähän yhdeksän jälkeen paikalle tuli ainakin Iltalehden toimittaja, Lehtikuvan valokuvaaja sekä pari muuta toimittajaa, joita en tunnistanut.

Sivistystoimenjohtaja Esa Ukkola pyysi toimittajia poistumaan. Olin jo lähdössä ulko-ovesta, kun kuulin, että eteiseen saa jäädä. Niinpä jäin. Yksi toimittajista valitteli, että eilen piti seista räntäsateessa ja nyt saa olla sisätiloissa. “Tämä on edistystä”, toimittaja virkkoi. Itse ajattelin, että oli räntäsadetta tai ei, toimittaja tekee työnsä siellä, missä pystyy, eikä valita.

Jossain vaiheessa tilaisuuden aikana toimittaja alkoi neuvotella valokuvaajan kanssa. He päättivät, että otetaan lasin läpi muutama kuva ja lähdetään. Saliin oli eteisestä suora näköyhteys, alun perin mitään lasia ei ollut välissä. Parempia kuvia he olisivat ilman edessä olevaa lasia saaneet. Toimittaja ja kuvaaja sulkivat ovet saadakseen lasin eteen. Tuossa tilanteessa näytti siltä, että tarkoituksena oli peittää kuvaamisen äänet, sillä kuvaamisesta ei ollut sovittu kenenkään kanssa mitään.

Normaalitilanteessa kuvaamisesta ei julkisella paikalla tarvitsekaan sopia, mutta tässä nimenomaisessa tilanteessa toimittajia ja kuvaajia oli jo pyydetty poistumaan paikalta. Kuvaaminen oli siten mielestäni hieman arveluttavaa, vaikka kuvista ei henkilöitä tunnistakaan.

Parin ottamansa kuvan jälkeen toimittaja ja kuvaaja lähtivät. He eivät jääneet kuuntelemaan tiedotustilaisuuden antia eivätkä he juuri tehneet muistiinpanoja. He halusivat vain ne pari kuvaa surevista ihmisistä.