Olin tällä viikolla keskiviikon ja torstain raportoimassa Tuusulan murhenäytelmän tapahtumia Aamulehdelle. Yhtä rankkaa työtehtävää ei uralleni ole toistaiseksi osunut. Tämä oli itse asiassa koko urani ensimmäinen iso uutinen. Olen pienen ikäni tehnyt uutistyötä enemmän feature-journalismia.

Toimittajat ja kuvaajat tekevät omaa työtään ja heidän tuskansa on huomattavasti vähäisempää kuin tapahtuman osallisten. Silti tapahtumat järkyttivät syvästi kaikkia paikalla olleita, myös median edustajia. Näin tunsin itse ja samansuuntaisia viestejä olen saanut kollegoiltani.

Viranomaiset hoitivat oman työnsä kiitettävästi. Kriisiapu oli heti paikalla. Silminnäkijät kertoivat, että tieto kulki heille nopeasti. Jokelan seurakuntatalon parkkipaikalla oli jopa liikenteenohjaajat paikalla.

Aivan erityisesti hämmästyin, kun Tuusulan kunnantalolle järjestetyssä tiedotustilaisuudessa oli tarjolla eväsleipiä ja juotavaa toimittajille. Joku oli ehtinyt ajatella, että mediaväelle on ehkä pitkän työpäivän kuluessa saattanut tulla nälkä. Kiitos siitä, leivät tulivat tarpeeseen.

Aamulehden SU Asiat julkaisee huomenna pitkän reportaasin Jokelasta raportoiden paikallisten tuntoja paikan päältä. Yritimme kahden kuvaajan kanssa saada kerrottua Jokelasta jotain olennaista kaiken informaatiotulvan keskellä.