Tänään on merkittävä päivä suomalaisessa verkkojournalismissa. Perinteinen ja legendaarinen Uusi Suomi heräsi 16 vuoden jälkeen henkiin verkkolehtenä miljonääri Niklas Herlinin rahoilla. Toistaiseksi lehti on lähinnä STT:n uutisvirtaa sekä muutama blogi, joissa onnistuttiin tänään skuuppaamaan Eero Heinäluoman mahdollinen siirtyminen SAK:hon. Skuuppi on tosin ehkä enemmän spekulaatiota kuin varmaa tietoa, mutta se lienee joka tapauksessa varmaa, että asiasta on demarileirissä keskusteltu.

Uuden Suomen haaste on siinä, miten hyvin se kykenee tuottamaan omaa sisältöä. Pelkkä STT:n tuotanto ei riitä. Helsingin Sanomien vahvuus verkossa on sen mieletön kattavuus. Aamulehden valtti on hieman Hesarista poikkeavat uutispainotukset ja oma uutishankinta, joka on vahvaa Tampereella. Keskisuomalainen ja Kaleva houkuttelevat verkkolehtensä lukijat paikallisuudella ja niin edelleen.

Mitä siis jää Uudelle Suomelle? Sen on oltava jotain muuta. Sen on hankittava omia uutisia sekä vahva ja laaja avustajaverkosto. Sen on kyettävä päivystämään uutistapahtumissa silloinkin, kun päivystäminen on kaikkein kalleinta, eli yleisinä vapaapäivinä. Muuten käy helposti niin, että lehdelle ei riitä lukijoita. Lehden tekijät itse ovat olleet vaatimattomia puhuessaan rahasta eikä Uutta Suomea luultavasti tehdä kovin isolla budjetilla. Kulujen kasvattaminen syksyn mittaan on kuitenkin tärkeää, koska muuten lehti jää myös pieneksi.

Herlin on ottanut kovan riskin. Onnea koitokseen. Seuraan mielenkiinnolla.