Olin tänään laskeutumassa varovasti Aamulehden avokonttorin portaita kolmannesta kerroksesta kakkoseen teekuppi kädessäni, kun näin ryhmän seniori-ikäisiä vieraita tutustumiskierroksella uutistoimituksessa. Opas kertoi lehden tekemisen toimintatavoista. Kuulin muun muassa sanan yhteistyö, mikä kuvaa tämän päivän avokonttoritoimituksia erittäin hyvin. Kun ei ole eristäviä seiniä välissä, kollektiivista työskentelyä ja sparrausta tehdään melkein kuin itsestään.

Samalla ryhmää katsoessani muistin, kuinka itse joskus paljon nuorempana pääsin silloin tällöin tutustumaan sanomalehtien toimituksiin, esimerkiksi Helsingin Sanomien upeaan lasitaloon ja Keskisuomalaisen pitkien käytävien toimitukseen. Helsingin Sanomista muistan hyllyt, jotka olivat täynnä ulkomaisia lehtiä. Keskisuomalaisesta jäi mieleen ulkomaan toimituksen seinälle levitetty jättiläismäinen DDR:n lippu. En tajua sitä vieläkään.

Silloin ennen tutustumiskierroksilla toivoin, että joskus pääsisin toiselle puolelle, tekemään itse lehtiä. Toimituksissa vallitsi lehdestä toiseen aito tekemisen meininki, eräänlainen koko maailman tiedon ja tapahtumien hermokeskuksen henki. Halusin osalliseksi sitä tiedon virtaa, mahdollisuuksia tavata merkittäviä ihmisiä ja tyydyttää loputonta uteliaisuuttani.

Ja nyt olen sillä toisella puolella. En usko, että tämä innostuksen tunne häviää ihan heti.