Kerrostalosta Helsingin Herttoniemestä löytyi käärme, noin 40 senttimetrin pituinen. Iltalehti haastatteli asukasta:

“Ilmoitin asiasta saman tien hätäkeskukseen. Mietin, että pitäisikö mennä kiertelemään muita asuntoja ja kysyä, mistä se oikein on karannut, nimettömänä pysyttelevä asukas kertoo.”

Lisäksi:

“Luikertelijan korjasi parempaan talteen ylipalomies Keijo Heimlander.

- En osaa sanoa, mikä käärme on kyseessä tai onko se myrkyllinen. Siihen on kuitenkin aina varauduttava, hän totesi laittaessaan matelijan säilöön kannelliseen purkkiin.”

Helsingin Sanomat oli päässyt vähän pidemmälle:

“Käärme on todennäköisesti Suomessa luonnonvarainen rantakäärme.”

Molemmilla lehdillä oli verkkosivuillaan hyvälaatuinen kuva, josta käärme oli tunnistettavissa. Eikö toimittajan yleistietoon kuulu tunnistaa vaaraton, myrkytön ja luonnonvarainen rantakäärme? Jos ei, miksi yksikään jutun kimpussa häärineistä toimittajista ei lähettänyt kuvaa jollekin luontoharrastajalle? Noista kuvista käärmeen tunnistaisi kuka hyvänsä asiaa vähänkin tunteva kahdessa sekunnissa.

Käärme ei siis ole “todennäköisesti rantakäärme”. Se on rantakäärme. Eikä se todellakaan ole yhdeltäkään kerrostaloasukkaalta karannut.