Kirjoitin viime sunnuntain Aamulehden SU Ihmiset -liitteeseen henkilöjutun Tommy Tabermannista. Jutusta on nyt alkuviikosta noussut pienen pieni kohu. Jutussa Tabermann pohti, onko eduskunta hänelle sittenkään oikea paikka. Asian poimi uutissivuilleen ensin maanantain Helsingin Sanomat.

Olemme keskustelleet jutusta sen ilmestymisen jälkeen Tabermannin kanssa. Hän ei ollut tyytyväinen juttuun eikä työskentelytapoihini. Omalta kannaltani jutussa ei ole virheitä, kaikki Tabermannin alkuperäiset lausunnot löytyvät nauhalta.

Kun Tabermann tänään ilmoitti Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa pyrkivänsä sittenkin toiselle kaudelle, tarkoittaa se, että hänen mielensä muuttui muutamassa päivässä. Onneksi Suomessa on sananvapaus ja poliitikollakin on oikeus muuttaa mielipiteitään.

Tässä vielä muistin virkistykseksi nauhalta poimittua puhetta. Kuinka monella eri tavalla tätä voi tulkita? Minä tulkitsin, kuten mielestäni kuuluukin: Tabermann harkitsee lähtöä eduskunnasta tai ainakaan hän ei ole pyrkimässä enää uudelleen ehdolle. Lakihan ei anna kansanedustajalle kovin laajoja vapauksia lopettaa edustajan työnsä, mutta eduskunnan luvalla tehtävistä saa tarvittaessa vapautuksen.

Kysymys: ”Kuinka monimutkaiseksi tai hankalaksi koet työskentelyn eduskunnassa? Aika usein ensimmäisen kauden kansanedustajista sanotaan, että heillä on aika idealistinen mielikuva siitä, että eduskunnassa voi muuttaa maailmaa.”

Tabermann: ”Ensinnäkin luulen, että olen aika tyypillinen ensimmäisen kauden kansanedustaja. [Puhuu hetken aiemmasta työurastaan.] Kuten kaikki tietävät, minä en ole nuori enää ja minulla ei ole sillä tavalla sen tyyppisiä tarpeita eikä illusioita. Voin katsoa aika rehellisesti tätä eikä minulla ole mitään pakkomielteitä. En ole luomassa mitään uutta elämänuraa. Minä katson, olenko tämän, olenko ensi kauden, riippuu asioista. Niiden päätösten aika ei ole vielä, ehkä vuoden kuluttua.”

[Tässä välissä puhutaan hetki Tabermannin vaalikampanjasta.]

Kysymys: ”Sanoit äsken tuossa, että tulevaisuuden päätökset tehdään mahdollisesti vuoden sisällä. Olet siis asennoitunut siihen, että saatat jäädäkin yhden kauden kansanedustajaksi?”

”Se on mahdollista, jos se [eduskuntatyö] alkaa häiritä kirjoittamista. Nythän kirjoitin koko kevään. [Kertoo hieman työtilanteesta, kahdesta kirjasta, näytelmästä, Uutisvuodosta.]

Kysymys: ”Tästä voisi päätellä, että tämä kirjailijan työ on se ykkösjuttu ja kaikki muu tulee perässä?”

”Joo, jos mikä tahansa tulee minun elämässäni, joka rupeaa häiritsemään sitä [kirjoittamista], se saa poistua. Mutta minusta tuntuu, että alan pikkuhiljaa löytää oman roolini esimerkiksi tässä Pohjoismaiden neuvostossa. Mutta minusta kannattaa silti olla itsekriittinen ja asettaa ne kysymykset ajoissa, kun lähtee tuohon hommaan, että onko tämä minun työni. Minulle on tullut sellainen tunne, että ne, jotka ovat istuneet liian kauan, ovat vähän vieraantuneet todellisuudesta.”

Valmis juttu on luettavissa Aamulehden sunnuntailiitteiden nettisivuilla. Kannattaa huomata myös jutussa ja otsikoinnissa käytetyt “varaukset”. Jutussa siis kerrotaan myös, että Tabermann haluaa ottaa kansanedustajan työn vakavasti. Tämänkin hän sanoi haastattelussa.

Ilta-Sanomissa Tabermann kommentoi asiaa näin:

“Päivä päivältä tuntuu enemmän siltä, että kaksi kautta olisi minulle se sopiva aika. Tokihan se on kansastakin kiinni. Mutta jos omaa haluani kysytään, niin minulla ei ole minkäänlaista luopumismeininkiä.”

Päivitys: Aiheesta lisää myös Jyrki Lehtolan kolumnissa Iltalehdessä.