Jari Lindholm/Suomen Kuvalehti: Teho-osasto, Bagdad (18.5.2007)
Kommentti: Jari Lindholm kirjoitti SK:ssa pahoin silpoutuneiden ihmisten pelastamisesta bagdadilaisessa sairaalassa. Lindholm kuvailee yksityiskohtaisesti, kuinka potilaat vuotavat verta ja vammat ovat hirveitä. Juttua lukiessani ajattelin lähinnä kolmea asiaa. 1) Kuinka Lindholm ja valokuvaaja Hannu Lindroos kykenivät seuraamaan tapahtumia? 2) En halua ikinä työkomennukselle Irakiin. 3) Jos kuitenkin joutuisin ja vieläpä olisi pakko mennä tuohon sairaalaan, todennäköisesti ensimmäisenä oksentaisin.
4 kommenttia artikkeliin “Mediatutka: Suomen Kuvalehti”
Pah kirjoittaa:
28.5.2007 klo 11.37Paha sanoa, en oo lukenut SK:n juttua (en kovin tykkää SK:sta), mutta mulle tuli mieleen vielä kohta 4:
Tartteeko kaikkea kuvailla niin yksityiskohtaisesti?
Toivottavasti tyylitaju säilyi eikä mennyt mässäilyksi. Jos meni, niin hyvää ruokahalua.
Teppo kirjoittaa:
28.5.2007 klo 15.09Kohtaan 1): Jutun lopussa olevan laatikon päätteeksihän Lindholm sanoo, että paikalla oltiin USA:n armeijan suostumuksella ja ainoat rajoitukset liittyivät potilaiden kuvaamiseen…
Rankka juttu, kyllä.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
28.5.2007 klo 15.44Teppo: Tarkoitin verbillä ‘kyetä’ toimittajan ja kuvaajan omaa kanttia. Miten he siis kykenivät seuraamaan tapahtumia ilman, että alkoivat voimaan pahoin.
Jari Lindholm kirjoittaa:
28.5.2007 klo 16.10Jos minä lyhyesti vastaan, kun suora kysymys esitettiin.
Harva ihminen alkaa tuollaisessa tilanteessa voida fyysisesti pahoin. Sitä vastoin henkinen pahoinvointi — ahdistus, suru — saattaa olla hyvinkin voimakasta ja jopa haitata työntekoa. Toiset kestävät sitä paremmin ja osaavat myös purkaa sen kotiin palattuaan. Voi myös koulia itseään kestämään tunnekuohuja, käsittelemään ne myöhemmin, jolloin ei lamaannu vaikeassa tilanteessa.
Yleensä vaikeinta on kuolleen tai loukkaantuneen lapsen kohtaaminen, varsinkin jos kotona on saman ikäisiä. Nämä ovat myös vaikeimpia hetkiä sairaalan henkilökunnalle. Oma politiikkani on, että jos ei romahtamatta kestä, pitää poistua paikalta, ettei ole muiden tiellä.
Jutun tarkoituksena oli kuvata sotaa ruumiinvammojen kautta. Jokaisen yhden palstan Irak-uutisen takana on tämä verinen sotku, sen halusimme kertoa. Toivon, että kokonaisuus itse perustelee tarpeen yksityiskohtaisuudelle.
Kommentoi artikkelia