Minä tulen kodista, jossa ruokaa on aina arvostettu. On ollut tärkeää syödä terveellisesti, monipuolisesti ja ajallaan. Ei mitään McDonald’sin pikaruoka-aterioita kiireisen iltapäivän lomassa, ei kuumaa kaakaota lounaan korvikkeena, ei edes eineslihapullia, vaan itse alusta asti tehtyä ruokaa.

Välillä kotona on jopa jätetty kaupan jugurtit väliin ja syöty itse hapatettua. Se on muuten tuoreiden marjojen kanssa taivaallista.

Kun sitten tänä aamuna huomasin unohtaneeni jääkaappiini pienen rasian äidin tuomaa fetasalaattia, joka oli valitettavasti päässyt pilaantumaan jo hyvän aikaa sitten, tuntui kurjalta heittää salaatti roskikseen.

Ei siksi, että biojäteastian tyhjentäminen olisi ylivoimainen tehtävä. Ei siksi, että tuntisin mielipahaa niiden afrikkalaisten lasten puolesta, joille pilaantunut ruoka on ainoa saatavilla oleva ravinnonlähde. Ei siksi, että mielessäni pyörisivät vielä Suomen pulavuodet 1900-luvun alkupuolella, jolloin ruokaa pidettiin arvossa, koska sitä oli tarjolla vähän.

Tuntui pahalta heittää salaatti pois, koska minulle hyvä ruoka on palanen äidinrakkautta.

Hyvää äitienpäivää kaikille Suomen äideille!

P.S. Kannattaa lukea myös, mitä Laura Mattila kirjoittaa päivän Aamulehdessä omasta äidistään.