Tuija Aalto ja Jari Lindholm käsittelevät tuoretta mediailmiötä: Virginia Techin joukkosurman jälkeen toimittajat siteerasivat runsaasti verkon blogeja, joissa silminnäkijät kommentoivat tapahtumia. Lindholm kirjoittaa:
“Ihmisellä on oikeus tuottaa henkilökohtaista sisältöä blogosfääriin ilman että hänen sanansa päätyvät maailmanlaajuiseen medialevitykseen.”
“Joko olemme menettäneet yksityisyyden antautuessamme verkon yhteisöllisyyteen?”
Minusta on kummallista ajatella, että verkossa kaikkien nähtävillä oleva aineisto ei olisikaan julkista. Asiaa voi ajatella näinkin: jos Merja Vanhanen tilittää tuntojaan naistenlehdessä, onko hänellä oikeus uskotella itselleen, ettei hänen sanojaan siteerata muualla? Tietenkin on, mutta kyllähän häntä tarvittaessa siteerataan.
Jos Matti Meikäläinen kirjoittaa lehden yleisönosastoon mielipidekirjoituksen, onko hänellä oikeus uskotella itselleen, ettei kirjoitusta repostella työpaikalla seuraavana päivänä? Tietenkin on, mutta kyllähän sitä tarvittaessa repostellaan.
Jos joku kirjoittaa omalla nimellään blogiin tai verkkofoorumille, voiko hän uskotella itselleen, etteivät toimittajat lainaa hänen tekstiään? Tietenkin voi, mutta kyllähän sitä tekstiä tarvittaessa lainataan.
Ja niin edelleen. Millä logiikalla julkinen internet ei olisikaan julkinen? Sadoilla miljoonilla ihmisillä on halutessaan mahdollisuus lukea tätäkin blogia. Eikö se ole tavallaan ihan itsestäänselvä asia?
8 kommenttia artikkeliin “Internet on todellakin julkinen”
OlliS kirjoittaa:
26.4.2007 klo 21.14Popbitch otti kantaa asiaan:
erkka kirjoittaa:
26.4.2007 klo 22.05Julkisesti kirjoitettu ei tarkoita julkisuuteen tarkoitettua.
Toki kaikki netissä avoimesti oleva materiaali on julkista siinä mielessä, että kaikki voivat niihin vapaasti tutustua. Mutta eihän se tarkoita sitä, että media voi automaattisesti levittää materiaalia eteenpäin.
Verkossa oleminen on monille sama asia kuin kadulla käveleminen. Jos minä puhun satunnaisille ihmisille keskellä katua, niin onko mielestäsi oikein, että ohikulkenut toimittaja siteeraa sanomisiani nimeni kera lehdessä ilman, että kysyy ensin suostumustani?
Asia on ehkä hieman toinen, jos olisin pääministeri, mutta nyt puhutaankin meistä taviksista. Se että ihminen on verkossa ei tee hänestä vielä millään asteella julkkista.
Yksityisten ihmisten kirjoitukset hukkuvat netissä massaan. Se että muutama muu bloggaaja huomioi asian, on täysin eri asia kuin suuren kaupallisen instituution tarttuminen asiaan ja sen nostaminen koko tilaajakuntansa huomion keskipisteeksi.
Potentiaalisen yleisön -argumentti on tässä yhteydessä äärimmäisen huono perustelu. Toki koko Suomi voisi teoriassa lukea blogiasi, mutta harva niin tekee. Jos tiedotusväline siteeraa blogiasi, on varmaa, että huomattava osa suomalaisista lukee sanojasi.
Minun mielestäni tavallisten ihmisten ei tarvitse varautua netissä siihen, että toimittajat saattavat seurata heidän tekemisiään – on pikemminkin toimittajien tehtävä huolehtia siitä, etteivät he loukkaa ihmisten yksityisyyttä.
Varmistussoitto tai -sähköposti ei varmaankaan ole niin ylivoimaista. Jos yhteystietoa ei ole saatavilla, niin onko kyseessä niin luotettava lähde, että sitä ylipäätään pystyy siteeraamaan?
Jälleen tiedotusvälineiden omat foorumit ovat jälleen ihan oma lukunsa, jos siellä lukee, että kirjoituksia voidaan siteerata välineen jutuissa.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
26.4.2007 klo 22.19Toki pidän kohteliaana sitä, että siteerauksesta ilmoitetaan etukäteen. Mutta ihmettelen vain, miksi tästä nyt on noussut näin iso poru. Tuliko nettikansalle jotenkin yllätyksenä se, että näitä nettikirjoituksia oikeasti moni ihminen lukee?
Halo Efekti kirjoittaa:
27.4.2007 klo 0.16Ihmettelen syntynyttä kohua – enää tässä vaiheessa vuonna 2007. Julkinen on julkista, piste. Blogin voi myös salata suurelta yleisöltä, jos haluaa pohdiskella rajatuissa piireissä niin käytä sitä mahdollisuutta. Jos blogisi/nettisivusi on kaiken kansan nähtävissä – niin en näe mitään syytä ettei siellä mahdollisesti olevaa relevanttia tietoa/mielipidettä/asiaa voi linkittää eteenpäin ja välittää siteerausoikeuden puitteissa.
Jos nyt yhtäkkiä sattuman oikusta joutuisin johonkin myrskyn silmään kuten jenkeissä kävi, en panisi ollenkaan pahakseni jos joku toimittaja löytäisi jonkun tiedonjyvän minun sanomisistani. Eihän sinne taviksen blogiin kuitenkaan arkioloissa tule mitään kansainvaellusta.
erkka kirjoittaa:
27.4.2007 klo 2.28En tiedä voiko tätä isoksi poruksi tai kohuksi sanoa. Kahden erilaisen julkisen sfäärin kohtaamisen problematiikka on ehdottomasti keskustelun arvoista ja se kannattaa käydä ennen kuin on liian myöhäistä.
Toimittajien on hyvä tunnistaa tilanteet, missä lähteeseen linkittäminen on vaikutuksiltaan sama kuin onnettomuudessa perheensä menettäneen puhelinnumeron julkaiseminen lehdessä. Tarpeetonta painottaa miten mediahuomio vpi kerää tirkistelijöitä ja häiriköitä.
Mitä Halon mainitsemiin tiedonjyviin tulee, niin kannattaa ottaa huomioon, että ihmisten käsitys bloggaamisesta on hyvin erilainen. Toiset bloggaavat jakaakseen tietoa “kaikille”, toiset jakavat tunteitaan hyvin rajatulle yleisölle. Salasanat eivät voi olla ainoa rajanveto, vaan maalaisjärjelläkin on käyttöä. Tietoa jakaville mediahuomio voi olla jopa tavoite, kun taas jälkimmäisille tuntemattoman massan kävijäryntäys herkällä hetkellä voi olla ahdistavaa.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
27.4.2007 klo 9.05Erkka: Esitit tuossa edellä vertauskuvan tilanteesta, jossa puhut keskellä katua ystäväsi kanssa. Sehän ei ole lainkaan samanlainen tilanne kuin jos kirjoitat nettiin viestejä.
Blogeissa viestit pysyvät teoriassa ikuisesti, ellei niitä poisteta (tai tule maailmanloppua). Viestit on myös tarkoitettu kaikille, ei vain sille yhdelle ystävällesi. Henkilökohtaiseen viestintäänhän käytetään edelleenkin esim. sähköpostia.
erkka kirjoittaa:
27.4.2007 klo 10.51Sanoin: “Jos minä puhun satunnaisille ihmisille keskellä katua”
Sitähän bloggaaminen hyvin usein on, jokseenkin satunnaisten ihmisten puhuttelua. Eihän se tarkoita, että olen silloin automaattisesti antanut luvan “haastattelulle” lehteen.
Ja ei, ei ole mitään sääntöä, joka sanelee millaista välinettä pitää käyttää minkäkinlaiseen viestintään. Ei voi sanoa, että verkkoon kirjoitettu on tarkoitettu kaikille – intentio on lähettäjäkohtaista.
Halo Efekti kirjoittaa:
28.4.2007 klo 22.40Tavis voi tietysti aina tuudittautua siihen vilpittömään uskoon/harhaluuloon että hänellä on vähän kuin salainen numero puhelimessa. Ne ketkä tietävät osoitteen pääsevät lukemaan ja näkemään mahdollisesti pienille piireille tarkoitettua materiaalia.
Tilanne muuttuu jos lähdetään jonkun toimesta tehohakuun kuten tässä jenkkien tapauksessa.
Silti minä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ettei sellaisen materiaalin paikka ole salaamattomilla sivuilla. Juridisesti voin olla väärässäkin, mutta minulle on ainakin iskostunut se “kaikkea mitä sanot (todistettavasti) voidaan käyttää…”.
Kommentoi artikkelia