Jatkan vielä keskustelua viihteestä journalismissa. Matti Lintulahti kirjoittaa blogissaan:

“Jotta suomalaisilla sanomalehdillä olisi mahdollisuus edes jollain tavalla rakentaa pohjaa tulevaisuuden menestykselle, niiden on palveltava lukijoitaan myös puheenaihejournalismin saralla.”

Puheenaihejournalismi on käsitykseni mukaan melko tuore sana, jota etenkin iltapäivälehdet ovat viljelleet. Suomeksi puheenaihejournalismi voisi olla sama kuin viihde, vaikka nämä käsitteet eivät olekaan identtisiä.

Iltapäivälehdet perustelevat olemassaoloonsa sillä, että näissä lehdissä kirjoitetaan aiheista, jotka puhuttavat kansaa. Niinpä esimerkiksi seisoessani maanantaina Tampereen rautatieasemalla silmiini osui iltapäivälehtien ja Aamulehden lööpit. Ilta-Sanomat julisti: “Avoliitto!” Lehti kertoi Yleisradion pääjohtajan Mikael Jungnerin ja tv-kuuluttaja Maria Matthesin muuttaneen yhteen. Aamulehti puolestaan kertoi, että jatkossa avoliitoissakin omaisuus saatetaan erotilanteessa jakaa kuten avioliitossa.

Tässä on nyt kaksi esimerkkiä ihmisiä puhuttavista aiheista. Molemmat käsittelevät vieläpä samaa aihepiiriä, parisuhdetta. Silti näistä kahdesta aiheesta kuitenkin vain toisella on yhteiskunnallista merkitystä, näet tuolla Aamulehden uutisella.

On puheenaiheita ja puheenaiheita. Kun veteraani teki itsemurhan Jyväskylässä viime itsenäisyyspäivänä heittäytymällä panssarivaunun alle, tapaus oli merkittävä puheenaihe. Video tapahtumasta kiersi netissä kulovalkean tavoin. Helsingin Sanomat kieltäytyi tuolloin julkaisemasta linkkiä videoon, aivan oikein minusta.

Kun muuan Jyväskylään hiljattain muuttanut mies ajoi Vaajakosken moottoritiellä väärään suuntaan törmäten kovalla vauhdilla vastaantulevaan autoon, miehen taustatiedot lähtivät nopeasti kiertämään kaupungilla. Minäkin sain hyvin nopeasti tietää, missä mies oli töissä ja muita yksityiskohtia.

Tuollainenkin voi olla siis iso puheenaihe. Journalismin kannalta ratkaiseva kysymys kuulukin, mitä näistä aiheista pitäisi käsitellä lehdessä ja mitä pitäisi jättää julkaisematta? Molemmat tapaukset uutisointiin tapahtumina, ilman herkuttelevia yksityiskohtia.

Jos ajatellaan, että puheenaihejournalismi on yhtä legitiimi journalismin laji kuin vaikkapa talousjournalismi tai urheilujournalismi, minkäänlaisia estoja kaiken toimitukseen satavan tiedon julkaisuun ei Suomen lakia lukuunottamatta ole. Jos taas ajatellaan, että journalistisen sisällön tulee olla yhteiskunnallisesti tai yleisesti merkittävää, esimerkiksi poliitikon yksityiselämä on uutinen vain siinä tapauksessa, että käynnissä ovat samaan aikaan hallitusneuvottelut ja pääministerin heila sattuu olemaan yhdestä hallitukseen pyrkivästä puolueesta.

Kaupallisen journalismin ongelma on, että lehti on myytävä kerta toisensa jälkeen tilaajalle. Jos ei muuten niin ainakin vuositilauksen muodossa. Ihmiset haluavat maksaa vain itseään kiinnostavasta sisällöstä. Yhdysvalloissa paikallislehdet kertovat estoitta, minkäniminen kaveri se olikaan, joka viime yönä ajoi kännissä pitkin kylän raittia. Suomessa näin ei tehdä osin juridisista syistä, osin siksi, että toimittajat ovat tähän asti käyttäneet harkintaa.

Mutta mikäpä on se harkinta, jota puheenaihejournalismissa käytetään? Lähtökohtahan on, että lähes kaikesta ihmisiä kiinnostavasta pitäisi kirjoittaa.

Parhaimmillaan laatujournalismi avaa näköaloja, auttaa lukijaa, katsojaa tai kuuntelijaa hahmottamaan ympäröivää todellisuutta. Uutinen heikkoihin jäihin hukkuneista kertoo, että juuri nyt ei kannata mennä järven jäälle. Uutinen muuttuvasta avoliittolainsäädännöstä kertoo meille, että avoliitto rinnastetaan laissa pian monella tapaa avioliittoon.

Mutta mitäpä tekee kevyt juttu Jungnerin ja Matthesin suhteesta? Kaikessa kiinnostavuudessaan sehän tyydyttää vain uteliaisuuttamme. Ohhoh, tv-kuuluttaja ja YLE:n pääjohtaja ovat kimpassa, ajatteles!

Ajankohtaista mediakriittistä keskustelua ovat hämmentäneet mm. seuraavat kirjoittajat:

• Helsingin Sanomien päätoimittajan Reetta Meriläisen vastaus: Pikkurillin kynttä viedään
• Pauliina Grönholm: HS ja viihde, osa 2
• Kari Haakana: Juorunjakajalla
• Jyrki Lehtola: Vain yhden sivun tähden (Aamulehti, Sunnuntai Asiat)
• Jari Lindholm: Hesari ja viihde: näin se tehdään; Hesari ja hömppä: keskustelu jatkuu
• Matti Lintulahti: Eriävä mielipide ajankohtaiseen mediakritiikkiin