Tästä alkaa printtimedian muodonmuutos: Taloussanomat pani lehtensä verkkoon jo aikaisemmin ja nyt Jari Lindholm kertoo Guardianin ja The Los Angeles Timesin ilmoittaneen, että web on heidän tärkein uutiskanavansa tästä eteenpäin.

Jo aikaisemmin tanskalainen Politiken päivitti sivunsa näyttämään enemmän uutisaikakauslehdeltä, jonka sivujen laidoissa juoksee lyhyitä uutisia edellispäivältä. Politiken on muuten yksi Pohjoismaiden parhaista laatulehdistä, joten mistään poukkoilusta ei tuossakaan ole kyse, vaan harkitusta ratkaisusta.

Sanomalehti on kätevä uutisväline, jos on ollut muutaman päivän reissussa ja pitää tsekata, mitä maailmassa on sillä aikaa tapahtunut. Sen sijaan jos on jo edellisiltana katsonut tv-uutiset ja seurannut päivän aikana työkoneen ääressä webin uutistarjontaa, ei ole enää mitään syytä lukea samoja uutisia seuraavan päivän lehdestä.

Niinpä uskon, että sanomalehdelle jää jatkossa entistä tärkeämpänä roolina omien uutisten kaivaminen esiin sekä taustoittaminen.

Tässä murroksessa olisi ehkä syytä puhua laajemminkin journalistisesta sisällöstä. Minua häiritsee sekä lukijana että tekijänä se tosiasia, että runsaasta uutistarjonnasta huolimatta tiedotusvälineillä on vähän omia uutisia. Toimittajien pitäisi tarttua nyansseihin, kaivella asioita, kirjoittaa kiehtovista yksityiskohdista.

Tätä näet blogit tekevät koko ajan. Vaikka se on toki tärkeää, että kaikki keskeiset uutisvälineet kertovat miltei samoin sanoin, että George W. Bush on saapunut Guatemalaan (like I would care after all), silläkin on minusta merkitystä, että rovaniemeläispoliisi on jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä lähettänyt vahingossa arkaluontoista materiaalia tiedotusvälineille tai että ilmastonmuutoksesta saarnaava Al Gore kuluttaa itse asiassa aika paljon energiaa.

Toimittajien on kiireessä ja valtavien tyhjien palstamillimetrien äärellä helppo tehdä töitä samalla kaavalla kuin kaikki muutkin, siis samoista aiheista, samoilla äänenpainoilla, samoja haastateltavia ja näkökulmia hyödyntäen, mutta silti en lakkaa toivomasta, että tulevaisuudessa toimittajat keskittyisivät entistä enemmän tekemään omia uutisia eikä siteeraamaan kilpailijoita tai haastattelemalla niitä samoja naamoja joka kerta uudelleen ja uudelleen.

Että jospa…

• Susan Kurosen lehdistötilaisuuksissa ei olisi enää 50 toimittajan ja kuvaajan parvea vain siksi, että kaikki muutkin ovat siellä
• hallituksen budjettiriihen aikoihin Smolnan käytävillä ei parveilisi niin paljon toimettomia toimittajia raportoimassa suorassa lähetyksessä, että juuri nyt täällä ei tapahdu yhtään mitään
• sähköisissä medioissa uutislähetyksiä ei olisi joka tunti vain siksi, että niitä nyt vaan “pitää” olla joka tunti
• toimittajat muistaisivat kysyä entistä useammin miksi.