Eilen päättyi Nelosella ehdottomasti tv:n lähihistorian* paras sarja, The West Wing. Isolla budjetilla tehty tv-sarja oli erittäin oivaltavasti käsikirjoitettu, näytelty, ohjattu, lavastettu ja leikattu. Politiikan ammattilaisten mukaan sarjaan oli saatu aimo annos aitoa Valkoisen talon tunnelmaa, vaikkakin oikeasti presidentin arki ei ole yhtä vauhdikasta kuin tv-sarjassa.
Sarja päättyi kohtaukseen, jossa presidentti Jed Bartlet (Martin Sheen) lentää Air Force Onella kohti maatilaansa ja katselee mietteliäänä ulos ikkunasta. Hänen vaimonsa, Abbey Bartlet (Stockard Channing) kysyy Jediltä, mitä hän miettii. Jed vastaa: “Huomista”. Sarjan viimeiseksi kuvaksi jää ilmakuva auringonpaisteessa kylpevästä presidentin lentokoneesta.
West Wingin kaltaisia mestariteoksia ei televisiossa usein näe, ei edes Yhdysvalloissa. Sarjan luoneiden Aaron Sorkinin ja Thomas Schlammen töistä West Wing oli selvästi kirkkain tähti. Vaikka nopeadialogisista käsikirjoituksistaan tunnettu Sorkin käsitteli samaa valtiollista teemaa romanttisessa draamaelokuvassa The American President, se ei ikinä yltänyt West Wingin tasolle.
Schlamme toi West Wingiin tavaramerkikseen nousseen kuvaustyylin Walk and talk, jossa henkilöhahmot kävelevät lavasteissa ja puhuvat dialogia. Vaikka West Wingissä tekniikkaa käytettiin joka jakossa, samaa ideaa on hyödynnetty menestyksellä myös sarjoissa House ja Kova laki.
*) Lähihistoria kattaa tässä tapauksessa muistikuvat 1980-luvun alusta tähän päivään. Sitä edeltävästä elämästä ei ole omakohtaisia kokemuksia.
3 kommenttia artikkeliin “Maailman paras tv-sarja päätökseen”
OlliS kirjoittaa:
19.2.2007 klo 13.29David Bordwellillä oli napakka merkintä siitä, että walk and talk ei ole ihan täysin Schlammen keksintöä.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
19.2.2007 klo 13.52Wikipedian mukaan “Thomas Schlamme used the technique in Sports Night when working with Aaron Sorkin and adapted it from the typical wide-angle shot of that time to a a closer tight-angle shot, usually only encompassing the subject’s upper torsos”.
Schlamme ei siis suinkaan kehittänyt tekniikkaa, mutta jalosti sitä eteenpäin ja rupesi käyttämään sitä niin usein, että siitä tuli miehen tavaramerkki.
OlliS kirjoittaa:
19.2.2007 klo 14.53Joo, trademarkki kyllä, mutta että aiempia esimerkkejä löytyy. Bordwell mainitsee St. Elsewheren (mikä lie suomeksi?) ja Teho-osaston.
Jossain YouTubessa oli hieno pätkä, jossa parodioitiin walk & talkia. Now if I could just remember…
Kommentoi artikkelia