Sain postissa näytekappaleen Oulun Kaupunkilehti Tempoa. Jo heti kannesta näkee, että lehti ratsastaa vanhoilla ideoilla. Lehden sivut on täytetty jutuilla tunnetuista viihdeartisteista ja mukaan on yritetty haalia muutama näennäisen paikallinen juttu. Oulun tammikuun numerossa esiin nostetaan Oulun Kärppiä – aika ilmiselvä valinta.

Samanlaista lehtikonseptia on yritetty ennenkin – Tempo-lehdessä erityistä on kuitenkin se, että lehteä tehdään aikakauslehden formaattiin kiiltävälle paperille. Useimmiten kaupunkilehdet ovat olleet sanomalehtipaperille painettuja tabloideja.

Lehden keskiosassa on jonkinlainen tapahtumakalenteri. Tältä osin Tempo muistuttaa esimerkiksi Jyväskylässä vuosituhannen alussa ilmestynyttä Kurvi-lehteä. Ero Kurviin on kuitenkin selkeä: siinä missä Kurvissa julkaistiin journalistisesti hyvätasoisia juttuja, Tempo-lehden toimituksellinen sisältö koostuu pääosin tekstimainonnasta.

Kaikkein selvimmin lehden tason osoittaa kahden sivun juttu kokoomuksen kansanedustajasta Lyly Rajalasta. Teksti on kelvollista, mutta koko sivun kokoiseksi levitetty kuva on täysin epätarkka. Tästä voi päätellä, että tekijät eivät ole kovin ammattitaitoisia, sillä todelliset ammattilaiset kykenisivät kohtuulliseen tasoon jo heti ensimmäisestä numerosta lähtien. Ammattilaisille ei satu tuollaisia virheitä, mutta on selvää, että riskit huonoon jälkeen lisääntyvät, jos lehti ei palkkaa valokuvaajia työtä tekemään, vaan luottaa siihen, että toimittaja näppää pokkarilla jonkinlaisen kuvan, vähän sinne päin.

Tempo-lehden ulkoasu on hyvin sekava ja poukkoileva muutamia poikkeussivuja lukuunottamatta. Selkeää yhtenäistä linjaa ei ole, vaan kukin sivu on koristeltu erikseen kokoelmalla sekalaisia konsteja. Hämmästyttävää on, että lehden leipätekstin fontti on 8-9 pistettä ja varsin ohutta, mikä heikentää luettavuutta. Lisäksi joitakin juttuja on vaikea erottaa mainoksista.

Muutamaa ihan hyvin tehtyä kulttuurijuttua lukuunottamatta Tempossa parasta antia lienevät selkeä kansi sekä hallitusti ja taitaen toteutetut Elisan ja Manpowerin mainokset. Muu ilmoitusaineisto hukkuu sekavaan ulkoasuun.

Ensimmäisen numeron perusteella Tempo-lehdelle ei voi ennustaa pitkää ikää, sillä kevyt sisältö ja huolimaton toteutus eivät ole omiaan herättämään kiireisten mediakuluttajien huomiota. Mainoksia myydään lehden lukuarvolla, ei pelkillä levikkiluvuilla.

Tämän blogin kirjoittaja työskenteli freelancer-toimittajana ja -valokuvaajana Jyväskylässä ilmestyneessä Kurvi-lehdessä vuosina 2001-2002.