Havaintovihko - Tuomo Björkstenin blogi

Ajatuksia, havaintoja ja kommentteja siihen, mitä tuolla ulkona tapahtuu

Helppo ratkaisu kiistaan avioliittolaista

Olen seurannut hieman hämmentyneenä väittelyä tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Ensimmäisen ryhmän mielestä homojen oikeus mennä naimisiin on “luonnotonta”. Toisen ryhmän mielestä nykyinen laki on “kivikaudelta”. Halukkuutta ymmärtää toisen osapuolen ajatus- tai arvomaailmaa ei löydy.

Kiistaan on helppo ratkaisu. Poistetaan avioliittolaista sana “avioliitto”. Tehdään kaikista virallisista liitoista rekisteröityjä parisuhteita.

Jokainen voi sen jälkeen kutsua omaa rekisteröityä parisuhdettaan avioliitoksi, jos haluaa. Ei ole kuitenkaan pakko. Jos virallinen rekisteröinti tehdään maistraatissa, kukin pari voi silti järjestää vihkiseremonian kirkossa, jos haluaa. Kirkko voi myös itse päättää, kenet se vihkii alttarilla.

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ja kannattajat voivat määritellä tässä mallissa avioliiton käsitteen haluamallaan tavalla, koska se on irrotettu lakitekstistä ja on enää subjektiivinen ilmaisu.

Toisaalta osa niistä yhdessä asuvista heteropareista, jotka eivät halua avioon, saattavat rekisteröidä parisuhteensa, koska se ei ole enää “avioliitto”.

En silti usko, että Suomessa siirrytään ehdottamaani malliin, koska keskustelu avioliittolaista ei tarkalleen ottaen koske avioliittoja, vaan se on arvovaltataistelu, jossa osa porukasta yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni viimeisestä rippeestä konservatiivista Suomea ja toinen porukka ajattelee, että Suomen kivikautisuus tai modernisuus ratkeaa tällä yhdellä ainoalla lailla. Taitavatpa olla vähän hakoteillä molemmat ryhmät.

Previous

Tänään on viimeinen päiväni Aamulehdessä

Next

Sinivalkoinen valhe

11 Comments

  1. En ymmärrä.

    Jos vain vaihdat avioliiton nimen rekisteröidyksi parisuhteeksi, niin silloin meillä on kaksi sisällöltään erilaista lakia, jotka asettavat erilaiset parit edelleen keskenään eriarvoiseen asemaan.

    Tai jos muunnat kaikki avioliitot rekisteröidyiksi parisuhteiksi, niin se tarkoittaa, ettei millään parilla ole automaattista oikeutta yhteiseen sukunimeen* tai oikeutta yhteisadoptioon**?

    Eli ei tässä ole kyse niinkään lakien nimistä, vaan niiden sisällöistä. Kaksi erillistä ja erisisältöistä lakia on käytännössä syrjintää, vääntelitpä niiden nimiä miten tahansa. Avioliittolaista tarvitsee muuttaa vain 1 §:n alku (“Nainen ja mies…”) ja muut sukupuoleen viittaavat kohdat.

    * Laki rekisteröidystä parisuhteesta 9 §: “Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä”

    ** Adoptiolaki 9 §: “Muut kuin aviopuolisot eivät voi adoptoida yhdessä.”

    PS. Kuriositeettina mainittakoon myös, että avioliittoon vihitään erikoisluvalla myös alaikäisiä, mutta samaa sukupuolta olevilla ei ole mahdollisuutta edes anoa moista lupaa.

  2. Erkka Peitso nyt yrittää saada keskustelun kuulostamaan rationaalisemmalta kuin mitä se on. Vaikka lakien sisällöistäkin toki keskustellaan, niin iso merkitys on silti myös käsitteen “avioliitto” symboliarvolla. Ehdotus siitä, että koko käsite poistettaisiin lainsäädännöstä, on mielenkiintoinen. Mielestäni sitä olisi syytä ainakin harkita.

    Sen sijaan en ymmärrä tuota hinkua lisätä byrokratiaa ja juoksuttaa ihmisiä monessa eri paikassa. En näe mitään ongelmaa siinä, että papit voivat kirkollisen vihkimisen yhteydessä hoitaa myös asian valtiollisbyrokraattisen puolen. Eipä tarvitse vihkiparin käydä kuin yhdessä paikassa. Jos sitä pitää muuttaa, niin sitten on kysyttävä, että mikä siinä nykyisin ei toimi?

    Jos koetaan epätasa-arvoiseksi, että jonkin tahon, kuten kirkon, edustajat saavat hoitaa vihkimisbyrokratiaa, mutta jonkin toisen tahon eivät, niin tehdään vihkimisoikeudesta hygieniapassin kaltainen juttu. Ken haluaa vihkiä, suorittakoon sellaisen ja saakoon sitä kautta juridisen oikeuden suorittaa vihkimisiä. Papit suorittaisivat tuon koulutuksensa yhteydessä osana ammattinsa vaatimuksia. Sitten voisi vaikka perustaa vihkimisyrityksiä omine vihkimistiloineen. Tai pitopalveluemäntä voisi suorittaa vihkimisen juhlapaikalla, jos joku sellaista palvelua haluaisi.

  3. Jatkoin vielä blogissani pohdiskellen sellaista vaihtoehtoa, jossa olisi sekä avioliitto että rekisteröity parisuhde eri juridisina kategorioinaan, mutta molemmat olisivat sukupuolineutraaleja.

  4. Erkka: Kuten Niko tuossa kirjoitti, suurin kysymys koko keskustelussa on juuri sanan “avioliitto” symboliarvolla. Muutenhan tämä olisi vain lainsäädäntötekniikkaa.

    Ehdotukseni idea on siinä, että kaikki saisivat nykyisen avioliittolain edut, mutta avioliittoja ei kutsuttaisi enää laissa avioliitoiksi. Silloin kaikki osapuolet voittaisivat: kukin saisi ihan vapaasti päättää, mitä sana avioliitto tarkoittaa eikä siitä tarvitsisi enää käydä kiistaa eduskunnassa.

    Niko on oikeassa, että avioliittoon – tai siis rekisteröityyn parisuhteeseen – voisi muutoksenkin jälkeen ihan hyvin vihkiä sekä kirkossa että maistraatissa.

  5. Nikon blogissaan esittämä ehdotus on muuten hyvin mielenkiintoinen: avioliitto astetta vaativammaksi. 🙂

  6. En yritä saada keskustelua kuulostamaan rationaalisemmalta – asia on yksiselitteisen rationaalinen, ihmiset olkoon tahoillaan mitä mieltä hyvänsä.

    Jos joku pahoittaa mielensä siitä, että samaa sukupuolta olevat ovat avioliitossa, niin hyvä. Menettäköön yöunensa niin kauan kunnes hyväksyy ajatuksen ihmisten samanarvoisuudesta.

    Sanoin edellä hieman hassusti, olen toki samaa mieltä nimien symboliarvosta, mutta nimikikkailu tarkoittaisi sitä, että juridisesti kaikki olisi ok, mutta syrjintä siirtyisi yhä syvemmälle kulttuurisiin rakenteisiin, että esim. kirkossa käytännössä vihittäisiin edelleen “siihen oikeaan avioliittoon”.

    Tässä kohdassa tarpeeton nöyristely ei siis olisi lain muutostavoitteen mukaista.

    Ja jos kirkko ei suostu vihkimään homopareja, niin se ei ansaitse oikeutta vihkiä heteroparejakaan. Siirretään virallinen osuus maistraattiin maksoi mitä maksoi ja halukkaat pitäkööt millaiset rituaalit haluavat.

  7. Nikon esittämä ajatus kahdesta eritasoisesta laista on turha. Ei ole kenenkään etujen mukaista tehdä eroamisesta vaikeaa.

    Jos konservatiivit haluavat luoda itselleen juridisia insentiivejä, niin tehkööt sen mukaisen avioehdon.

  8. Erkka kirjoitti:

    Nimikikkailu tarkoittaisi sitä, että juridisesti kaikki olisi ok, mutta syrjintä siirtyisi yhä syvemmälle kulttuurisiin rakenteisiin, että esim. kirkossa käytännössä vihittäisiin edelleen “siihen oikeaan avioliittoon”.

    Erkka, vaikka kuinka haluaisit, et voi muuttaa muita ihmisiä. Se, että avioliittolaki muutetaan sukupuolineutraaliksi, ei muuta ihmisten käsityksiä homoseksuaaleista suuntaan tai toiseen.

    Jos syrjintää on, sitä on joka tapauksessa “kulttuurisissa rakenteissa” riippumatta siitä, mitä laissa lukee.

    Laki sukupuolineutraalista avioliitosta ei näytä etenevän eduskunnassa. Suhtaudun vähän skeptisesti siihen, eteneekö se edes kansalaisaloitteen kautta. Eduskunnassa lainsäädäntörakenteet on tehty sellaisiksi, että tällaiset kampanjat pysähtyvät helposti.

    Ehdotukseni avioliitto-sanan poistamisesta lakitekstistä perustuu ajatukseen, että siinä tilanteessa kaikki voittaisivat jotain.

    Mutta kuten kirjoitin, tässä on kuitenkin eniten kyse arvovallasta. “Liberaalit” yrittävät saada “konservatiivit” muuttamaan maailmankuvansa. Siinä on kyse samasta kuin yrittäisi puhaltaa metsää nurin.

  9. Ei minua kiinnosta mitä mieltä ihmiset ovat omissa oloissaan.

    En minä halua muuttaa ihmisiä tai heidän maailmankuvaansa, minä haluan muttaa lakia.

    Toki lakia muuttamalla arkipäiväistetään asioita ja sitä kautta muutetaan myös kulttuurisia rakenteita.

    Ymmärrän, että nimenmuutoskikkailu tuntuu nokkelalta, mutta se ei valitettavasti ole sitä 🙂

  10. Ranskassa on käytössä kaksi eritasoista liittoa jo nykyisin. Avioliitto ei siellä ole mahdollista samasukupuolisille pareille, mutta rekisteröityä parisuhdetta vastaava pacte civil de solidarité on mahdollinen sekä sama- että erisukupuolisille pareille. Valtaosa sen solmineista on erisukupuolisia, vaikka heille avioliittokin olisi mahdollinen.

    En näe estettä sille, miksi Suomessakin ei voisi olla kahta eri tasoa juridisissa parisuhteissa. Avioehtokaan kun ei tee mahdolliseksi tehdä eroa hankalammaksi (siis tehdä lupauksia kuolemaan saakka solmituista avioliitoista sitoviksi).

  11. Kerrotko vielä, miksi eroaminen pitäisi tehdä hankalammaksi? En ymmärrä kenen etua se palvelee?

Leave a Reply

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén