Keskisuomalaisessa julkaistiin tänä aamuna lehden urheilutoimittajan Ilkka Kulmalan ja Kirittärien entisen pelinjohtajan Armi Aholan väittely. Ahola ilmoitti hiljattain lopettavansa uransa mm. negatiivisen lehtikirjoittelun vuoksi.
Aholan kyllästyminen Keskisuomalaisen pesisjuttuihin on yllättävää. Onhan toki totta, että esimerkiksi taitelijoiden keskuudessa on aina suhtauduttu viileästi kriitikoihin ja mm. Helsingin Sanomia arvostellaan jatkuvasti “kulttuuriarvioiden monopolista”, varsinkin silloin, kun lehti sattuu kirjoittamaan ikävästi teoksesta, jota taitelija on tehnyt sydänverellään.
Aholan perusteet vaikuttavat joka tapauksessa kummallisilta.
“Jos kuitenkin verrataan Keskisuomalaisen kirjoittelun linjaa mihin muuhun paikallislehteen tahansa, eroaa se kotijoukkueen arvostelussa ‘edukseen’. Väitän myös, että kaikki muut paikallislehdet olisivat julkaisseet mestaruuden jälkeisellä viikolla positiivisia juttuja Pokaalin seikkailuista, jos se olisi heidän kotikonnuillaan liikkunut. Tätä myös Teille ehdotin, mutta eipä ole juttua näkynyt. Te sitä vastoin haluatte tehdä jutun minun negatiivisesta suhtautumisesta urheilujournalismiin. Eikö tämä jo kerro lehden linjasta jotain?”
Jotenkin tuntuu siltä, että Ahola toivoisi hampaattomia otteluselostuksia, joissa kerrotaan pelin lopputulos ja tärkeimmät vaiheet. Urheilujournalismi on Suomessa ollut iät ja ajat pahimmillaan hyvinkin tökeröä “fanittamista” tai pelkkää tulosten raportointia. Erityisen korostuneesti tämä on tullut esille kaupallisten tv-kanavien urheilu-uutisissa, joissa kohtuuttoman huomioarvon saavat lajit, joiden kanssa oma kanava on sattunut tekemään televisiointisopimuksen. Tapahtumat formularadalla eivät varmasti ole yhteiskunnallisessa tai edes urheilun mittakaavassa viikosta toiseen kaikkein tärkeimpiä uutisia, mutta silti F1 on aina saanut ylikorostuneen aseman MTV3:n urheilu-uutisissa. Keskisuomalaisen Ilkka Kulmalan mukaan kriittisyys urheilujournalismissa on lisääntymässä. Harmi vaan, että itse en ole vielä nähnyt selviä viitteitä siitä.
Ahola toteaa:
“Kun Hesari julkaisi naisten viimeistä finaalia edeltävänä maanantaina sovinistisen kolumnin, jossa vaadittiin ‘oikean pesäpallon’ näyttämistä televisiossa naisten pelien sijaan, meni superpesiksen päättäjiltä pupu pöksyyn ja YLE muutti sapluunaansa. Naisten ratkaiseva finaali siirrettiin alkamaan klo 12. Tämä ei ylittänyt Keskisuomalaisen uutiskynnystä, Etelä-Saimaa puolestaan julkaisi asiasta usean palstan jutun. Keskisuomalainen sen sijaan julkaisi kolumnin, jossa mestaruuden kerrottiin jo ratkenneen. Turha siis tulla ottelua seuraamaan. Onneksi jyväskyläläiset olivat toista mieltä, siitä kertoo 2511 hengen ennätysyleisö.”
Aholan mielestä lehtien pitäisi siis kyttäillä toistensa tekemisiä ja kritisoida eri lehdissä ilmestyneitä kolumneita. Mielestäni se ei ole kuitenkaan lehtien tehtävä. Mediakritiikkiä tarvitaan, mutta pois lapsellisuudet. Lisäksi on vähän erikoista, että paikallisen lehden (tai paikallislehden, kuten Ahola Keskisuomalaista nimittää) tulisi taustatiedoistaan huolimatta välttää kirjoittamasta mitään sellaista, joka saattaisi houkutella ihmisiä jättämään ottelun väliin. Jos lehti arvioi mestaruuden jo ratkenneen toisen joukkueen ylivoimaisuuden vuoksi, on se riippumatonta journalismia. Lehden ei tule edistää Kirittärien liiketoimintaa.
Milloinkahan näemme Metson ilmoittavan lopettavansa Jyväskylässä sijaitsevan tuotantolaitoksensa sen vuoksi, ettei Keskisuomalainen ole tarpeeksi kehunut yrityksen hyvää toimintaa?
13 kommenttia artikkeliin “Kirjoittakaa meistä nätisti, vaatii pesäpalloilija”
erkka kirjoittaa:
4.10.2006 klo 11.37Puhut paljon, mutta asiaa.
Kristian kirjoittaa:
4.10.2006 klo 23.22>>Naisten ratkaiseva finaali siirrettiin alkamaan klo 12. Tämä ei ylittänyt Keskisuomalaisen uutiskynnystä, Etelä-Saimaa puolestaan julkaisi asiasta usean palstan jutun.
>Aholan mielestä lehtien pitäisi siis kyttäillä toistensa tekemisiä ja kritisoida eri lehdissä ilmestyneitä kolumneita.
Jos jätetään rivien välistä lukeminen pois niin lienee täysin selvää että tuossa viitataan ensisijaisesti ottelun siirtämiseen eikä niinkään johonkin hesarin artikkeliin. Jonka tosin voi katsoa olevan alkusyy ottelun siirtämiselle ja jos ottelun siirto otetaan puheeksi niin välttämättä pitää mainita myös tästä hesarin artikkelin tekeleestä. Kts. http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/2006/09/16/urheilu/juttu3/sivu.html
Tuomo Björksten kirjoittaa:
4.10.2006 klo 23.44Kiitos Kristianille Etelä-Saimaan jutun kaivamisesta esiin.
Olen tehnyt töitä jutun kirjoittaneen Kaisa Juntusen kanssa. Hän on varmasti pätevä toimittaja. Ottaisin silti hieman skeptisen asenteen, jos “Pesä Ysien kakkosvalmentaja Timo Tikka kertoo varmana tietona, että Superpesis vaihtoi naisten otteluaikaa Niemisen kirjoituksen vuoksi”. Tällaista syy-seuraus-suhdetta on aika vaikea pelkän pesäpallovalmentajan haastattelun perusteella näyttää toteen, varsinkin kun YLE:stä asia kiistetään.
YLE:n päätös siirrättää pelin alkamisaikaa saattaa olla kummallinen ja keskustelu siitä on tietysti oikeutettua. Näkisin kuitenkin, että asialla on hyvin vähän uutisarvoa sinänsä. Keskustelun käyminen sopisi paremmin lehtien mielipideaineistoon. Jos siis olisin päällikkönä sanomalehden urheiluosastossa, saattaisin hyvinkin tiputtaa aiheen pois uutissivuilta.
Armi Ahola kirjoittaa:
5.10.2006 klo 9.24Ensiksi Tuomo Björkstenille kiitoksia väittelymme saamasta julkisuudesta blogissasi. Harmi vaan että tulkinta on mennyt – tarkoituksella tai vahingossa – pahasti pieleen…
Ainoa ehto, mitä tuolle väittelyn julkaisemiselle vaadin oli se, että haluan itse kirjoittaa omat lausuntoni. Näin toivoin varmistavani sen, että ne edes joidenkin ihmisten osalta voitaisiin ymmärtää oikein. Mutta pieleen näköjään meni – ainakin tässä tapauksessa.
Oletan tietysti, että Tuomo Björksten on lukenut Keskisuomalaisen urheilujuttuja ja pystyy näin ottamaan kantaa siihen, ovatko ne pääsääntöisesti mollivoittoisia. Enkä puhu pelkästään pesäpallosta, jonka senkin yritin väittelyssä kertoa.
Mutta sitten itse tulkintavirheisiin. Minä en toivo “hampaattomia otteluselostuksia”, eikä mielestäni se, että selostuksista selviää lopputulos ja kulminaatiopisteet ei tee jutusta sellaista. En vaadi, ettei urheilusuorituksia saa arvostella, saa toki. Kritiikki on aina paikallaan, kunhan toimittajalla on tarpeeksi lajituntemusta, että hän tähän pystyy. Pelkkä “minun mielestäni ottelu oli tylsä”, ei kyllä paljon ammattitaitoa vaadi.
Toiseksi, minä en odota lehtien kyttäilevän toisten kolumneja. Arvostelin sitä, että naisten superpesiksen finaaliin siirto poikkeuksellisesti kello kahdeksitoista ei ylittänyt Keskisuomalaisen uutiskynnystä. Ottelu oli kuitenkin Jyväskyläläisille iso juttu, siitä kertoo yli 2500 katsojaa. En odota Keskisuomalaisen markkinoivan Kirittäriä tai mitään muutakaan urheilujoukkuetta, mutta riippumaton journalismi, eikö sen pitäisi perustua faktoihin ei toimittajan omiin intresseihin.
Paljon on viime aikoina kylillä selkääntaputtelijoita löytynyt, mutta harva vaan itse uskaltaa sanoa, mitä mieltä on eri lehtien artikkeleista tai toimittajien ammattitaidosta. Ja kyllä Tuomo Björksteninkin jutusta valitettavasti sen kuvan saa, että toimittajat ovat ainoa ammattiryhmä, jonka työn kriittinen arvointi on kiellettyä.
Parin viikon aikana olen kuitenkin huomaavinani pienen muutoksen Keskisuomalaisen juttujen tasossa – ja hyvä niin.
Mukavaa syksyn jatkoa,
-Ara
Ei-hyväveli kirjoittaa:
5.10.2006 klo 9.24Hmmm, toimittaja puolustaa toimittajaa. Tämäpä yllätys
Fakta on, että Keskisuomalaisen “otteluraportit” olivat välillä kovin outoja. Itse olen yleensä tottunut siihen, että otteluraportissa käy ilmi ottelun tapahtumat ja siitä selviää mihin ottelu ratkesi. Jutun lopussa voi sitten toimittaja käyttää omaa asiantuntemustaan/asiantuntemattomuuttaan analyysin muodossa.
Turhan usein vain jäi Keskisuomalaisen otteluraportista epäselväksi varsinaisesti ottelun tapahtumat, mutta selväksi tuli, että joko ottelu oli liian epätasainen, kun vastustaja oli huono (kirittäret ei siis ollut hyvä) tai sitten ottelu oli liian tasainen, kun kesti yli kaksi tuntia, eikä toimittajan herkät pakarat tykänneet siitä istumisesta.
Samasta asiasta voi kirjoittaa monesta näkökulmasta, Keskisuomalaisen toimitus tykkäsi usein valita sen negatiivisimman.
Aholan huoli Keskisuomalaisen valumisesta iltapäivälehtijournalismiin oli täysin aiheellinen. Lehdessä on usein nähty jokseen erikoista otsikointi jutuissa ja muistanpa lehdestä ihan lähivuosilta täysin Seiskan kriteerit täyttävän jutun Matti Nykäsestäkin.
Mutta älkää antako lukijoiden häiritä, taputelkaa vain jatkossakin toisianne selkään, silleen söpösti kuin toimittaja toimittajaa.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
5.10.2006 klo 9.49Mukava huomata, että asia herättää keskustelua myös tässä blogissa. Kiitoksia Armi Aholalle ja nimimerkille “Ei-hyväveli” kommenteista.
Keskisuomalaisen ja Aholan väittely toki koskee lähinnä vain Keskisuomalaisen uutisia, mutta yritin tässä nostaa asiaa hieman yleisemmälle tasolle koskemaan urheilu-uutisointia yleensä.
En tahdo sinänsä puolustaa huonoja juttuja – jos niitä on ollut – mutta nähdäkseni juttujen kohteiden on usein vaikea tehdä objektiivista mediakritiikkiä, koska jutut koskevat heitä itseään.
Vertaan urheilujournalismia aina toiseen erikoisalueeseen, talousjournalismiin. Pääsääntöisesti suurten lehtien laadukkaaksi arvioitu talousuutisointi on yhtiöiden menestyksen arviointia ja usein myös kritiikkiä yritysten toimintaa kohtaan. Toimittajan (ja toivottavasti myös lukijan) näkökulmasta yltiöpositiiviset “firma Y tekee laadukkaita hilavitkuttimia Saarijärvellä” on puhdasta tekstimainontaa.
Urheilujournalismissa sen sijaan ei ole koskaan nähty ongelmaksi hehkuttaa tapahtumia fanin tavoin tai heittäytyä urheilijan “kaveriksi”. Toimittaja ei tv:n urheiluohjelmissa useinkaan tyydy vain kysymään urheilijalta kommentteja, vaan tyyliin kuuluu harmitella epäonnistumisia urheilijan rinnalla ja iloita menestymisestä.
Ymmärrän kyllä, että tässä on kaksi eri genreä. Kun urheilu-uutiset otettiin mukaan lehtiin ja radioon 1900-luvun alussa, tyyli oli alusta asti enemmän eläytyvä kuin perinteisen journalismin mukaisesti kriittinen.
En silti pane pahakseni, jos kriittisyyttä esiintyy. En osaa arvioida, tekeekö Keskisuomalainen sen hyvin vai huonosti, mutta joka tapauksessa kriittisyys noin yleisesti on lukijan palvelemista.
Seppo Rehunen kirjoittaa:
5.10.2006 klo 15.14On ilahduttavaa, että urheilujournalismista käydään asiallista keskustelua. Paljolti saamme keskustelun virittämisestä kiittää itsensä rohkeasti likoon laittanutta urheilun kokenutta toimijaa, Armi Aholaa. Armi Aholan perustelut keskustelun nostattamiselle ovat vankat, enkä havaitse niissä juuri lainkaan henkilökohtaisuutta – päinvastoin.
Enemmän kuin toivottavaa on, että tiedotusvälineiden toimituksissa otetaan itseä niskasta kiinni ja aletaan edellyttää urheilutoimituksilta tervettä kriittisyyttä, sitoutumattomuutta ja riippumattomuutta. Uutisoinnin soisi oleva tosiasiohin pohjautuvaa, eikä toimittajan henkilökohtainen fanitus tai antipatia saa saada jatkuvaa yliotetta. Ei liene liikaa vaadittu.
Toive urheilutoimistusten riippumattomuudesta ja sitoutumattomuudesta lienee idealistinen. Maakuntakeskuksissa lehtien toimittajilla on erilaisia yhteyksiä paikalliseen urheiluun: he voivat olla johtokunnan jäseniä, lapset harrastavat tietyä lajia, sukulaisuussuhteet vaikuttavat.
Ongelmallisimpia ovat urheilutoimittajien tai peräti toimituksen esimiehen taloudelliset sidokset urheilun toimijoihin. On inhimillistä, mutta ei hyväksyttävää, että kirjoitusten henkeen vaikuttavat mahdollisuus kirjoittaa korvauksesta seuran historiikki tai olla peräti seuran tiedottaja oman toimen ohella. Normaalielämässä tällaiset sidokset edellyttäisivät jääviyttä kirjoittaa päivittäin omastaan, mutta urheilutoimituksissa jääviys taitaa olla tuntematon käsite.
Armi Ahola kirjoittaa:
5.10.2006 klo 20.32Kiitos Seppo
Haluan vielä hiukan jatkaa tätä keskustelua, kun se ainakin vielä tällä palstalla on pysynyt asiallisena.
Oikeastaan minua kiinnostaisi tietää miten Tuomo Björkstenin toimittajana perustelisit kirjoittamasi väitteen (joka oikeastaan kokoaa hyvin yhteen koko ongeman),
“Jos lehti arvioi mestaruuden jo ratkenneen toisen joukkueen ylivoimaisuuden vuoksi, on se riippumatonta journalismia”.
kun faktat ovat: ottelutilanne on 2-2, siis molemmat joukkueet ovat voittaneet kaksi peliä ja mestaruus siirtyy viidenteen ja ratkaisevaan otteluun. Tilanne on siis tiukin mahdollinen.
Miten ihmeessä mikään lehti voi arvioda, että mestaruus on jo ratkennut? Mitkä voivat olla ne mainitsemasi taustatiedot? Mikä ylivoimaisuus? Mihin tämä arvio perustuu tai varmasti oikeampi kysymys on, mikä on tämän “riippumattoman journalismin” tai “riippumattoman toimittajan” tavoite?
Savonsanomat, Ilkka tai vaikkapa Kainuunsanomat olisivat vuorenvarmasti nähneet tilanteen toisin: “Nyt tämän kaupungin joukkueella on mahdollisuus ratkaista mestaruus kotikentällään”.
Ja tämä on vain yksi esimerkki. Ja todellakin puhun pesisjutuista sen takia, että niitä eniten luen ja niistä jotain ymmärrän, mutta kyse on ylipäätään koko lehden linjasta – antipatiasta tai fanituksesta niin kuin Seppo Rehunen asian osuvasti ilmaisi.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
5.10.2006 klo 21.05Armi, olen täysin maallikko pesäpallossa, joten en osaa arvioida finaalisarjan kehittymistä tai viimeisen ratkaisevan finaalin urheilullisia asetelmia. En ole myöskään lukenut tuota alkuperäistä juttua, johon viittasit Keskisuomalaisen julkaisemassa väittelyjutussa.
Tein kuitenkin tulkintani siitä, mitä kirjoitit: “Keskisuomalainen sen sijaan julkaisi kolumnin, jossa mestaruuden kerrottiin jo ratkenneen. Turha siis tulla ottelua seuraamaan. Onneksi jyväskyläläiset olivat toista mieltä, siitä kertoo 2511 hengen ennätysyleisö.”
Pidät siis ongelmana, että Keskisuomalaisen arvion perusteella ottelua ei kannattaisi tulla katsomaan. Iloitsit, että 2511 ihmistä oli asiasta eri mieltä. Sanot tuossa edellä myös, että muut lehdet olisivat suorastaan hehkuttaneet ottelun jännittävää asetelmaa. Tulkitsen kuitenkin sinun olevan lopulta eniten harmissasi siitä, että Keskisuomalaisen kolumni olisi voinut vähentää ottelun yleisömäärää. Pienentynyt yleisömäärä olisi ollut suoraan pois ottelun järjestäjien, eli teidän työnantajanne pussista. Korjaa, jos tämä tulkinta on osittain tai täysin virheellinen.
Joka tapauksessa, koska riippumaton lehdistön ei tulisi olla yhdenkään intressiryhmän yksipuolinen äänitorvi, minun mielestäni on journalistisesti täysin epäolennaista, millainen vaikutus jutulla on esimerkiksi juuri ottelun yleisömäärään.
Harrastan itse luontokuvausta. Kuvitellaan, että mikä tahansa lehti julkaisisi kolumnin, jossa jyväskyläläiset luontokuvaajat tuomittaisiin aloittelijoiksi ja kuvien taso täysin surkeaksi. Olisin itsekin varmasti tällöin pahoillani asiasta enkä ehkä kovin ilolla suhtautuisi kolumnin kirjoittajaan.
Mutta jos ajatellaan tilannetta journalismin kannalta: eikö tällaisten juttujen julkaiseminen ole lehtien normaalia toimintaa? Kyse on useasti – myös pesäpallossa – näkemyseroista. Siten esimerkiksi arvio siitä, että ottelut ovat liian pitkiä, on perusteltu sitä taustaa vasten, että ottelut ovat paitsi liikuntatapahtumia, myös viihdettä yleisölle. Asettuessaan “viihteen kuluttajan” asemaan toimittaja voi arvioida ottelun liian pitkäksi.
Helsingin Sanomat kirjoitti syyskuun puolivälissä jääkiekkokauden käynnistyessä, että JYP jää tällä kaudella aivan sarjan hännille. Keskisuomalainen parahti aiheesta ja julkaisi kolumnin, jossa kummasteltiin Hesarin arviota. Ihmettelin Keskisuomalaisen parkaisua: kai Hesari voi kirjoittaa sellaisia arvioita kuin parhaaksi näkee. Ne eivät välttämättä ole oikeita – senhän näemme vasta, kun jääkiekkokausi on ohi – mutta ne ovat silti riippumatonta journalismia.
Mitä tulee sitten tähän motiivikysymykseen, useasti arvellaan, että toimittajilla on omia likaisia tavoitteita ikäviä juttuja kirjoittaessaan. Tutkivassa journalismissa motiivi on yleensä toimittajan omasta mielestä selvän epäkohdan tuominen julkisuuteen. Urheilujuttujen etukäteisarvioissa motiivi on varmasti keksiä urheilusivuille (jälleen toimittajien omasta mielestä) mielekästä sisältöä. Jollakin ne sivut on kuitenkin täytettävä, siispä tehdään etukäteisarvioita, jotka perustuvat toimittajien parhaaseen veikkaukseen joukkueiden senhetkisestä tilanteesta ja ottelun urheilullisesta asetelmasta. Osa toimittajista haluaa kirjoittaa reippaasti tai ehkä vähän provosoivastikin, jotta jutut olisivat kiinnostavia ja luettuja. Ei siinä sen kummempia motiiveja tarvita.
Ei-hyväveli kirjoittaa:
6.10.2006 klo 8.55Tuomo Björksten kirjoittaa:
“Joka tapauksessa, koska riippumaton lehdistön ei tulisi olla yhdenkään intressiryhmän yksipuolinen äänitorvi, minun mielestäni on journalistisesti täysin epäolennaista, millainen vaikutus jutulla on esimerkiksi juuri ottelun yleisömäärään.”
Ei tulisi olla ei. Ei perusteettomasti puolesta, mutta ei myöskään vastaan.
Seuraapa muuten Keskisuomalaisen linjaa MM-rallin suhteen. Lehden linja on selkeä, siitä uutisoidaan ja kerrotaan vain positiivisessa sävyssä. Mitä negatiivista ei lehti ralleista löydä – toisin kuin moni jyväskyläläinen. Uutisointi on siis kaukana puolueettomasta. Sama näkyy hieman lievempänä Jypin suhteen.
Tapaus Kettusesta en edes ala, sillä vaikka oikeuskin on todennut hänelle maksetun korvauksen perusteettomaksi niin saunakaverit Keskisuomalaisessa puolustavat ja hellivät Kettusta silmät ymmyrkäisinä ja kielet ruskeina.
Eli kirjoittamasi pätkä, jota tuossa lainasin on kaunis ja idealistinen ajatus, joka ei kuitenkaan reaalimaailmassa toteudu.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
6.10.2006 klo 9.14“Eli kirjoittamasi pätkä, jota tuossa lainasin on kaunis ja idealistinen ajatus, joka ei kuitenkaan reaalimaailmassa toteudu.”
Hyvät lehdet ovatkin sellaisia, jotka kykenevät pitämään kiinni tuosta riippumattomuuden periaatteesta jokaisella rintamalla. Ymmärrän kyllä, että ajatus on hyvin idealistinen, mutta en ole silti vielä menettänyt toivoani.
Armi Ahola kirjoittaa:
6.10.2006 klo 10.35Ei-hyväveli, olen kanssasi täysin samaa mieltä tuosta ralli-asiasta.
Siinä näkyy toimittajan toimittajan (Ari Mäntylä) innostus ja intohimo asiaan (mikä ei sinällää ole pahasta), mutta myös se, että näistä jutuista kritiikki puuttuu täysin. Ja palstatilaa irtoaa! Toimittaja kiertelee tutustumassa ulkomaiden rallipaikat etukäteen, mutta paikallisten joukkueiden vierasotteluista ei kunnon juttua irtoa.
Eli edeleen: toimittajan omat itressit määräävät mitä ja miten juttuja lehdessä kirjoitetaan.
En vaan viitsinyt tällä asialla härkkiä, kun aihe tuntuu olevan muutenkin vähän kuuma.
katja saari kirjoittaa:
18.10.2006 klo 16.02Mielestäni toimittajat voisivat kirjoittaa sellaisia kommentteja ( ja sellaiseen sävyyn) kunkin jutun henkilöistä, jotka he pystyisivät sanomaan asianosaisille (usein toimittajille tuntemattomia henkilöitä) ihan kahdestaan kahvillakin. Myös urheilijat ovat ihmisiä ja joukkueet koostuvat ihmisistä. Mielestäni joku rajaviiva menee siinä.
Kommentoi artikkelia