Tätä logiikkaa minä en ole koskaan ymmärtänyt.
- Lukija tilaa sanomalehden ja maksaa siitä lähes 300 euroa vuodessa.
- Lukija ottaa kuvan jostain uutistilanteesta ja lähettää sen sanomalehdelle.
- Sanomalehti nappaa kuvaan kaikki tekijänoikeudet ja maksaa siitä muutaman kympin, jos sitäkään. Usein kuvien oikeudet siirtyvät maksutta.
- Mainostuloilla elävä sanomalehti tekee kävijäennätyksen ja hihkuu saavutuksella.
Sanomalehden maksavat asiakkaat ovat siis osallistuneet vapaaehtoisesti ilman kelvollista korvausta merkittävään sisällöntuotantoon.
Miksi lukijat antavat itseään huiputettavan ihan vapaaehtoisesti?
12 kommenttia artikkeliin “Halvalla lähti”
Jus kirjoittaa:
12.8.2010 klo 17.10Miksi kuvista pitäisi maksaa enemmän kuin hinnan, jolla niitä saa? Paljonko itse maksaisit amatöörin kännykkäkuvasta? Jos korvaus on huono, miksi ihmiset silti kuvia lähettävät?
Entäs toi Facebook, sen sisältöhän on vain ja ainoastaan kävijöiden hauskoja tekstejä, linkkejä ja kuvia. FB tekee koko ajan valtavia käyttäjämääräennätyksiä. Käyttäjät hoitavat vapaaehtoisesti ja korvauksetta kaiken sisällöntuotannon. Miksi he antavat huiputtaa itseään?
Vai olisko kuitenkin niin, että kuvan lähettäminen ja lehteen saaminen on kivaa ja se kuvapalkkio on tässä hommassa ihan sivuseikka (paitsi työttömien freekuvaajien yhdistyksen mielestä)?
Tuomo Björksten kirjoittaa:
12.8.2010 klo 22.19Asiahan on niin, että markkinataloudessa jokainen hinnoittelee työnsä, kuten parhaaksi näkee. Esimerkiksi Helsingin Sanomilla on kuitenkin ällistyttävän huonot ehdot tarjota ihmisille, jotka lähettävät kuvia lehteen. Samat ihmiset saisivat kuvistaan paremmankin palkkion, kun vain pyytäisivät – näin ainakin merkittävien uutistapahtumien kohdalla.
Facebookia ja lehtiä ei voi oikein verrata, koska Facebookia voi käyttää ilmaiseksi ja sanomalehdistä maksetaan tilaushinta. Facebookissa sisältö tehdään itselle ja kavereille, lehdissä lahjaksi annettu valokuva on kaikkien tilaajien katsottavissa.
Tätä voi verrata vaikkapa kameran valmistamiseen. Kun kerran maksan omasta kamerastani, minä en todellakaan aio osallistua kameran tekemiseen.
ruupert kirjoittaa:
13.8.2010 klo 12.38“Sanomalehti nappaa kuvaan kaikki tekijänoikeudet ja maksaa siitä muutaman kympin, jos sitäkään.”
Ei sanomalehti nappaa tekijänoikeuksia. Esim. Hesarin Lukijoiden kuvat -sivulla sanotaan:
“Lähettäjä luovuttaa HS:lle materiaaliin vapaan ja ajallisesti rajoittamattoman käyttö- ja uudelleenjulkaisuoikeuden nykyisissä ja tulevissa jakelukanavissa ja käyttötarkoituksissa samoin kuin materiaalin edelleenluovutus- ja muunteluoikeuden. Tekijänoikeudet kuvaan jäävät sen lähettäjälle.”
Sinänsä olen samaa mieltä palkkioiden surkeudesta. Vähintäänkin pitäisi tehdä selkeämpi ero sille, julkaistaanko kuva lukijoiden kuvat -virrassa vai varsinaisten juttujen yhteydessä. Nyt kuvasta saa kunnon palkkion ainoastaan jos se julkaistaan paperilehdessä.
MH kirjoittaa:
13.8.2010 klo 14.31Mitä HS tarkoittaa? Tekijänoikeudet jakautuvat kahteen osaan eli taloudellisiin oikeuksiin ja moraalisiin oikeuksiin. Taloudelliset oikeudet tarkoittavat sitä, että vain tekijällä on oikeus määrtä työnsä käytöstä.
Moraalinen oikeus koostuu isyysoikeudesta ja respektioikeudesta. Isyysoikeus tarkoittaa, että tekijän nimi on hyvän tavan mukaisesti mainittava, kun teos julkaistaan tai esitetään. Respektio-oikeus taas liittyy teoksen muunteluun.
Teosta ei saa muuttaa tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla, eikä esittää tai julkaista sellaisessa yhteydessä, joka saattaisi loukata tekijän arvoa.
Toisin kuin taloudelliset oikeudet moraaliset oikeudet ovat luovuttamattomat. Tekijä ei voi siirtää moraalisia oikeuksiaan edes kokonaisluovutuksen yhteydessä.
Tarkoittaako HS vain tekijänoikeuden moraalisia oikeuksia? Joka tapauksessahan tekijä ei kykene enää yksinomaan määräämään työnsä käytöstä. Eli siis ainakin jotain (mikä osa?) tekijänoikeuksien taloudellisesta osasta luovutetaan.
Ja niitä tekijänoikeuden moraalisia oikeuksia ei edes voi luovuttaa (paitsi joissain poikkeustapauksissa).
Missään tapauksessa tekijänoikeudet eivät kokonaisuudessaan säily tekijällä, tämä on aivan selvä.
Ken Ajaa kirjoittaa:
13.8.2010 klo 20.38MH kirjoitti “Missään tapauksessa tekijänoikeudet eivät kokonaisuudessaan säily tekijällä, tämä on aivan selvä.”
Kun/jos näin on, eikö asiaa voisi ratkaisuttaa jossain instanssissa, jos asia on päinvastoin kuin HS väittää. Mutta kuka tässä olisi kantaja? Varmaankaan kukaan yksityinen ei halua lähteä ajamaan asiaa. Entä markkinatuomioistuin tai JSN, ei taida olla aivan niidenkään alaa? Ja sittenhän on vielä selvitettävä onko lehteen lähetetty kännykkäkuva ‘teos’, jotta se kuuluisi tekijänoikeuslain piiriin, vai?
Tuomo Björksten kirjoittaa:
14.8.2010 klo 0.42En ollut huomannutkaan, että HS:n sopimusehdoissa tekijänoikeus jää kuvaajalle. Erittäin hyvä. Se, että kuvaaja luovuttaa vapaat julkaisuoikeudet HS:lle, on aika normaali käytäntö lehtialalla.
Tässä on keskusteltu siitä, mitä kuvaajalle jää, kun vapaa julkaisuoikeus kuitenkin siirtyy Sanoma-konsernille. Kuvaajalle jää mahdollisuus käyttää kuvaa omissa tarkoituksissaan ja myydä sitä eteenpäin kenelle tahtoo. Minusta tämä oikeus on aika merkittävä eikä sitä pitäisikään koskaan luovuttaa eteenpäin kenellekään.
Minä en itse anna omiin kuviini edes vapaita jälleenluovutusoikeuksia kenellekään. Vapaasta käyttöoikeudesta voidaan keskustella sopivan muhkeaa korvausta vastaan. Poikkeuksena tietenkin leipätyössä lehtitalossa ottamani kuvat, joiden tekijänoikeus on jo valmiiksi työnantajalla.
MH kirjoittaa:
14.8.2010 klo 6.36Tarkoittaako Hesari taloudellisia vai moraalisia oikeuksia? “Tekijänoikeudet kuvaan jäävät sen lähettäjälle”.
Mutta juurihan kuvan lähettäjä antoi Hesarille materiaaliin vapaat oikeudet. Taloudelliset oikeudet tarkoittavat sitä, että vain tekijällä on oikeus määrätä työnsä käytöstä. Näinhän ei enää ole, kun HS voi tehdä kuvalle, mitä haluaa.
Jos ruvetaan hiusta halkomaan, kumpi on vahvempi?
A.) Se, että HS:n mukaan “Tekijänoikeudet kuvaan jäävät sen lähettäjälle” = “Taloudelliset oikeudet tarkoittavat sitä, että vain tekijällä on oikeus määrätä työnsä käytöstä.”
B.) Vai se, että “Lähettäjä luovuttaa HS:lle materiaaliin vapaan ja ajallisesti rajoittamattoman käyttö- ja uudelleenjulkaisuoikeuden nykyisissä ja tulevissa jakelukanavissa ja käyttötarkoituksissa samoin kuin materiaalin edelleenluovutus- ja muunteluoikeuden.”
C.) Edelleen on mahdollista, että Hesari tarkoittaa vain moraalisia oikeuksia (joita ei muutenkaan voi kuin poikkeustapauksissa luovuttaa).
Jore Puusa kirjoittaa:
17.8.2010 klo 19.05Poikkeuksena tietenkin leipätyössä lehtitalossa ottamani kuvat, joiden tekijänoikeus on jo valmiiksi työnantajalla.
——
Käsitinkö oikein, että olit toimittaja??
Et tai todella kuvaa itse juttujasi?
Tiedäthän hyvin mitä se merkitsee kuvaajien työllistymiselle?
Tuomo Björksten kirjoittaa:
17.8.2010 klo 19.17Kyllä, Jore Puusa, kuvaan juttujani silloin tällöin, koska osaan sekä kuvata että kirjoittaa. Kuvaan ilolla, rakkaudesta lajiin. Minulle myös maksetaan siitä tuntuvasti yli työehtosopimuksen.
Jore Puusa kirjoittaa:
17.8.2010 klo 22.07Entä jos kaikki kuvaajat alkaisivat kirjoittaa ja sinullekin sanottaisiin ettei tekstejäsi enää tarvita.
Asenteesi ammattilehtikuvaajia ja nuoria vastavalmistuvia kohtaan on törkeän moraaliton.
Vaikka osaan kirjoittaa ja hyvin, ei minulle tulisi mieleenkään kirjoittaa lehtiin. Se veisi yhden nuoren toimittajan duunin. Sinua kiinnostaa siis sinä, ei nuorten työllistyminen.
Erkka Piirainen kirjoittaa:
24.8.2010 klo 19.49Siinähän kesti pidempään kuin odotinkaan; 6 vuorokautta, 6 tuntia ja 23 minuuttia.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
24.8.2010 klo 20.09Kommentoi artikkelia