Helsinki aikoo karsia palveluverkkoaan lakkauttamalla muun muassa kouluja ja terveyskeskuksia. Se on asukkaiden mielestä aivan hirveän törkeää, samoin esimerkiksi Jari Lindholmin mielestä, joka on listannut blogiinsa kaikki ne poliitikot ja heidän yhteystietonsa, jotka kannattavat palveluverkon supistamista.
Keskustelu tuntuu jotenkin tutulta. Tampereellakin karsitaan kouluverkkoa, mikä sai kaupunkilaiset takajaloilleen. Samaan tapaan toimitaan myös Loimaalla.
En tunne budjettien taustoja, en edes Tampereen osalta, kun en kirjoita kunnallisasioista. Kumminkin näin maalaisjärjellä ajatellen ja sen perusteella, mitä lehdestä olen lukenut, voi arvioida, että kun rahat ovat loppu, jotain pitää tehdä.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, isossa kaupungissa esimerkiksi koulujen oppilasmäärät voivat vaihdella kovastikin kaupunginosasta toiseen. Toisaalla on tyhjää, toisaalla taas täyttä. Helsinki tai Tampere eivät voi myöskään päästää itseään konkurssiin, vaikka verotulot ovat tippuneet roimasti laman myötä. Siinä mellakassa on pakko tehdä ikäviäkin ratkaisuja.
Tai hei, eipä tarvitse sittenkään. Mitäs jos nostetaan kaikkien veroja vaikka viisi prosenttiyksikköä ylöspäin?
11 kommenttia artikkeliin “Kun rahat loppuvat”
Jari Lindholm kirjoittaa:
8.12.2009 klo 12.25Rahat loppuvat? Helsingiltä? You gotta be kiddin’ me. Paljonkos se designpääkaupunkiviritys taas maksaakaan? Veikkaan, että suurin osa pääkaupunkilaisista mieluummin ottaisi lapsilleen koulun.
Ei kannata Tuomo uskoa kaikkea mitä lehdestä lukee:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/koulusaastot-helsinki-suoristeli-tilastoja-lasten-maara-kasvaakin
Sivumennen sanoen, Helsinki suunnittelee lakkauttavansa kouluja monilla alueilla, joille koululapsia on tulossa ennätysmäärä lisää.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
8.12.2009 klo 12.52Pari huomiota, Jari.
Lakkautuslistan ensisijainen tavoite on lyödä keskusteluun niin kova lista, että kun siitä tehdään pari kompromissia, lopullinen lista vastaa alkuperäisen listan laatineiden toiveita. Näin tehdään Tampereellakin. Kun pyytää kaksi, saa neuvotteluiden jälkeen yhden, mutta jos pyytää yhden, ei saa yhtään.
Toinen huomio: miksi luulet, että virkamiehet ja poliitikot ovat lakkauttamassa päiväkoteja ja kouluja? Ihan silkkaa ilkeyttään? Jokaiselle poliitikolle palvelujen leikkaaminen on niin huonoa PR:ää, ettei siihen kukaan ihan huvikseen ryhdy.
Jari Lindholm kirjoittaa:
8.12.2009 klo 12.59Tuomo, eivät poliitikot ole vielä lakkauttamassa mitään, vaan ainoastaan virkamiehet. Listat ovat ihan fine, mutta jos perustelut ovat sitä luokkaa kuin Jarnilalla (siis suomeksi sanottuna valetta), kuntalaisena ei voi kuin huolestua. Median tehtävänä on paitsi tuoda kulissien takaiset, satojatuhansia ihmisiä koskevat leikkauspohdinnat julkisuuteen, kuten me teimme (säästölistan voi ladata SK:n nettisivuilta) myös antaa leikkajille kasvot, kuten minä tein. Avoimuus ennen kaikkea. Eikä byrokraattien saa antaa esittää mitä tahansa väitteitä ilman että toimittajat tarkistavat niiden todenperäisyyden.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
8.12.2009 klo 13.23Asian avoin käsittely julkisuudessa on hyvin perusteltua. En tietenkään tuomitse sitä.
Mietin vain, että kumpaa leikkaajien kasvojen julkaiseminen itse asiassa on, tiedonvälitystä vai populismia? Tasapuolisuuden vuoksi olisi varmaan hyvä julkaista poliitikkojen kuvia silloinkin, kun he tekevät yleisesti tuettuja ja hyväksyttyjä päätöksiä.
Suuret lehdet julkaisevat usein eduskunnan päätösten kohdalla karttoja, joista näkee eri edustajien äänestyskäyttäytymisen. Koska niin tehdään usein ja hyvin kirjavien päätösten kohdalla, on menettely rehellinen ja tasapuolinen.
Siinä olet kyllä oikeassa, että design-pääkaupunkiprojekteja ei kannattaisi toteuttaa lama-aikana, samoin kuin Tampereella kannattaisi käyttää uuden parkkihallin rakentamiseen varatut rahat palveluihin ja rakentaa se halli sitten, kun on taas nousukausi ja varaa enemmän.
Jari Lindholm kirjoittaa:
8.12.2009 klo 13.39Julkaisin tiedot ja kuvat blogissani, en uutisjutussa. Populismi on mielipidekirjoituksessa varsin sallittua jopa Journalistin ohjeiden mukaan.
Jari Lindholm kirjoittaa:
8.12.2009 klo 14.02Ai niin: minkä ihmeen “laman”?? Ei Suomessa ole millään mittarilla ollut lamaa. Ja nyt se taantumakin on jo ohi:
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/12/talouden_ruma_syoksy_on_kaantynyt_nousuksi_1248253.html?origin=rss
Tarkkuutta termeihin, Tuomo.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
8.12.2009 klo 14.36Heh, kirjoitin joskus viime syksynä jutun, jossa kysyin ekonomisteilta, pitäisikö talouden notkahdusta kutsua taantumaksi vai lamaksi. Vähemmistö puhui silloin lamasta. Itse olen käyttänyt arkipuheessa ja joskus lehdessäkin sanaa “lama”, koska se on lyhyt, kuvaava ja napakka.
Jari Lindholm kirjoittaa:
8.12.2009 klo 14.53Niin, mutta se ei pidä paikkansa. Ja veikkaan, että tämän pienen notkahduksen kutsuminen lamaksi kuulostaa melko dorkalta niiden korvissa, jotka menettivät kaiken sen edellisen, todellisen laman aikana.
Maija Aalto kirjoittaa:
8.12.2009 klo 15.45Minusta nimenomaan kiisteltyjen päätösten kohdalla on journalistisesti perusteltua kertoa äänestäjille kuka päättäjistä on mitäkin mieltä. Ja ylipäätään lietsoa keskustelua valmisteluvaiheessa, eikä vasta sitten, kun päätöksiä jo nuijitaan pöytään. Näin ainakin, jos näkee journalismilla joitain tehtäviä yhteiskunnassa myös demokratian kannalta. Eikä minusta kasvogallerian julkaiseminen muutu populistiseksi vain siksi, että ihmisiä kerrankin kiinnostaa.
Mitähän muuten sitten olisivat tuollaiset “yleisesti tuetut ja hyväksytyt päätökset”, joiden kohdalla julkaiseminen olisi Tuomo mielestäsi paikallaan?
Mitä itse asiaan tulee, silloinkin kun säästäminen on ehdottoman pakollista, kyse on arvovalinnoista. Ovatko lähipalvelut sittenkään se paikka, mistä kannattaa karsia? Lapsilta ja nuorilta säästäminen tuppaa kostautumaan myöhemmin. Tässä asiassa ehkä jo aika pian; monilla Helsingin alueilla päiväkodit jo pullistelevat, kun syntyvyys on ollut kovassa kasvussa pari vuotta. Kyllä se tungos sieltä taas kouluihinkin palaa. Ja kyllä, ottaisin mieluummin veroäyrin korotuksen kuin karsisin kirjastoverkkoa. Tai jättäisin sen keskustakirjaston rakentamatta, jos olisi pakko, mieluummin kuin veisin pikkukoululaisilta sivukirjaston.
Objektiivinen en tosin tässä väitä olevani, omalta alueeltani uhattuna ovat koulujen lisäksi terveyskeskus ja kaksi lähintä kirjastoa. Laitoinkin jo kaupunginvaltuutetuille postia, ja kehotan samaan muitakin. Olen myös kovin kiitollinen sille facebook-aktiiville, joka säästi tässäkin asiassa vaivojani ja oli jo etsinyt yhteystiedot valmiiksi.
Tuomo Björksten kirjoittaa:
8.12.2009 klo 23.36Maija: En tunne tarkalleen Helsingin sisäpolitiikkaa, mutta täällä Tampereella valtuusto lisäsi taannoin palvelumenoja hitusen. Siis aivan hitusen, mutta lisäsi kumminkin. Se oli pieni hyvä uutinen. Jos Helsingissä sattuisi jotain samanlaista, suosittelisitko naamagallerian julkaisemista? Vai onko niin, että tarkoitus onkin vain osoittaa, että nämä ja nuo vievät meiltä kirjastot ja koulut, mikä on sikäli harhaanjohtavaa, että kuka tahansa päättävässä asemassa oleva ihminen saattaisi päätyä samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa samanlaiseen ratkaisuun.
Kannatan muuten journalismia demokratian edistäjänä. Asioista nimenomaan pitää puhua valmisteluvaiheessa. Siksi on hyvä, että Helsingin Sanomat nosti leikkauslistan julkisuuteen ja Suomen Kuvalehti jatkaa aihetta.
Mutta: jos tämä keskustelu menee nimby-linjalle, ollaan väärällä polulla. Siis tähän tyyliin: lakkauttakaa kirjastot, mutta älkää viekö minun lähikirjastoani. Tai: älkää lakkauttako mitään kirjastoja, mutta viekää poliitikkojen kokouspalkkiot (taloudellisesti pisara Itämeressä).
Tuomo Björksten kirjoittaa:
11.12.2009 klo 21.49No niin, nyt tuosta Jarin listasta piti vetää ainakin yksi nimi yli. Taitaa muutenkin koko lakkauslista kaatua sellaisena kuin se nyt on kirjoitettu. Tilalle tullee uusi lakkautus- tai säästölista, josta ei kohuta enää ihan niin paljon kuin tästä ensimmäisestä versiosta.
Kommentoi artikkelia