29.

marraskuuta 2009

Miksi nimet lihavoidaan?

Julkaistu klo 14:43

Olen tänään pohtinut vakavaa journalistista kysymystä: miksi lehdissä lihavoidaan nimet? Käytäntö on ollut tavalla tai toisella voimassa jo vuosikymmenet. Entisaikaan nimet kirjoitettiin t ä l l ä tavalla. Mistä käytäntö alun perin tulee? Tietääkö joku?

  

9 kommenttia artikkeliin “Miksi nimet lihavoidaan?”

Olli Sulopuisto kirjoittaa:

29.11.2009 klo 16.51

Eiköhän se ihan silmäiltävyyden lisäämiseksi ole kehitelty. Sama homma teosten kursivoinnin kanssa.


Tuomo Björksten kirjoittaa:

29.11.2009 klo 17.16

Jos kyse on silmäiltävyydestä, miksi nimet lihavoidaan tekstissä vain kerran? Teokset kursivoidaan usein joka kerta.


Juho Makkonen kirjoittaa:

29.11.2009 klo 18.52

Kun nimi lihavoidaan ensimmäisen kerran, on helppoa löytää pitkän tekstin seasta, milloin jostakusta henkilöstä puhutaan ensimmäisen kerran. Tällä logiikalla tietysti teosten nimetkin pitäisi kursivoida vain kerran, mutta toisaalta teoksen nimeä ei aina ole yhtä helppo erottaa tekstistä kuin ihmisen nimeä, joten kenties selvyyden vuoksi ne kursivoidaan usein jokaisella maininnalla. Mutua toki kaikki tämä.


Touko kirjoittaa:

29.11.2009 klo 19.22

Olen miettinyt samaa. Olisi myös kiinnostavaa tietää, onko kyseessä vain suomalainen käytäntö. Britannian lehdistö, esimerkiksi, ei lihavoi nimiä.

Sama on muuten mietityttänyt ingressin suhteen. Ingressi on erottamaton osa suomalaista aikakauslehti- ja feature-juttua, mutta sitä ei englanninkielisessä lehdistössä juuri harrasteta, ainakaan samassa muodossa…


Olli Sulopuisto kirjoittaa:

30.11.2009 klo 11.09

Oma suosikkini lihavointijärjettömyydestä on se, että esim. populaarimusiikista kirjoittaessa omalla nimellään esiintyvät tyypit (Ville Leinonen) lihavoidaan, mutta mites tehdään kun on bändin nimi perässä (Ville Leinonen & Valumo)?

Ai mitä? Ai että tässäkin olisi kyse vain jostain ikiaikaisesta perinteestä, jota tiedotusvälineissä uusinnetaan miettimättä hirveästi sen logiikkaa. En saata uskoa moista parjausta!

****

Apropoo: mites ruotsalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset? Olettaisin kahden ensimmäisen vaikuttaneen suomalaisiin tapoihin aika vahvasti 1800- ja 1900-luvuilla.


PA kirjoittaa:

30.11.2009 klo 19.25

Minäkin olen päätynyt Juho Makkosen linjoille: olen olettanut, että nimet lihavoidaan, jotta juttua lukiessaan voi äkkiä vilkaista, kukas tämä tyyppi olikaan, jonka nimi mainittiin. Lihavomalla muuttuja tavallaan alustetaan, ja jatkossa siihen voidaan viitata suoraan, nörtianalogia puskee mieleeni.

Teosten kursivointi taas tehdään aina (jos tehdään), jotta tekstiä lukiessaan erottaisi, mikä osa on teoksen nimeä. Silmäilyä kursivointi ei lihavoinnin tapaan helpota.

Välillä tuntuu hassulta, kun luetellaan euroviisuehdokkaita ja nimellään esiityvät tuntuvat olevan etulyöntiasemassa yhtyeisiin, kun lihavoidut nimet hyppäävät silmille.


Elina Lappalainen kirjoittaa:

30.11.2009 klo 20.56

Absurdeinta lienee se, että kuolleiden henkilöiden nimiä ei lihavoida. Miksi? Ja entäs jos jättää lihavoimatta vahingossa jonkun joka elää – tai lihavoi jo kuolleen? Ja miksi vain oikeat nimet lihavoidaan – siis taiteilijanimiä ei?

Nimien lihavointi sinänsä helpottaa silmäilyä, mutta lihavoitaisiin sitten kaikki.


Edith kirjoittaa:

30.11.2009 klo 21.12

Eikö kuolleita lihavoida? Kyllä mää lihavoin Stalinit, Hitlerit ja muut, paitsi jos peräkkäisiä nimiä listassa on 6 tai enemmän!


Tuomo Björksten kirjoittaa:

30.11.2009 klo 21.15

Minä olen Elina Lappalaisen kanssa samalla linjalla. Jos lihavoidaan, lihavoidaan sitten kunnolla.



Kommentoi artikkelia


XHTML: Voit käyttää näitä muotoiluun: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>