Tanja Aitamurto kirjoittaa Yhdysvalloissa suunnitteilla olevasta freemium-mallista, jossa sanomalehtien nettiversioiden lukijat päästettäisiin tutustumaan ilmaiseksi rajoitettuun osaan aineistosta ja lopusta joutuisi maksamaan rahaa. Aitamurto väläyttelee mahdollisuutta, että lehtien uutiskirjeistä perittäisiin rahaa.
Melkoisen vähättelevästi kustantajat suhtautuvat lukijaan, jos jossain oikeasti ajatellaan, että uutiskirjeestä voisi periä rahaa. Sehän on mainos. Mainos lehden verkkoversion tarjonnasta. Se, että uutiset tulevat linkkien muodossa sähköpostiin ei ole muuta kuin peruspalvelua. Kukapa siitä haluaisi maksaa?
Netin uutisten maksullisuus ei ole silti täysin poissuljettu vaihtoehto. Aivan hyvin kuluttajat saadaan maksamaan sisällöstä, jos useampi lehtitalo lähtee yhdessä kehittämään maksullisen journalismin mallia. Tärkeää on myös muistaa, että lukijat haluavat maksaa laadukkaasta sisällöstä. Eri lukijasegmenttien kiinnostuksen kohteet vaihtelevat, mutta silti kaikki kuluttavat mieluiten journalismia, jossa on syvyyttä.
- Maksullisessa verkkosisällössä ei voi olla yhtä paljon kielivirheitä kuin nykyisissä verkkolehdissä.
- Maksullisessa sisällössä pitää olla muutakin sisältöä kuin liioitteleva otsikko.
- Maksullisen sisällön tuottaminen verkkoon on yhtä työlästä ja haasteellista kuin maksullisen tekstin kirjoittaminen painettuun lehteen. Maksullisia nettiuutisia ei voi roiskaista samaan tapaan kuin nyt tehdään ilmaisten bulkkiuutisten kohdalla.
- Oli aiheena sitten viihde, jääkiekko, talous tai kulttuuri, maksullisen sisällön pitää kertoa lukijalle uutta, kutkuttavaa tietoa. Tiedon pitää olla tuoretta ja mielellään kilpailjoita runsaampaa.
Jos nuo ehdot täyttyvät, nettilehtien jutuista voi pyytää ihan millaista hintaa tahansa.
3 kommenttia artikkeliin “Maksullisuus netissä voi toimia”
Tanja Aitamurto kirjoittaa:
26.9.2009 klo 20.17Kiitos postauksestasi, Tuomo! Uutiskirjeen idea on lähettää lukijoille kooste päivän tärkeimmistä uutisista – tärkeimmistä siis journalistisen valintakoneiston mielestä. Esimerkiksi Wall Street Journal tekee jo tätä, mutta palvelu kuuluu nettilehden tilauksen hintaan.
En usko, että moni olisi valmis maksamaan pelkästä uutiskirjeestä, mutta kuten haastattelemani WSJ:n entinen kustantaja Gordon Crowitz sanoi, uutiskirje voisi olla osa lukijalle tarjottavaa lisäpalvelupakettia. Tässä lisää freemium-mallista: http://uutiskauppa.com/?p=135
Maksullisuuden ongelma netissä on se, että netin perusidea on jakaa. Sosiaalisen median, kuten Twitterin myötä, on syntynyt uusi tapa saada tietoa – jakamalla, menemättä alkuperäislähteen sivuille. Jos journalismin ympärille pystytetään maksumuuri, yleisö vähentyy. Mutta ehkä yleisö on laadukkaampaa, kun Crowitz sanoo?
Tanja Aitamurto kirjoittaa:
26.9.2009 klo 20.18.. piti kirjoittaa viimeisessä lauseessa: “kuten Crowitz sanoo” – ja sitten mainostajilta voi veloittaa mainostilasta enemmän.
Piti myös sanomani: sinulla on Tuomo kiinnostava blogi! Kiitos siitä!
Tuomo Björksten kirjoittaa:
27.9.2009 klo 16.09Kiitos kehuista, Tanja!
Netin idea on tosiaan jakaa, mutta eivät ne uutiset Twitteriin tai muualle tyhjästä synny. Sosiaalisen median puolestapuhujat ovat viime aikoina sortuneet levittämään harhaa, jonka mukaan tavalliset ihmiset voisivat korvata toimittajat kirjoittelemalla uutisia toisilleen Facebookissa, Twitterissä ja muualla. Sehän ei ole realistista. Tavallisilla ihmisillä ei ole edelleenkään mahdollisuutta (= aikaa ja rahaa) tuottaa uutisia samaan tapaan kuin ammattijournalisteilla.
Suuri osa lähteistä kun ei ole netissä eikä tavallinen rivi-twittaaja voi haastatella ministeriä saati edes valtiosihteeriä.
Jos tärkeimmät netin uutissivustot olisivat maksullisia, Twitterissä jaettaisiin edelleen pikauutisia, mutta vähänkään syvemmät jutut yleisön olisi melkein pakko hakea maksullisilta sivustoilta.
Toki verkkolehtien lukijamäärät vähenisivät maksumuurin myötä, mutta toisaalta kaikkia klikkauksia ei voida nytkään muuttaa mainoseuroiksi. Ei esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien nettiversion paikallisia mainostajia kiinnosta yhtään, kuinka moni utsjokelainen käy katsomassa sivuja.
Kommentoi artikkelia