Amerikkalaisessa mediassa on tänä kesänä pohdittu, milloin lehdissä saisi julkaista kirosanoja ja milloin ei. Aihe on pulpahtanut pintaan eri yhteyksissä. Yksi keskustelun kannalta merkittävä tapaus oli George W. Bushin lipsahdus heinäkuisessa G8-maiden kokouksessa, jossa Bush julkisesti päästi suustaan sanan “shit”: “What they need to do is get Syria to get Hezbollah to stop doing this shit and it’s over”, Bush tokaisi Tony Blairille.

Yhdysvalloissa ollaan tarkkoja näissä asioissa. Bushin lausahdusta ei kuitenkaan jätetty uutisoimatta. Esimerkiksi Minneapolisissa ja St. Paulissa, Minnesotassa ilmestyvän Star Tribune -lehden toimituspäällikkö Scott Gillespie totesi, että asiasta päättäminen oli helppo homma. Hänen mukaansa kirosana osoitti Bushin ärtymyksen tärkeän poliittisen ja sotilaallisen kriisin äärellä.

Esimerkiksi Star Tribunessa kirosanojen viljelyä on pyritty välttämään. Viimeisen 20 vuoden aikana sanaa “shit” on käytetty lehdessä 73 kertaa. Viimeisen neljän vuoden aikana sana on ilmestynyt lehdessä keskimäärin kerran vuodessa. “F-sana”, eli “fuck” on puolestaan ollut käytössä vain kaksi kertaa kahden vuosikymmenen aikana.

Suomalaismediassa linjaukset kirosanojen suhteen ovat olleet vaihtelevia. Esimerkiksi Risto Uimosen johtamassa Kalevassa kirosanat ja alatyylin ilmaukset ovat kokonaan kiellettyjä. Suomen Kuvalehdessä kirosanoja julkaistaan silloin, kun niillä on asiayhteyden kannalta merkitystä.

Itse olen kirosana-asioissa samalla linjalla kuin Risto Uimonen. Olenkin tavallisesti siistinyt kirosanat haastateltavieni puheesta, jos sellaisia on haastattelussa käytetty. Karski ja reipas sitaatti voi kuulostaa yhtä räväkältä myös ilman sitä “pakollista” pilkun korviketta.