Israelin ja Hizbollahin välinen sota on vaatinut CNN:n mukaan jo 712 uhria. Heistä 644 oli libanonilaisia ja 68 israelilaisia. Lukuihin on laskettu mukaan siviilit ja sotilaat. Sodan käsikirjoittajana on toiminut Israel, joka määrää tahdin. Hizbollahin provokaatiot ovat vain lisänneet Israelin pääministerin Ehud Olmertin päättäväisyyttä tuhota Hizbollah kokonaan ja lopullisesti. Omien tappioiden vähäisyys verrattuna surmansa saaneiden libanonilaisten lukumäärään antaa Olmertille mahdollisuuden jatkaa ilman sodan kiivasta vastarintaa Israelissa.

Israelin sotakäsikirjoitus vaikuttaa pätevältä, mutta käytännön toteutus ontuu. Siviiliväestö on jälleen saanut kärsiä turhaan. Jyväskyläläisen keskustapoliitikon, Heini Utusen kirjoitus aamun Keskisuomalaisessa vaikutti tätä taustaa vasten varsin viattomalta:

“Kaikesta huolimatta Israel tekee kaiken voitavansa välttääkseen libanonilaisen siviiliväestön surmaamista, vaikka tältä ei valitettavasti ole täysin vältytty. Israel varoittaa iskuista etukäteen lentolehtisillä eikä sen tarkoitus ole tappaa siviiliväestöä, toisin kuin Hizbollahin ääneen lausuttu tavoite on. Israel pyrkii välttämään siviiliuhreja. Kanadalaisen kenraali Lewis Mackenzien mukaan on siviiliuhrien määrä on hämmästyttävän pieni suhteessa siihen määrään tulitusta, joka Libanonin terroristikohteita vastaan on viime viikkoina suunnattu.”

Käynnissä olevassa sodassa medialla on jälleen merkittävä rooli. Sotaa käydään sekä aseiden että tehokkaan propagandan avulla. Journalistien kannalta ongelmallista on, että totuutta voi olla vaikea hahmottaa – varsinkin kun uutisella on kiire ja se on tärkeä.

Hizbollah yrittää parhaansa mukaan kontrolloida toimittajien työtä Libanonissa. Time-lehden Christopher Allbrittonin mukaan järjestöllä on hallussaan tiedot kaikista alueella työskentelevien toimittajien passeista ja joitakin toimittajista on myös uhkailtu. CNN:n toimittaja Anderson Cooper raportoi hiljattain, että Hizbollahin mediakierrokset on järjestetty siten, että vain tiettyjä rakennuksia on lupa kuvata. Muualle ei saa mennä. Lisäksi heti kerrostalon pommituksen jälkeen Qanassa toimittajat oli viety paikkaan, jossa oli ambulansseja valmiudessa. Journalistien saapuessa paikalle kuljettajat hyppäsivät autoihin ja alkoivat soittaa hälytysääntä. Ambulanssien tehtävänä ei ollut vastata yhteenkään hälytystehtävään, vaan ainoastaan luoda kuvaajien läsnäollessa tunnelma siitä, että pommi-iskun uhreja on valtavasti ja heitä viedään juuri sairaalaan.

Internetissä kiertää myös huhuja, joiden mukaan Hizbollahin edustajat olisivat raahanneet Qanan pommitetulle alueelle lisää ruumiita muualta voidakseen saada uhrien lukumäärän näyttämään suuremmalta. Ensimmäisen tiedon mukaan pommituksessa olisikin saanut surmansa noin 50 henkeä, joista 30 olisi ollut lapsia. Human Rights Watchin laskujen mukaan uhriluku oli kuitenkin “vain” 28.

Tiedon saaminen sota-alueelta on vaikeaa jo siksikin, että Israel on Allbrittonin sanojen mukaan muuttanut useat kaupunkeja ympäröivät tiet “tappovyöhykkeeksi”. Toimittajien on siis jo oman turvallisuutensa vuoksi hyvä pysyä valvotuilla alueilla – ja tulla samalla molempien sodan osapuolten propagandan kohteiksi.

Israel on myöntänyt Qanan pommituksen virheeksi, mutta iskua perustellaan Israelin armeijan raportissa sillä, että talossa oli Hizbollahin asevarasto. Human Right Watch ei löytänyt viitteitä mainitusta varastosta.