Julkaisin tänään uuden nelosversion ylläpitämästäni Tuoreet uutiset -nettipalvelusta. Tässä tärkeimmät ominaisuudet.

• Palvelun kautta voi lukea tuoreita uutisia, jotka päivittyvät automaattisesti sivulle.
• Tuoreet uutiset seuraa lukijoiden tottumuksia ja oppii sitä kautta, mitkä jutut ovat kiinnostavampia kuin toiset. Kiinnostavat jutut saavat muita paremman näkyvyyden.
• Tuoreet uutiset tietää, mitä uutisia jaetaan eteenpäin Facebookissa.
• Kun Tuoreet uutiset havaitsee, että käytät palvelua mobiililaitteella, kuten kännykällä tai iPadilla, saat eteesi riisutun version.

Jos sanomalehtien arvonlisäveroa nostetaan yhdeksään prosenttiin ensi vuonna, Alma Media lisää korotuksen suoraan kaikkien lehtien hintoihin, kertoo Yle.

Luin Journalisti-lehteä ja tunsin itseni tyhmäksi. Miksi seuraan lehteä, joka tuuttaa minulle vuodesta toiseen vain yhtä, melko vääristynyttä maailmankuvaa? Poimintoja 6.10. ilmestyneestä numerosta:

“Pimeää on myös se, että monissa viestimissä resurssit on kutistettu olemattomiin ja toimittajat joutuvat tekemään töitä sietämättömissä olosuhteissa.”

“Toimitukset pienentyvät, ja yhä useampi toimittaja tekee yhtä aikaa juttuja moneen välineeseen. Kiireessä mennään riskillä.”

“Pelkään, että ihmiset eivät enää suostu lehtikuviin, kun kuvaajat eivät enää pysty sanomaan, mihin kuvat päätyvät. Tämä johtaa siihen, että lehdet joutuvat yhä useammin käyttämään mitäänsanomattomia kuvia.”

Vai niin. Tein listan oman työni tärkeimmistä asioista.

• Useimpina päivinä minusta on kiva mennä töihin Aamulehteen. Työkaverini ovat ihania.
• Minulla on yleensä aivan tarpeeksi aikaa tehdä työni. Teen ylitöitä pääsääntöisesti vain omasta tahdostani. Voin tehdä niin laadukasta työtä kuin haluan.
• Minulle maksetaan hyvää palkkaa.
• Jos haluan tehdä jotain töissä, saan tehdä. Harvoin minulta kielletään mitään.
• Voin keskittyä työssäni yhteen tai kahteen asiaan kerrallaan.
• Meillä on töissä eräs pomo, jota parempaa en ole koskaan tavannut.
• Nautin siitä, että saan olla kehittämässä lehteä.
• Minua kuunnellaan, näkemykseeni luotetaan.
• Meillä on töissä innostunut ilmapiiri, ainakin niiden ihmisten keskuudessa, joiden kanssa teen enimmäkseen töitä.
• Matkustamme ahkerasti, näemme maailmaa. Olemme siellä, missä tapahtuu. Toimituksen johto kannustaa meitä tekemään niin.
• Minulla on monta työkaveria, jotka ovat parempia kuin minä, ja siksi opin työssä uusia asioita.

Näistä työn iloista ei tietenkään kirjoiteta Journalistissa, koska hyvä fiilis ei sovi yhteen ammattilehden negatiivisen maailmankuvan kanssa. Ehkä kyse on myös siitä, että Journalisti on Journalistiliiton suora äänitorvi, ja ammattiliitto tarvitsee jatkuvasti uusia ongelmia voidakseen perustella olemassaolonsa.

Sunnuntaina ilmestyneessä Vuoden Luontokuvat 2011 -kirjassa on parin aukeaman artikkeli kesästä kaakkurilammella. Kirjan päätoimittaja Markku Saiha kysyi jo keväällä minua tekstin tekijäksi ja suostuin. Mukana kirjassa on myös joitakin ottamiani kaakkurikuvia. Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Suomen Luonnonvalokuvaajien verkkokaupasta.

Oma kirjani kaakkureista ilmestyy sen sijaan keväällä.

Minä en kyllä ihan ymmärrä, miten Ylelle on voinut sattua jo kaksi kertaa tänä vuonna sama iso virhe. Ensin he kertovat nimekkäiden poliitikkojen liittyvistä epäselvyyksistä (osa 1, osa 2), ja lopulta he joutuvat pyytelemään monta kertaa anteeksi.

Minä kuitenkin pelkään, että näillä virheillä on kauaskantoisest seuraukset. Ne johtavat helposti siihen, että Ylen uutistoimitus käpertyy itseensä nuolemaan haavojaan, eikä uskalla olla enää rohkea.

Jolloin kaikki oikeat roistot pääsevät mellastamaan vapaasti.

Kirjan teossa parasta on se, kun aineisto alkaa olla valmis. Juuri nyt omassa projektissani on menossa vaihe, jossa editoidaan tekstiä, taitetaan, suunnitellaan markkinointia ja tehdään muita kirjan julkaisua edesauttavia töitä.

Nautin suuresti valokuvaamisesta ja pidän kirjoittamisesta, mutta siinä vaiheessa, kun kirjan teksteistä on vain 10 prosenttia tehtynä, hiipii joskus mieleen pieni puurtamisen tuska.

Vielä keväällä mielessäni pyörivät seuraavat kysymykset:

• Onko tuleva kirja pahinta moskaa, mitä kirjapainosta on koskaan päästetty pihalle?
• Miksi menin tähänkin lupautumaan?
• Tuleeko tästä koskaan valmista?
• Kelpaavatko nämä kuvat kenellekään?
• Entä jos kukaan ei osta tätä?

Nyt kun olen luetuttanut tekstiä muutamalla ystävällä ja kustannustoimittaja on tehnyt korjauksia materiaaliin, alan uskoa, että pelkoa kirjan floppaamisesta ainakaan taiteellisessa mielessä ei ole. Myyntiluvut selviävät sitten aikanaan, kun kirja on saatu levitykseen.

Lisäksi nyt olen varma siitä, etten itse hyydy kesken kaiken, vaan kirja oikeasti valmistuu aikataulussa.

Kaakkurin tarina piti alun perin julkaista syksyllä 2012, mutta kustantaja päättikin aikaistaa sitä kevättalveen.

Toisin sanoen kaikkein hauskin osuus, valmiin kirjan esitteleminen suurelle yleisölle, on enää alle puolen vuoden päässä!

Oho!

James Hirvisaaren mielestä toimittajat ovat “valehtelevaa roskajoukkoa”. Noh. Nyt sattuu olemaan niin, että Hirvisaaren oma vaimo Merja Hirvisaari pitää itseään journalismin ammattilaisena. Näin Merja Hirvisaari kirjoitti toukokuussa tämän blogin kommenteissa:

“Olen myös toiminut 10 vuoden ajan MTV3 Median palveluksessa netin vastaavan tuottajan tehtävissä, rakentanut useita menestyviä monimediallisia konsepteja, johtanut 10-henkistä toimitusta ja joutunut varsin syvällisesti myös omassa työssäni perehtymään journalistin vastuuseen.”

Viittasiko James Hirvisaari siis omaan vaimoonsa?

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään:

“Viime keväänä Veitolalla oli vieraana poliitikko Ilkka Kanerva (kok). Veitola kertoi Kanervalle etukäteen, että aikoo kysyä tämän tulevasta lahjusoikeudenkäynnistä.

‘Kanerva sai hirveät raivarit. Hän uhkaili minua ja tuottajaporrasta ja uhkasi lähteä lätkimään kesken lähetyksen, jos kysyn aiheesta. Ajattelin, että olen huono toimittaja, jos en kysy siitä. Tein kuitenkin päätöksen, etten kysynyt. Vaikka olisihan se ulosmarssi ollut hyvää telkkaria.’

Veitola ei halunnut, että Kanerva kertoo lukuisille ystävilleen, kuinka ilkeä hän on. Kanervan ystävissä on kuitenkin paljon potentiaalisia tulevia lähetysvieraita.”

Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi:

“Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, itsesääli, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys ja valhe. Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus.”

“Kumpi susi voittaa?” kysyi lapsi.

“Se, jota ruokit”, vastasi vanhus.

Helsingin Sanomat tarjoaa tänään aamun lehden ilmaiseksi netissä seuraavilla tiedoilla:

“Kirjautuessasi digilehteen webissä tunnus on fb-fanit ja salasana jo20000

iPadin, iPhonen, Androidin ja Symbianin HS-sovellusta käytettäessä tunnus on fanit@hs.fi ja salasana kiitos”