Pakko myöntää rehellisesti, että olen ollut vähän laiska. Heikkoina hetkinäni viime syksynä lupasin tehdä kirjan kaakkureista. Minulla oli silloin vuosi aikaa saada materiaali kasaan ennen kuin sitä ryhdytään jatkotyöstämään kustantajan kanssa.
Kirjoitin ensin innoissani muutaman luvun, jotka eivät olleet kuitenkaan lainkaan sitä tyyliä, mitä tällaisessa teoksessa kannattaa tavoitella. Saatuani tekstistä palautetta kustannustoimittajalta ja toimittajakollegoiltani kirjoitin koko senhetkisen materiaalin uudestaan.
Sitten tuli “luova tauko”. Kuukausiin ei tapahtunut mitään. Oli toimittajan vaalikiireitä ja muuta sen sellaista. Nyt kesän lähestyessä herättelen projektiani henkiin uudestaan. Tänään huokasin helpotuksesta, kun laskin, että olen kuitenkin päässyt kirjassani jo arviolta puoleen väliin. Vielä on onneksi kuukausikaupalla aikaa.
Kirjoittaminen käy kyllä työstä. Jokainen ammattikirjoittaja tietää, että flow’hun päästessään ihminen suoltaa tekstiä nopeasti ja nautinnolla. Nälkä, väsymys tai mikään ei paina, kun tekee vain mieli takoa näppäimistöä.
Flow-tilaan pääsee vain, jos oikeasti tuntee, että teksti svengaa. Mistä se fiilis sitten tulee, sitä on minun ollut aina vaikea ymmärtää. Jostain vain tulee inspiraatio ja ymmärrys siitä, mitä teksti vaatii ja humps, se on siinä. Joskus tuon kaiken pyörittelyyn ja pähkäilyyn menee ihan uskomaton määrä aikaa.
***
Tänä keväänä olen pohtinut paljon myös sitä, mitä on kirjoitustaito ja lahjakkuus. Miksi joku on toista parempi kirjoittaja? Samasta pohjamateriaalista voi saada aikaan kiinnostavan tekstin ja todella tylsän. Mitkä ovat ne pienet tekijät, joilla hyvä kirjoittaja saa tekstinsä hengittämään ja huono tappaa sen kolmen lauseen jälkeen?
Rakenne on tietenkin aivan olennainen asia. Jos kirjoittaja ei ymmärrä siitä mitään, teksti on sekava ja vaikea. Asiaan vaikuttavat muutkin tekijät. Tunnen toimittajia, joiden kirjoitustyyli on niin omaleimainen, että sitä on lähes mahdotonta jäljitellä. Toimiva rakenne on heille perusasia, joka löytyy joka tekstistä. Sen lisäksi he saavat usein loihdittua tekstiin hienon tunnelman ja kielen kauneutta.
Jotkut sanovat, että hyväksi kirjoittajaksi tullaan vain lukemalla. Olen eri mieltä. Lukeminen auttaa kyllä, mutta ei mikä tahansa lukeminen. Väitän, että vaikka lukisi koko koko Dostojevskin tuotannon, ei välttämättä tule sen paremmaksi kirjoittajaksi. Tarvitaan jotain muuta, jotain, mikä joskus tuntuu ihan mystiikalta.
***
Kirjoitustuskien keskellä olen myös tehnyt suunnitelmia. Luen lintuharrastajien havaintotietokantaa Tiiraa sekä varsin mainiota ympäristöhallinnon Luontoon-palvelua ja pohdin, mitkä ovat sellaisia maisemia ja kaakkurireviireitä, jotka haluaisin vielä ikuistaa kirjaani. Olen tähän mennessä kuvannut vain Pirkanmaalla. Seuraavaksi kuvamateriaalia olisi tarkoitus kerätä muualtakin, muun muassa Etelä-Pohjanmaalta.
***
Samaan aikaan kustannusalalla käy kova myllerrys. Bonnier osti WSOY:n, jonka tallissa olen. Tutustuin uutisointiin kaupasta ja huomasin, että koska kustantajani on WSOY Pro/Docendo, minä jään kirjani kanssa Sanoma-osakeyhtiöön, mutta Jari Tervo menee Bonnierille. (Luonnollisesti me painimme kirjoittajina samassa sarjassa. 
)
Kustantajani nimi vaihtuu pian, kun kilpailuviranomaiset ovat hyväksyneet kaupan.
