Havaintovihko - Tuomo Björkstenin blogi

Ajatuksia, havaintoja ja kommentteja siihen, mitä tuolla ulkona tapahtuu

Tag: journalismi (Page 1 of 2)

Tänään on viimeinen päiväni Aamulehdessä

Tänään on viimeinen työpäiväni Aamulehden toimittajana ja tamperelaisena. Muutan Espooseen ja aloitan uuden elämän.

Sain kesällä potkut Aamulehdesta yt-neuvotteluiden päätteeksi niin kuin moni muistaa. Päätin sen jälkeen palata lehteen puoleksi vuodeksi äitiysloman sijaiseksi. Sain hyvin aikaa järjestää asiani.

Monet ovat kysyneet, mitä teen seuraavaksi. Keväällä julkaisen asiakkaan piikkiin sähköisiä oppikirjoja. Kesällä olen töissä Ylen uutisissa Pasilassa. Ensi vuoden alussa ilmestyy uusi matkaopaskirjani.

Jos olisin viime keväänä tiennyt kaiken, mitä tiedän nyt, olisin itse irtisanoutunut Aamulehdestä. Tein virheen ajatellessani, että työpaikkani Aamulehdessä olisi pysyvä ja yhteinen missiomme avoimen yhteiskunnan puolesta niin tärkeä, että minuakin siinä tarvitaan.

Ei. Aamulehti ei enää tarvitse minua. Hyvä niin. Uusi elämänvaiheeni on kuin mahdollisuuksien puutarha täynnä toinen toistaan paksumpina pullottavia omenapuita.

Aloitan urani tavallaan alusta. Pääsen opettelemaan sähköistä mediaa. Aamulehdessä olen harjoitellut tarinankerrontaa tekstin muodossa. Seuraavaksi treenaan tv- ja radioilmaisun sekä kehitän nettiuutisointitaitojani. Nämä kaikki ovat tulevaisuudessa erittäin tarpeellisia taitoja.

On kutkuttavaa ajatella, että melkein kuusi vuotta kestänyt Aamulehden aika oli minulle journalismin korkeakoulu, ja nyt alkavat tosi kovat hommat. Ylen pääuutislähetystä katsoo päivittäin noin 800 000 ihmistä. Jos saan joskus juttuni ujutettua sinne, sanomani keräämä yleisö on melkein kolminkertainen Aamulehden lukijamäärään nähden.

***

Kun tulin Aamulehteen keväällä 2007, Laura Mattila otti minut ensimmäisenä vastaan. Olin aivan pihalla kaikesta. Ensimmäiset viikot menivät siinä, että kysyin neuvoa joka asiaan. Pikku hiljaa kyselyt vähenivät ja kesän lopuksi Aamulehden sunnuntaitoimituksen esimies Matti Posio tuumi, että kehitys on kohdallani ollut nopeampaa kuin hän uskoikaan.

Olin Aamulehdessä ensin työharjoittelussa. Sain heti perään vuoden määräaikaisen työsopimuksen. Sen päätyttyä minut vakinaistettiin. Tarvitsin noita onnistumisia silloin paljon. Työ opetti ihmisenä olemista ja toi itsevarmuutta.

Muutama aivan erityinen tapahtuma koulutti minua eniten Aamulehden vuosinani.

Jokelan kouluammuskelu oli ensimmäinen opetus. Yhtään sellaista rikosta ei ollut Suomen historiassa ennen nähty. Kun haastattelin tapahtuneeseen liittyneitä ihmisiä Jokelassa, opin paljon siitä, miten kriisejä kohdataan.

Kolme keikkaa Romaniaan olivat todella mielenkiintoisia. Romania on maa, jossa voi tapahtua mitä hyvänsä. Haastattelin myymälävarasta. Jututin poikia, joiden elanto perustui Bukarestissa muun muassa kesken jääneen sillan metallirimojen varastamiseen ja myymiseen. Näin, mistä kerjäläiset lähtevät muualle Eurooppaan. Se oli vaatimaton bussipysäkki Bukarestin keskustassa.

Yksi hauskimmista keikoista oli erään tamperelaisen naisen haastattelu. Nainen oli ottanut pulun lemmikikseen. Pulu katseli olalla, kun nainen laittoi ruokaa.  Nainen myös suukotteli pulua.

En ole unohtanut myöskään eräästä ruokajutusta alkanutta kansainvälistä kohua.

Kaikkein nolointa oli kirjoittaa lehteen vahingossa väärin erään pojan nimi. Kirjoitin lehteen Palikka, mikä ei tietenkään ollut hänen oikea nimensä. Voitte vain kuvitella kuinka häpesin, kun mietin, miten paljon poikaa kiusattiin jutun takia koulussa.

***

Tutustuin Aamulehdessä urani parhaaseen esimieheen. Hän on iloinen, suorasanainen ihminen, joka johtaa joukkojaan edestä ja luo fiiliksen, että me pystymme ihan mihin tahansa.

Tutustuin myös urani huonoimpaan esimieheen. Hän näytti päälle päin tehokkaalta, mutta jätti asioita hoitamatta. Hänen kanssa työskennellessä kaikesta tuli hirvittävän vaikeaa ja jopa tuskallista.

Yhtä kaikki, molemmat pomot opettivat minulle paljon elämästä. Siitä heille kiitos.

Kiitos Aamulehti, kiitos Tampere. Olitte minulle tärkeitä. Seuraavaksi jotain ihan muuta.

Talvivaara huhtikuussa

Kävin viime huhtikuussa juttukeikalla Talvivaaran kaivoksella. Silloin tilanne ei ollut yhtä hurja kuin nyt. Reportaasi “Myrskyn silmässä” ilmestyi Asiat-liitteessä 15.4. Lisäsin jutun nyt journalistiseen portfoliooni.

Toimittaja keksi joulupukit

Eilen ja tänään on paljastunut, että Helsingin Sanomien avustaja Petri Mäenpää poimi vainoharhaisuutta käsittelevään juttuunsa keskusteluja netistä ja keksi sitten päästään juttuun kolme esimerkkihenkilöä, joiden suuhun hän pani netistä löytyneet sitaatit. HS pyysi tätä anteeksi.

Tapaus ei ole valitettavasti ainoa laatuaan Suomessa.

Muutama vuosi sitten pirkanmaalaisen paikallislehden avustaja teki juttua joulupukkeina esiintyvistä miehistä. Hassunhauskaan juttuun oli kerätty pukkien pahimpia tai parhaimpia kommelluksia. Mukana oli kyllä melkoisia juttuja, esimerkiksi sellaisia, joissa joulupukki päätyi intiimiin kanssakäymiseen asiakkaan kanssa.

Jutun julkaisemisen jälkeen avustaja meni paikalliseen kuppilaan ja kehui ystävälleen, kuinka hän oli keksinyt haastateltavat päästään. Sattumalta viereisessä pöydässä istunut henkilö kuuli keskustelun, ja sitä kautta minäkin sain tietää asiasta.

Tapauksesta raportoitiin eteenpäin lehdelle, mutta saamieni tietojen mukaan asiaa käsiteltiin toimituksessa korkeintaan pintapuolisesti. Ainakaan lehti ei korjannut virhettään eikä varsinkaan pyytänyt anteeksi.

Nimettömien lähteiden käyttö on yksi tapa tehdä juttuja arkaluontoisista asioista. Joskus nimettömiä lähteitä käytään liikaa. On tyypillistä, että haastateltavat pyytävät nimettömyyttä silloinkin, kun siihen ei ole mitään syytä, esimerkiksi käsitellessä kouluasioita.

Välillä tuntuu, että nimettömyys on lähtenyt lapasesta. Jos haastateltava on nähnyt, että ambulanssi meni tästä ohi, ei se edellytä lähdesuojaa. Täysin vaarattomissa jutuissa nimetön lähde on liian helppo tapa kätkeä lukijalta todelliset lähteet. Nimettömyys mahdollistaa myös huijaamisen, mikä on oikea nimitys lähteiden väärentämiselle.

Pelikaaniuutinen eli miten ymmärtää väärin lukemaansa

Hiljattain sosiaalisessa mediassa keskusteltiin siitä, kun Ilta-Sanomat oli lainannut Ylen uutista ja ymmärtänyt sen sisällön ihan väärin. Sen seurauksena IS:n juttu antoi varsin väärän kuvan tupakan myynnistä.

Savon Sanomissa on tänään tyyppiesimerkki väärinymmärtämisestä.

Juttu hehkuttaa:

Valokuvaajalla tärppäsi: pelikaanilla kaksi päätä – katso kuvalinkki!

Alkuperäinen juttu on kopio Daily Mailin uutisesta, joka on tarkoituksellinen pila tai tietoinen harhautus. Erikoista on, että Savon Sanomat on ottanut jutun ihan totena ja vielä höystänyt sitä väärinymmärryksellä.

Daily Mailin uutisessa näkyy kuva pelikaanista, jolla on kaksi päätä. Kuvasta näkee heti, että siinä on kolme siipeä. Kuvassa ei ole siis kaksipäinen pelikaani, vaan kaksi aivan vierekkäin lentävää lintua.

Savon Sanomat kirjoittaa:

“Daily Mailin mukaan tämä on ensimmäinen ilmiö lajiaan eläinten valtakunnassa.”

Tosiasiassa Daily Mail kertoo, että kaksipäisiä pelikaaneja on havaittu ennenkin:

“This is not the first time this phenomenon has been seen among the winged representatives of the animal kingdom.”

Monet huutavat nyt, että nämä noloudet voitaisiin välttää, jos toimituksissa olisi enemmän resursseja. Minä sanon, että nämä typeryydet voitaisiin välttää sillä, että toimittajat käyttäisivät enemmän älliään.

Rakas äiti

Teimme kollegani Miika Viljakaisen kanssa Aamulehden Asiat-liitteen kansijutun erikoisesta tamperelaisesta perheestä, jossa iäkäs äiti toimi pitkään poikiensa huumevälittäjänä. Rakas äiti -jutun voit lukea täältä.

Ilmaiseksi toimittajaksi

Voionmaan opisto on aloittanut melko yllättävän kampanjan Facebookissa. “Haluatko toimittajaksi?” mainos FB:n oikeassa laidassa kysyy. Sen takaa paljastuu mainos:

Tykkää ja voita ilmainen toimittajakoulutus!

Edun arvoksi luvataan noin 5 500 euroa.

Sen verran siis maksaa päästä toimittajaksi ilman työpaikkaa…

Näin luet iltapäivälehtiä netissä

Facebookissa kiertää hauska yhteenveto siitä, miten iltapäivälehtiä kannattaa lukea netissä:

Ennenjulkaisematon video = ollut Youtubessa viikon

Hirmupakkanen = -30 C

Huippumuusikko = 99% lukijoista ei ole koskaan kuullutkaan tyypistä

Huvittaa netissä = aiheet lopussa, laitetaan vuoden vanha hassu video

Hämmensi ihmisiä = leikisti hämmensi toimittajia

Katsojat suuttuivat = kaksi mummoa soitti ohjelmapäivystykseen

Kiidätettiin sairaalaan = julkkis vietiin ambulanssilla 50 km/h sairaalaan

Mitä ihmettä? = julkkis värjäsi hiuksensa

Mystinen esine = esim. ilmapallo

Nousi kohu = ei noussut, mutta jos nyt nousisi

Paljasteli = avoin kaula-aukko

Paljastavissa kuvissa = tissit melkein näkyvät

Paljastus = yhdentekevä tapahtuma 60-luvulla

Raju tauti = tavallinen vatsaflunssa

Raju riita = julkkis sanoi pahasti

Raju elämä = kuollut julkkis, joka oli joskus humalassa

Riisui kaiken = ei riisunut kaikkea

Salaa Suomeen = Madonna ei soittanutkaan toimitukseen

Salasuhde = puoli Suomea tiesi

Salattu huumetausta = polttanut kaksi kertaa pilveä

Suomalaisen julkkiksen elokuva = esitti 10 sekuntia ruumista

Supermyrsky = navakka tuuli

Superbakteeri = tavallinen bakteeri

Suuri suru = joku kuoli

Säikäytti = oli melkein lähellä tapahtua

Supertähti = ollut kaksi kertaa telkkarissa

Tv-tähti = esim. yöchatin juontaja

Uhkaa Suomea (esim. tauti) = kolme kiinalaista on joutunut sairaalaan

Vakava vaaratilanne = ei ollut lähelläkään

Viranomainen varoittaa = ei tapahdu, mutta voisi tapahtua

Ökytalo = kaksi kerrosta ja piha

Ökyvene = perämoottori ja kaikki

Melkein itkin, kun luin näitä, niin osuvia ne ovat.

Perinteinen uutiskärki kuolee

Esiinnyin journalismiseminaarissa Turun ammattikorkeakoulussa 25.11.2011 kertoen omia ajatuksiani tarinallisuudesta. Tässä esitykseni kalvo-osuus PDF:nä: Uutiskärki kuolee – usko pois.

Pelastaako tarinallisuus nykyjournalismin?

Pelastaako tarinallisuus nykyjournalismin? Mielestäni kyllä.

Siksi esiinnyn perjantaina Turun ammattikorkeakoulun järjestämässä seminaarissa. Kerron esimerkkien kautta, miten uutisiin on mahdollista rakentaa hyvää tarinallisuutta.

Vielä yksi uusi uutiskriteeri

Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa uuden journalismin uutiskriteereistä. Päättelin, että niitä on vain kaksi, yllätys ja tunne. Jussi Tuulensuun inspiroimana ja häntä tällä viikolla kuunnelleena listaan on pakko lisätä vielä yksi: ratkaisut. Journalismi, joka tarjoaa vain ongelmia ratkaisujen sijaan ei ensinnäkään paranna tippaakaan maailmaa mutta ei myöskään ansaitse tulevaisuudessa enää leipäänsä.

Page 1 of 2

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén