Kaikki puhuvat nyt siitä, Helsingin Sanomien uudesta tabloid-koosta.

Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kirjoittaa uudistuksesta:

“Tabloidi-koko on näkyvä, mutta ei journalistisesti kovin kiinnostava muutos. Alma Median maakuntalehdissä Satakunnan Kansan, Pohjolan Sanomien, Lapin Kansan ja Kainuun Sanomien formaattimuutokset parin viime vuoden aikana ovat meille opettaneet tabloidikoon mahdollisuudet ja ongelmat. Koolla ei lehtimaailmassa ole oikeasti juurikaan merkitystä.”

Minä sanon: päinvastoin. Tabloid on nykyisin ainoa järkevä syy tilata paperilehteä. Broadsheet on kaikin puolin epäkäytännöllinen.

Paras tapa tilata lehteä on tietysti digitaalinen. Silloin saa lehden sinne, missä kulloinkin on – aina kotiinkannettuna jo aamuyöstä.

Helsingin Sanomien maksullisen nettisivuston kävijämäärät näyttävä pysyneen normaalina myös toisella maksumuuriviikolla. Kävijämäärissä on laskua kaikilla mittareilla mitaten, mutta kokonaisluvut, esimerkiksi eri kävijöiden määrä, ovat samaa tasoa vuoden aikaisempien viikkojen kanssa.

Helsingin Sanomat etsii riveihinsä kahta vakituista lehtikuvaajaa. Melkoisen harvinainen tilanne. Hakuaika kestää 17.12.2012 asti.

Muistatteko, kuinka suurin piirtein jokainen Facebookia käyttävä journalisti on valittanut viimeisen vuoden parin aikana siitä, että Sanoma vie kuvaajien oikeudet? No, näyttää siltä, että Kalle Koposella on yhä HS:lle kuvaamiensa Gaza-kuvien oikeudet tallella. Ainakin kuvat ovat myynnissä Koposen sivuilla.

Olipa mielenkiintoista vilkaista tänään puolenpäivän jälkeen, miten Helsingin Sanomat on pärjännyt maksumuurinsa kanssa ensimmäisellä viikollaan.

Eri kävijöiden määrä +9,2%, eri selainten määrä +9,2%, käyntejä -5,2%, sivunäyttöjä -4,0%.

Aika mukavasti!

Tarkat luvut ovat seuraavat:
Eri kävijöitä: 1544818, eri selaimia: 2166341, eri käyntejä 7115289, sivunäyttöjä: 30593546, käyntitiheys 3.3.

Eilen ja tänään on paljastunut, että Helsingin Sanomien avustaja Petri Mäenpää poimi vainoharhaisuutta käsittelevään juttuunsa keskusteluja netistä ja keksi sitten päästään juttuun kolme esimerkkihenkilöä, joiden suuhun hän pani netistä löytyneet sitaatit. HS pyysi tätä anteeksi.

Tapaus ei ole valitettavasti ainoa laatuaan Suomessa.

Muutama vuosi sitten pirkanmaalaisen paikallislehden avustaja teki juttua joulupukkeina esiintyvistä miehistä. Hassunhauskaan juttuun oli kerätty pukkien pahimpia tai parhaimpia kommelluksia. Mukana oli kyllä melkoisia juttuja, esimerkiksi sellaisia, joissa joulupukki päätyi intiimiin kanssakäymiseen asiakkaan kanssa.

Jutun julkaisemisen jälkeen avustaja meni paikalliseen kuppilaan ja kehui ystävälleen, kuinka hän oli keksinyt haastateltavat päästään. Sattumalta viereisessä pöydässä istunut henkilö kuuli keskustelun, ja sitä kautta minäkin sain tietää asiasta.

Tapauksesta raportoitiin eteenpäin lehdelle, mutta saamieni tietojen mukaan asiaa käsiteltiin toimituksessa korkeintaan pintapuolisesti. Ainakaan lehti ei korjannut virhettään eikä varsinkaan pyytänyt anteeksi.

Nimettömien lähteiden käyttö on yksi tapa tehdä juttuja arkaluontoisista asioista. Joskus nimettömiä lähteitä käytään liikaa. On tyypillistä, että haastateltavat pyytävät nimettömyyttä silloinkin, kun siihen ei ole mitään syytä, esimerkiksi käsitellessä kouluasioita.

Välillä tuntuu, että nimettömyys on lähtenyt lapasesta. Jos haastateltava on nähnyt, että ambulanssi meni tästä ohi, ei se edellytä lähdesuojaa. Täysin vaarattomissa jutuissa nimetön lähde on liian helppo tapa kätkeä lukijalta todelliset lähteet. Nimettömyys mahdollistaa myös huijaamisen, mikä on oikea nimitys lähteiden väärentämiselle.

Kollega vinkkasi kiinnostavasta linkistä. Helsingin Sanomat on julkaissut verkossa demolehden, jossa mallinnetaan, miltä ensi vuoden alusta alkaen (mahdollisesti) ilmestyvä tabloid-Hesari voisi näyttää. Merkillepantavaa lehdessä on, että visuaalinen tyyli on enemmän guardianialainen kuin lapinkansamainen ja että uutisjutut tai -reportaasit jatkuvat vaivatta tarvittaessa seuraavalla sivulla.

Erikoisliitteistä löytyvät myös omat dummy-lehtensä: torstai ja lauantai.

Helsingin Sanomat julkaisi verkossa tänään uutisen, jonka mukaan New Yorkin kouluissa ei saa käsitellä muun muassa seuraavia aiheita:

Alkoholi (olut ja viina), tupakka tai huumeet.

Syntymäpäiväjuhlat (ja syntymäpäivät).

Ruumiintoiminnot.

Syöpä (ja muut taudit).

Katastrofit ja luonnonmullistukset (tsunamit ja pyörremyrskyt).

Julkkikset.

Lapset, jotka joutuvat tekemisiin vaikeiden ilmiöiden ja elämäntapahtumien kanssa.

Savukkeet (ja tupakointiin liittyvät esineet).

Kotitietokoneet (sallittuja, jos puhe koulun tai kirjaston tietokoneesta).

Rikollisuus.

Kuolema ja sairaus.

Avioero.

Seksi.

HS kertoo, että juttu perustuu alun perin CBS-uutiskanavan tekemään listaan.

Oikeasti HS:n uutinen on hölynpölyä.

Alkuperäinen CBS:n uutinen nimittäin kertoo, että tällainen kiellettyjen aiheiden lista on a) vasta kehitteillä, b) koskee ainoastaan kokeita, ei oppituntien sisältöä ja c) on silkka lista suosituksia. Se ei sido yhtäkään koulua.

Kun nämä rajaavat seikat jätetään pois, tuloksena on tyypillinen “kyllä amerikkalaiset ovat sitten idiootteja” -sarjan uutinen. Amerikkalaisille nauraminen kun tuntuu olevan syvällä suomalaisessa ja eurooppalaisessa kansanperinteessä.

Tämä on blogini 1000. kirjoitus. Onnea itselleni.

PÄIVITYS 29.3.: Kävikin ilmi, että HS on julkaissut kaksi uutista aiheesta ja se toinen on aivan asiallinen.

Suomessa alkoi tänään historiallinen muutos, kun Helsingin Sanomat ilmoitti julkisesti, että se siirtyy tabloid-kokoon ensi vuoden alussa.

Muutos tarkoittaa, että kaikki Suomen lehdet seuraavat pian perässä. On luultavaa jo pelkästään ilmoitusyhteistyön (Kärkimedia) takia, että tabloid-uutisia seuraa useasta lehtitalosta lähiviikkoina ja viimeistään ensi vuonna.

Oma työnantajani Aamulehti on seurannut jo pitkän aikaa muiden lehtien kokemuksia uudesta paperikoosta ja on valmis painamaan tarvittaessa tabloid-kokoista lehteä, kunhan Tampereelle saadaan uusi painokone vuonna 2013.

Helsingin Sanomat tekee tällä viikolla “reaaliaikaisen” seurannan Mäntsälän kapinasta, joka tapahtui oikeasti tasan 80 vuotta sitten, eli talvella 1932. Kapinahenki kytee blogin lisäksi Facebookissa ja Twitterissä.