Kun kansalaisjärjestö haluaa uutisiin, kannattaa lähettää toimittajille tiedote, joka näyttää uutiselta. Moni toimittaja ei kuitenkaan ole tutustunut aiheeseen riittävän hyvin tajutakseen, mikä on uutinen ja mikä ei.
Yle tarttui aiheeseen uutisoimalla: Suomi vie siviiliaseita eniten Yhdysvaltoihin. Se näyttää, kuulostaa ja tuntuu uutiselta. Paitsi että. Saferglobe Finland ei suinkaan ole kerännyt näitä tilastoja omilla resursseillaan. Asevientitilastot ovat julkista tietoa ja saatavilla Puolustusministeriön internet-sivuilta. Vuoden 2008 tilastot on käsitelty mediassa jo moneen otteeseen. Uudempaa tietoa ei ministeriö ole toistaiseksi julkaissut.
Safergloben raportissa on kenties jotain muuta, järjestön itsensä esiin kaivamaa tietoa. Mutta se on taas ihan toinen tarina, joka ei kiinnosta Ylen uutisia.
“Kyllä kirkostakin saa äänestää jaloillaan, mutta silti mietin, mitä tämä ääretön minäkeskeisyys kertoo ajastamme ja yhteiskunnastamme. Ei ennen olisi tullut kenellekään mieleen pohtia, mitä kirkko voi antaa just mulle. Siis mitä te kaikki muut voisitte tehdä, että mulla ois ihqua.
Ennen kaikkea: mihin se johtaa? En ole äkykkö enkä maailmanlopun ennustaja, mutta perin ankealta näyttää maailma, jossa elävät vain minä, minä ja minä.”
“They have asked for good relations in return, and for lots of other things in return. And we have also asked for lots of things in return in this relationship. This is a relationship between neighbors, and it will go on and we will continue to ask for cash help from Iran.”
Karzai alleviivasi tiedotustilaisuudessa tänään, että myös Yhdysvallat antaa Afganistanille “säkkikaupalla rahaa”.
“They do give us bags of money. Yes, yes, they do. It’s all the same. So let’s not make this an issue.”
Näinhän se on. Jos rahaa tulee joka suunnasta, oli se lahjusta tai ei, kaikki on hyvin!
Kuinka tästä tulikin mieleen suomalainen vaalirahoitus…
Iltalehti otsikoi tänään klo 11 räväkästi: “Räsänen vääristeli arkkipiispan puheita”. Kukahan Iltalehteen oli ollut yhteydessä, kun otsikko vaihtui muutamaa tuntia myöhemmin kaikessa hiljaisuudessa uuteen muotoon? Uusi otsikko oli: “Päivi Räsäsen huoli perusteeton: Pappeja ei pakoteta homoliittoja siunaamaan“.
“Kyllähän tässä tietysti vähän kateellisena katselee, että miten fiksusti jotkut muut puolueet ovat osanneet tämän vaalirahoituksensa hoitaa. Ruotsinkielinen pääoma laittaa pystyyn tuosta vaan sormia napsauttamalla säätiön, joka voi vuositasolla lahjoittaa toista miljoonaa euroa RKP:lle ja kaikki tapahtuu laillisesti. Meillä köyhemmillä puolueilla on vähän vaikeampaa tämä rahankeruu.”
Arizonan kuvernööri Jan Brewer jäätyi PBS:n suorassa lähetyksessä muutama päivä sitten. Olisikohan ollut niin, että Bewer unohti valmiin käsikirjoituksen? Joka tapauksessa hän ei saanut huomattavan pitkään aikaan sanaa suustaan. Tekohymy ei silti hyytynyt.
Julkisen sanan neuvosto on kriisissä – sisäisessä tai ulkoisessa ihan näkökulmasta riippuen. Neuvoston jäsenet kävivät eilen Tampereella Aamulehden vieraana, ja kävimme hyvin mielenkiintoisia keskusteluita paitsi itsesääntelystä, myös korruptiosta Suomessa. Yhteenvetona voi kai sanoa, että toimittajat tietävät paljon asioita, jotka olisi yhteiskunnan edun nimissä tärkää julkaista – jos niihin vain olisi saatavilla vedenpitävät todisteet. Kun näin ei ole, tietty porukka voi rellestää rauhassa.
Palataan kuitenkin JSN:ään. Neuvosto on sisäisissä keskusteluissaan huolestunut huomattavasti taannoisesta lautakasakohusta, jossa ex-pääministeri ja naistenmies Matti Vanhasen väitettiin ottaneen lahjuksia. Nyt neuvosto pohtiikin, miten suomalaista median itsesääntelyä pitäisi kehittää. Journalistin ohjeisiinkin on luultavasti tulossa päivityksiä.
Toimittajien ammattia ei arvosteta enää nykyään kovin korkealle, mutta on syytä miettiä, johtuuko se todella JSN:stä vai jostain ihan muusta. Niinpä kysynkin kaikilta tätä blogia lukevilta, kuinka isossa kriisissä koette median itsesääntelyn olevan ja ajatteletteko asiaa lopulta ikinä?
“Pääministeri ja Suomen Keskustan uusi puheenjohtaja Mari Kiviniemi lomailee Kuhmossa keskiviikosta perjantaihin. Eilen ohjelmassa oli yleisökahvitilaisuus Amatissa.”
(…)
“Pääministeri Mari Kiviniemi ennusti kuhmolaisyleisölle talouden nousua. Suuri haaste hallituksella on työllisyyden parantaminen ja yrittäjyyden lisääminen Suomessa. Pääministerin mukaan talouden kohentuminen kotimaassa tapahtuu vain sitä kautta.
Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) vierailevat parasta aikaa kesälomallaan Kuhmossa.
Kiviniemi tapasi Kuhmon kaupungin johtoa saapumispäivänään viime keskiviikkona. Vapaamuotoisessa tapaamisessa olivat esillä liikenneyhteydet, puun jatkojalostaminen.”
Julkaistu klo 13:21 (Päivitetty 9. heinäkuuta 2010 klo 13.32)
Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma kertoi MTV3:n uutisissa 6. heinäkuuta, että vakavaan väkivaltarikokseen syyllistynyt uusii todennäköisesti tekonsa. Vakaviksi väkivaltarikoksiksi luetaan tässä henkirikokset, niiden yritykset ja törkeät pahoinpitelyt.
Aamun Helsingin Sanomissa Pelson vankilan johtaja Päivi Ollila halusi olla vähän eri mieltä. Näköjään tilastoja voi taas lukea niin monella tavalla.
“On ikävää, että tällaiset tapaukset leimaavat elinkautisesta vapautuvia. Monella rikos on kuitenkin ainoa koko elämän aikana. Nyt on julkisuudessa annettu vähän sellaista kuvaa, että uusintarikollisuus olisi yleisempääkin.”
Rikosseuraamuslaitoksen vt. pääjohtaja Paavo Siltanen taas sanoi:
“Laajan kansainvälisen selvityksen mukaan henkirikoksen tehneistä kolmesta kuuteen prosenttia tekee uuden henkirikoksen.”
Minun korviini Siltasen ja Ollilan puhe kuulostaa hieman hyssyttelevältä. Että eihän tässä mitään, Porvoon surmat olivat yksittäistapaus, turha tästä on mitään äläkkää nostaa. Näinhän Suomessa on pitkään suhtauduttu vakaviin, yhteiskuntaa järkyttäviin väkivaltarikoksiin.
Myyrmanni oli vahinko. Jokela oli yksittäisen hullun päähänpisto. Kauhajoesta ei voida tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sellon surmatkaan eivät saisi muuttaa käsityksiämme mistään. Näitä nyt vain sattuu.
Hesarin jutussa parhaimman kommentin sanoi Kriminaalihuollon tukisäätiön toiminnanjohtaja Jukka Mäki:
“Eivät nämä kysymykset ole poliisin tai vankeinhoidon käsillä hoidettavissa. Suomalaisessa aseellisessa väkivallassa ratkaisevaa on aselainsäädäntö ja se, millaista päihdepolitiikkaa noudatetaan.”
Tätä voi miettiä, kun pohditaan, kuinka helppoa kaljan ostamisen pitää olla tai miten paljon Suomi tarvitsee ampumalajien olympiamitaleita, mitä on käytetty perusteena sille, että meillä pitää olla maa täynnä yksityisten käsiaseita.
Tein Aamulehteen 28.3. jutun uudesta design-huume MDPV:stä ja sen taustoista. Siitä, kuinka huumetta on luvattoman helppo tilata internetistä halpaan hintaan. Muutaman kympin ostosta saa ainetta lukuisiksi käyttökerroiksi.
Jutussani eräs entinen huumekauppias kertoi, millaista elämä näissä piireissä on. Toisaalta hän ja haastattelemani asiantuntijat lääkäristä poliisiin olivat huolissaan siitä, millaisia terveysriskejä design-huumeisiin liittyy. Yliannostuksen riski on erittäin suuri ja aine ei välttämättä ole kovin puhdasta.
“Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Lehdellä oli oikeus kertoa yhteiskunnallisesta epäkohdasta eli netin kautta tilattavista lääkkeistä, joita käytetään huumeina.
Kantelu 30.3.2010
Kantelijan mukaan Aamulehdessä 28.3.2010 julkaistu kirjoitus on ristiriidassa ammattietiikan kanssa.
Etusivulla on iso otsikko, jossa kerrotaan, että amfetamiinin korviketta saa halvalla internetistä. Artikkelissa kerrotaan myös, mistä sitä saa (brittiläisestä verkkokaupasta) ja mihin hintaan (15 euroa per gramma). Näiden tietojen lisäksi kerrotaan, että tämä 15 euron annos riittää lukuisiksi käyttökerroiksi. Kantelijan mielestä jutussa annetaan selvät ohjeet siitä, miten, mistä ja mihin hintaan saa hankittua päihdyttävää ainetta.
Aamulehden vastaus 29.4.2010
Päätoimittaja Matti Apunen vastaa, että Aamulehden jutussa kerrotaan uudesta, internetin kautta levitettävästä huumeesta (MDPV). Jutun tarkoitus on kiinnittää huomiota yleiseen epäkohtaan ja uhkaan. Internetin kautta levitettävät huumeet ovat vaarallinen ilmiö, joka internetin luonteen ja levinneisyyden vuoksi tuo design-huumeet käytännössä kaikkien ulottuville. Google-haku ‘MDPV’ tuo näkyviin 154 000 aihetta koskevaa artikkelia. Myös viranomaiset pitävät erittäin mittavana uhkaa, jonka huumeiden levittäminen internetin kautta aiheuttaa.
Lehtijuttua aiheesta on Apusen mukaan mahdotonta kirjoittaa kertomatta huumeen nimeä tai sen hintaa katukaupassa. Tarkkaa ostopaikkaa jutussa ei mainita. ‘Eräs brittiläinen verkkokauppa’ ei johda lukijaa mihinkään täsmälliseen osoitteeseen eikä anna hänelle vihjeitä sen sijainnista.
Yksittäisen ihmisen ratkaisuihin huumeen nimen tai hinnan kertominen ei vaikuta. Sen sijaan juttu voi toimia varoituksena ja informaationa vanhemmille, kasvattajille ja kanssaihmisille. Jutussa ei Apusen mukaan ihannoida huumeiden välitystä tai käyttöä tai niihin liittyvää elämäntapaa.
Ratkaisu
Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu (JO 1). Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8).
Aamulehti kertoo jutussaan ‘Amfetamiinin korviketta saa halvalla internetistää’ kuinka uutta huumetta voi tilata helposti netin kautta. Lisäksi aine luokitellaan lääkkeeksi, jolloin sen maahantuonnista voi selvitä pienillä tuomioilla. Jutussa haastatellun virkamiehen mukaan hallitus vasta kaavailee lakimuutosta.
Yhteiskunnallisten epäkohtien paljastaminen lienee tiedotusvälineiden tehtävistä perinteisimpiä. Se on yksi keino nostaa ongelmat yleiseen tietoisuuteen, yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sitä kautta myös päättäjien tietoon ja korjattaviksi. Aamulehti toimii jutussaan juuri näin. Lehti kertoo uudesta huumeesta ja sen hankintakeinoista yleisellä tasolla olennaiset seikat syyllistymättä kuitenkaan lääkehuumeen markkinointiin. Päinvastainen toiminta eli vaikeneminen yhteiskunnallisesti merkittävästä epäkohdasta saattaisi pahentaa itse ongelmaa ja lykätä sen ratkaisun kauas tulevaisuuteen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti ei ole on rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Olen Tampereella asuva Aamulehdentoimittaja. Harrastan kaiken maailman asioiden ihmettelyä ja luontokuvausta. Blogissani kommentoin median toimintaa, uutistapahtumia ja vähän jotain muutakin. Tässä blogissa katsotaan aina kuvat ja usein vilkaistaan myös tekstiä!